torstai 23. lokakuuta 2014

Salainen päiväkirja eläintiloilta


Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta (<-Adlibris)
Kansi: Ninni Kairisalo
Kustantaja: Into, 2014
Sivuja: 274
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Olen aina ärsyyntynyt ihmisistä, jotka eivät kestä nähdä totuutta. Sellaisista, jotka kääntävät kanavaa kun kuvataan sotaa tai vaihtavat sivua, jos lehdessä kerrotaan tuotantoeläintilojen kauheuksista. Lähinnä ärsytystä aiheuttaa se, että nämä ihmiset eivät tee asioiden eteen mitään, yrittävät vain olla kuin mitään kauheaa ei tapahtuisi. Hittolainen! Mitä enemmän tietää, sitä enemmän voi auttaa. Inhoan silmien ummistamista. Asioista pitää ottaa vastuu!

Hei! Eveliina Lundqvistin omiin kokemuksiin perustuva Salainen päiväkirja eläintiloilta on kirja, jonka soisin kaikkien lukevan. Lundqvist kirjoittaa kiihkottomasti kokemuksistaan kotimaisilla tuotantoeläintiloilla. Eläintenhoitajaksi kouluttautuva vegaani pääsi työharjoittelujensa myötä kurkistamaan meille muille pitkälti suljettujen paikkojen kuten sikaloiden ja broileritilojen karuun arkeen.

Jo ensimmäisiltä sivuilta mieleeni heräsi kysymys: miten Suomessa voi olla joku bisnes, jota todella monet meistä käyttävät, mutta josta saamme tietoa lähinnä salaa kuvatun materiaalin kautta? Lundqvist lähtee tutkailemaan eläinten oloja avoimin mielin. Joillakin tiloilla asiat ovat paremmin kuin toisilla, mutta sivuilta välittyy melko nopeasti, että iso osa tuotantoeläimistä elää todella kurjan elämän ja kuolee kurjan kuoleman. Lampaiden elämä on Lundqvistin kokemusten mukaan vertailussa parhaimmalla tasolla, mutta heidänkin kuolemansa on muiden tavoin pelon täyttämä.

Teurastushuoneessa haisi voimakkaasti verelle ja kuolemalle. Ihmettelen, jos lampaat eivät sitä oven takaa haistaisi. 
Lampaat ryntäilivät karsinassaan ja yrittivät kiivetä ylös aitauksesta, kun teurastaja haki niitä yksitellen oven toiselta puolelta teurastushuoneeseen.
Kysymykseen 'pelottiko niitä?' voin tästä lähtien varmuudella vastata myöntävästi.

Eläintenhoidossa tunnutaan noudattavan lain alinta vaatimustasoa. Suomessa esimerkiksi nupoutuksen eli vasikoiden sarvien alkujen polton saa suorittaa ilman kivunlievitystä ja eläimen rauhoitusta. Operaatio aiheuttaa kolmannen asteen palovamman ja todella kovaa kipua useaksi päiväksi. Ruotsissa kivunlievitys on lain mukaan pakollista. Eläimille suunnatut tilakoot ovat tunnetusti lain määräämät minimit, mikä tarkoittaa, että moni eläin elää lähes liikkumatta omassa paskassaan seisten. Vasikat viedään emiltään pian synnytyksen jälkeen, mikä aiheuttaa kummallekin osapuolelle helposti havaittavaa henkistä tuskaa. Emälehmä ammuu vasikkansa perään pitkäänkin ja vasikka on eron jälkeen usein apaattinen. Broileritilojen kauhuista puhumattakaan. Epäkohdat saavat lähes huutamaan ääneen, kuinka me kaikki yhdessä voisimme vaatia eläimille parempia elinolosuhteita lainsäädännön kautta. Muuten mikään ei muutu ja olemme kaikki vastuussa eläinten kroonisesta kärsimyksestä.

Filosofian, luonnonsuojelun ja eläinten käyttäytymisen asiantuntijoista koostuvan ryhmän mukaan delfiinit ja valaat ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin. Niitä tulisi kohdella samoin eettisin normein kuin ihmisiäkin. 
Suomen suhtautumisesta asiaan kertonee se, että uutinen julkaistiin Iltalehden Hullu hullu maailma-palstalla. 
Tästä on hyvin pitkä matka sian, kanan tai lehmän oikeuksiin. Tunnustamiseen, että myös ne ovat yksilöitä. 

Nostan hattua Lundqvistille, joka on kyennyt kirjoittamaan aiheesta rehellisesti (hän tunnustaa monessa kohtaa alkavansa itsekin nähdä numeroidut eläimet tuotteina ja turtua eläinten olosuhteisiin) ja liiallista kärkkäyttä välttäen. Omalla kohdallani kirja vahvisti lihatonta linjaani ja herätti myös pohtimaan maidonkulutustani. Vähempikin riittäisi. Voisin hyvin vaihtaa kaura- tai soijamaitoon.

