Yksityisyyden rajoja rikkova Taisteluni II


















Karl Ove Knausgård: Taisteluni, toinen kirja (<-Adlibris)
Alkuteos: Min kamp. Andre bok, 2009
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kustantaja: Like, 2012
Sivuja: 638
Goodreads-tähdet: ★ liked it

- Tuota on vaikea päihittää, Anders sanoi ja kääntyi Christinan puoleen. - Jäljellä olet enää vain sinä. Millaisia vanhempasi ovat? Hehän elävät, eikö totta?
- Joo, Christina sanoi. - He ovat jo vanhoja. He asuvat Uppsalassa ja kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Vartuin siinä ja olin aina täynnä syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin asiasta. He ovat kuitenkin hyviä ihmisiä, se on heidän elämäntehtävänsä. Tiedättekö mitä he tekevät kun lumi sulaa ja hiekoitussepeli tulee näkyviin asvaltilta?
- En, sanoin koska hän katsoi minua.
- He lakaisevat sen talteen ja antavat takaisin tielaitokselle.
- Ihanko totta? Anders kyyi. -Hahhahhah!
- Tietenkään he eivät juo. Isäni ei juo myöskään kahvia eikä teetä. Aamuisin hän juo kuumaa vettä.
- En usko, Anders sanoi.
- Totta se on, Geir sanoi. - Hän juo kuumaa vettä, ja he vievät hiekoitussepelin takaisin tielaitokselle. He ovat niin hyviä että siellä on mahdotonta olla. Varmaankin he ajattelevat että piru lähetti heille koettelemukseksi minunkaltaiseni vävypojan.

Hei! Vaikken ihastunut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan ensimmäiseen osaan, huomasin kuitenkin napanneeni toisen osan luettavakseni. Syksyni on ollut varsin hektinen ja täytyy myöntää, että Knausgårdin yksityiskohtaista kuvailua sisältävä ja rauhallisesti etenevä teksti toimi hyvänä rauhoittajana ja vauhdin hidastajana. Tästäkään kirjasta en lopulta saanut oikein mitään konkreettista irti, mutta kirjan kautta välittyvä jutustelu viihdytti ja rentoutti kyllä mukavasti.

Kakkososassa Knausgård käy läpi avioeroaan ensimmäisestä vaimostaan ja kuvaa rakastumistaan toiseen vaimoonsa Lindaan. Jälleen kirjoitustapa on äärimmäisen avoin: esillä ovat niin omat kuin lähimmäistensäkin arimmat salaisuudet. Mitään sen ihmeellisempää salaisuuksissa ei ole mutta silti mietin, miltä ystävistä ja Linda-vaimosta on tuntunut? Karl Oven ja Lindan lasten temperamenttia ja elämää kuvataan myös melko tarkasti. Onko kaikki nykyään kaupan? Toisaalta ihmiset paljastavat yksityisyydestään mm. blogeissa paljonkin ja jopa ilmaiseksi. Asian ei kai siis pitäisi enää hätkähdyttää. Kirjan avartavinta antia on mielestäni Norjasta Ruotsiin muuttaneen Knausgårdin suorittama kahden yllättävän erilaisen kulttuurin vertailu. Vaikka Ruotsi ja Norja ovat lähekkäin fyysisesti, välittyy kirjan kautta kuva kahdesta hyvinkin erilaisesta ilmapiiristä. Onkohan Suomi lähempänä hillittyä Ruotsia vai moniäänisempää Norjaa?

Taisteluni herättää kirjasarjan nimenä minussa ristiriitaisia tunteita. Onko Knausgård edes joutunut kunnolla taistelemaan? Hän ei ole kokenut esimerkiksi henkeä uhkaavaa sairautta, lapsettomuuskriisiä tai päivittäistä kamppailua erityistarpeisen lapsen puolesta. Hänen taistelunsa on vaivihkaisempaa. Välillä jopa tuntui, että aikuinen mies kitisee turhaan elämästään kolmen terveen lapsen vanhempana. Ehkä se on lohdullistakin. Kaikki tuntuvat kokevan elämässään yhtä paljon vastoinkäymisiä, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä.

Kommentit

  1. Upea kuva! Knausgård on niin tehokas juuri ristiriitaisuutensa vuoksi. Rasittava ja turhaan valittava itsekäs pikkupoika aikuisen miehen ruumiissa, mutta silti jotenkin uskomattoman kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuva on otettu yhdessä kahvilasuosikissani, kauniissa ja tunnelmallisessa Huvilan kahvilassa. Päädyin sinne lukemaan tätä kakkososaa kuten päädyin ykkösosaakin. Mystistä. Kiteytit todella hyvin tuntemuksiani Knausgårdista. Menin taas tehokkaasti kirjan imuun, vaikka välillä jopa lievästi ärsytti. Mystistä sekin. :)

      Poista
  2. Hyvä kuva. Ja koin ekaa kirjaa samalla tavoin kuin sinä. Joku löi liikaa yli. Tulen pian esittelemään kotimaisen vastaavan aloituksen ja totean ilokseni että joskus tavallisen elon lukeminen on niin paljon antavampaa kuin alleviivattujen vaikeuksien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään mielenkiinnolla odottelemaan mikä kirja on kyseessä. Kuulostaa hyvältä. :) Knausgårdinkin elämä tuntuu varsin tavalliselta mutta hän (kuten varmasti jollain tasolla meistä jokainen) kokee juuri oman elämänsä olevan erityisen merkillinen ja merkittävä. No, ehkä meidän kaikkien elämä on taistelua. Ainakin Knausgårdin mittapuulla. Tuli kuitenkin mieleen kirjaa lukiessa, että suurimmalla osalla norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia elämä on kaukana taistelusta verrattuna vaikka muutaman muun maan olosuhteisiin.