Blogeissa Ullan luetut kirjat ja Kujerruksia on myös tartuttu tähän kirjaan, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Eveliina Lundqvist osallistuu Helsingin Kirjamessuilla huomenna perjantaina 24.10. klo 12.00 pidettävään Onko eläimilläkin oikeuksia?-keskusteluun (Aino-lava).

Jos haluat tämän kerran luetun kirjan omaksesi, niin vinkkaa asiasta kommenttiboksiin. Kirja lähtee ilmaiseksi sitä ensimmäiseksi toivovalle. 

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hei! Ehdit ensimmäiseksi ja huomasin, että minulla onkin osoitteesi yhä inboxissani. Jos et siis ole vuoden sisään muuttanut, niin laitan kirjan matkaan. :)

      Poista
    2. Sama osoite edelleenkin :) Kiitos jo ennakkoon!

      Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen. Itse syön lihaa ja en voi olla ajoittain miettimättä, että onko oikein tukea lihataloutta ja miten voisi olla mahdollista tehdä karjataloudesta eettisesti parempaa.

      Poista
    3. Laitan kirjan tulemaan. :) Tästä kirjasta tuli minulle ainakin vahva visio, että lainsäädäntö on avainasemassa eläinten kärsimysten vähentämisessä.

      Poista
    4. Kiitos postista. Nyt vaan kovasti odottelen seuraavaa vapaa iltaa jolloin pääsisin aloittamaan kirjan.

      Poista
    5. Mukavaa että kirja löysi perille. :) Minulla tämä odotteli aika pitkään lukupinossa mutta kun avasin kirjan niin tulikin sitten lähes hotkittua teos. Päiväkirjamainen muoto nappasi minut imuunsa. Saattaa siis aiheuttaa (tietokirjoille ei niin yleistä) koukuttumista.

      Poista
  2. Tämän kirjan aion ehdottomasti lukea jossain vaiheessa. Eläinasiat ovat usein hankalia keskusteltavia, koska on olemassa joukko, joka vähättelee näitä ongelmia ja leimaa niistä pelkästään keskustelunkin kiihkoiluksi. Harmi, etten ehtinyt ekana apajaille! :)

    Videoidaankohan noita kirjamessujen keskusteluja? Olisi kiva nähdä ja kuulla tuo Onko eläimilläkin oikeuksia? -keskustelu. Nyt harmittaa, etten itse pääse messuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä kirja oli juuri sen takia hyvä, että se tuntui kiihkottomalta. Se vain ruokkisi vastareaktiota. Tietysti ajatusmaailma vaikuttaa lukukokemukseen. Itse odotin kovempaakin tykitystä, sillä kyllähän me aika hyvin tiedämme, mitä epäkohtia tuotantoeläinten pitoon liittyy (kamala sana koko tuotantoeläin). Emme vain halua ajatella asiaa. Aika kärkkäästi kirja ottaa kantaa lemmikkien rodunjalostukseen, siinä voi kyllä joillakin nousta karvat pystyyn.

      Toivottavasti joku videoi tuon Kirjamessujen eläinoikeuskeskustelun. En pääse huomenna itsekään paikalle, muutoin nauhoittaisin paneelin vaikka itse.

      Poista
  3. Olin kuuntelemassa kirjailijaa Turun kirjamessuilla ja vaikuttavaa työtä on kirjailija kirjansa eteen tehnyt. Valitettavan huonosti ovat asiat ja laki itsessään ei tosiaan takaa eettisiä olosuhteita.

    Eipä tarvitse itse montaa kertaa miettiä, että pitäytyykö vegaanisessa ruokavaliossa vai ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja onnistui herättelemään, vaikka jo tiesinkin, ettei tuotantoeläinten olosuhteissa ole kehumista. Jollain tapaa olen aiemmin ajatellut vegaaniuden olevan liian hankalaa ja rajoittavaa mutta se on alkanut nyt tuntua ihan realistiselta vaihtoehdolta (en enää katso maitoa samalla tavalla). Vegaanisia tuotteita on niin hyvin tarjolla ettei varmasti pääse vahingossa laihtumaan.

      Poista
  4. Minusta tämä kirja on hieno, herätti ajattelemaan. Tekijä osaa esittää asiansa hyvin. Luin hyvin samaan aikaan toisen vastaavanlaisen kirjan, joka oli floppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin tästä kovasti. Minulla on nyt lainassa kirjastosta Syötäväksi kasvatetut. Mielenkiintoista nähdä millainen kokemus siitä tulee.

      Poista

Kiitos kommentistasi!