      Poista
  3. Minä pidän Knausgårdin kirjasarjan nimivalintaa itseironisena.
    Tämä kakkososa on suosikkini, koska siinä K. kuvaa lapsiperheen elämää ja tutkailee itseään isänä. Muistan erityisesti ihailleeni sitä, miten hän ymmärsi estynyttä lastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseironisena ajateltuna nimi toimisi tosiaan hyvin. Pitääpä vähän googlailla, jos kirjasarjan nimen taustoista löytyisi jotain valaisevaa. Knausgård ymmärtää tosiaan hyvin estynyttä lastaan mutta toisaalta hän on itse temperamentiltaan hyvin samanlainen. Olisin itse vaikuttuneempi kyvystä ymmärtää täysin omasta temperamentista poikkeavaa käytöstä. Mutta silti minustakin todella tärkeä ja hieno kyky.

      Poista
  4. Hei! Tunnelmaisen oloinen kahvila! Vissiin ihan oikeasti toiminnassakin..?
    Kirjasta en osaa sanoa mitään, kirjailijakin (vielä) tuntematon. Mutta "kitiseminen" on ehkä skandinaavien ikioma kansallistauti? :). Minullakin on nyt (harvinaista kyllä) blogissani kirja käsittelyssä!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvilan kahvila on toiminnassa (Helsingin Musiikkitalon vieressä) ja kahvinkin saa kuten kyltti kertoo kuudella markalla (eli eurolla). Tuolla on jotenkin ihanan rento tunnelma, taidan olla itse jäänyt jollekin toiselle vuosikymmenelle kun viihdyn tuolla niin hyvin. ;) Ja keliaakikoille paikka on mainio, sillä kaikki on gluteenitonta. Eikä hinnat silti pyörrytä. Täytyypä tulla kurkkailemaan kirjapostaustasi. :)

      Poista
  5. Kyltti on kyllä hauskan retro markkoineen :)
    Ja kovana lukijana kirja-jutut aina kiinnostaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on muutenkin ihanan mummolamainen mummonmarkkamainoksen lisäksi. Tulee rento olo. :)

      Poista
  6. Mielenkiintoinen arvio ja toisenlainen kuin muutamat muut lukemani. Jostain syystä Knausgård ei jaksa innostaa minua, vaikka hetken jo harkitsin hänen "Taistelujensa" lukemista. Olisi ihan kirjastossakin, mutta jokin haraa vastaan. Varmaan intuitio varoittelee. Noh, ehkä joskus saatan Knasua lukea, jos biorytmit osuvat kohdilleen ja kuun asento on suotuisa. ;)

    Jokaisen elämä on uniikki ja merkittävä yleensä ainakin itselle - harvemmin muille (ja joskus ei itselleenkään). On kuitenkin ihmisiä, joiden mielestä se oma elämä on niin merkittävä ja erilainen, että pitää ihan kirja siitä vääntää (tämä tuli mieleeni jostain suomalaisesta "julkkiksesta", joka kokee että maailma menettää ihan kamalasti, jos hän ei väännä elämäkertaa. Hänelle kun on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Naurahdin kys. juttua lukiessani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Knasun kirjat ovat omalla tavallaan todella mukaansatempaavia, en kadu niiden lukemista. Ehkä kaikki hänen kirjoissaan on tosiaan kirjasarjen nimeä myöten ironiaa. En osaa muuten vetää lankoja yhteen kirjasarjasta välittyvän "Elämäni on yksi maailman harvinaisimmista tragedioista ja se täytyy jakaa kaikille" ja todellisuuden välille (Knasun lapsuus oli varsin onnellinen, hänen isänsä alkoi ryypätä hänen olleessaan jo suht tukevasti omilla jaloilla seivova 16-vuotias, hänellä on asunto, vaimo, ystäviä, kirjallinen ura ja kolme tervettä lasta Ruotsi-nimisessä hyvinvointivaltiossa. Oikeasti traagisinta mitä hänelle tapahtuu on muutamat vapaaehtoiset vierailut Ikeassa. ;))

      Minun täytynee mennä pian johonkin retriittiin puhdistamaan mieleni näistä katalista "Älkää valittako pikkuasioista, älkääkä ainakaan sen jälkeen vielä nimetkö kirjasarjaanne nimellä Taisteluni"-ajatuksista. Mutta ainakin kirjasarja herättää ajatuksia. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit