sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Liksomin hurjaa lyhytproosaa
















Rosa Liksom: Väliaikainen
Kustantaja: Like, 2014
Sivuja: 173
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Mennään tonne keittiöön, ettei se se vaan herää, se raukka ei ole nukkunut kunnolla moneen tuntiin. Kato se on taas se depressio. Se alko maanantaina, kun sen piti lähteä opashommiin. Ei maittanu aamiainen vaikka vein sen sänkyyn asti. Mun oli pakko lähteä sairaalaan, kun mun työvuoro alko ja se jäi makkariin nukkuun silmät auki... kauankohan tää juttu tällä kertaa kestää. Viime kuussa sen depressio kesti kolme päivää. Nyt se saattaa mennä ohi nopeempaa ku se tollalailla tuolla nukahtelee ja nuolasee välillä tassuaan. 

Hei! Rosa Liksomin lyhytproosateos Väliaikainen tuli hotkaistua muutamassa illassa. Hitaampi makustelu olisi voinut toimia paremmin. Nyt sain melkoisen kyydityksen roisin ja hillittömän tekstin parissa. Paikoin rakastuin Liksomin oivalluksiin, paikoin ne menivät hieman ohi ja paikoin kauhistuin. Mutta myönnettävä on, että kirjan lyhyet tarinat sisältävät totuuden siemenen, vaikka se välillä kammottavalta tuntuukin.

Tarinoissa ollaan kiinni ajankohtaisissa aiheissa. Mikään yhteiskunnan epäkohta ei jää ravistelematta. Tehtaalta potkut saanut mies muuttaa Aasiaan, jossa tekevälle on yhä töitä, yksinäinen hakee vintiltä tarpeen tullen pumpattavan nuken tai kaksi ja vanhus suunnittelee päättävänsä päivänsä oman käden kautta välttääkseen laitoshoidon. Miehet juovat, äidit eivät jaksa.

Fleese päälle. Hopi, hopi, äiti on jo valmis. Ethän sä ole syönyt edes tätä banaania. Nielit sä yhtään viinirypälettä? Entä porkkana? Herran jestas ku sä et syö mitään. Sä laihdut ihan silmissä. Ajattele, sä olet kohta jo kolme vuotta ja sä olet noin pieni, susta ei tule koskaan isoa tyttöä. Haluatko sä olla joskus ku äiti? Jos haluat niin sun pitää syödä ja paljon. Kyllä me tytöt kestetään, vaikka isi jätti meidät ja lähti sen huoran mukaan. Vittu mä vihaan sitä, mutta me selvitään, eiks niin. Saat sitten poppareita ja cokista, jos kävelet kiltisti autoon.  

Kirja on jaettu kolmeen osaan joita ovat Muu maailma, Kaspar Hauser ja Pohjoinen. Omituisuuksista koostuva Kaspar Hauser meni minulta melko pitkälti ohi kun taas Lapin murteella kirjoitettu Pohjoinen on kappaleista ehdoton suosikkini. Pohjoisen tarinoissa on kipinöintiä ja kieli on herkullista. Kokonaisuudessaan Väliaikainen oli hurja ja viihdyttävä lukukokemus, joka ei kuitenkaan jättänyt syvempää jälkeä. Tai sitten menee hetki ennen kuin kirja alkaa vaikuttaa.

Väliaikaisen on lukenut myös mm. Jori (joka piti kirjasta todella paljon), Arja (joka neuvoo nielemään kirjaa pieninä annoksina, kuten lääkettä tai vahvaa viinaa) ja Minna (jolle Väliaikainen ei Liksom-fanina tarjonnut mitään uutta).

10 kommenttia:

  1. Fanitan Liksomin lyhytproosaa. Siksi onkin hassua, että kirjailija vetäisi finlandia-palkinnon nimenomaan proosapläjäyksellään. En ole vähään aikaan lukenut Liksomia ja siksi jänskättää, että vieläkö se kolahtaa ja naurattaa.

    Hyvä ohje Arjalla (pieninä annoksina kuten viinaa), mutta en usko, että malttaisin lukea vain vähän kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin aika paljonkin Liksomin Hytti nro 6:sta. Voipi olla etten vain ole lyhytproosan ystävä. Tämä kirja tuli vetäistyä varmasti aivan liian nopeasti, en vain kyennyt jarruttelemaan. Suosittelen ennemmin makustelemaan muutama pala kerrallaan.

      Poista
  2. Minä saattaisin pitää tästä juuri sillä tavalla, että nauttisin tätä pieninä annoksina. Novellikammo on tavallaan, mutta olen saanut paranneltua itseäni siitä. Ja tämä kiehtoo, ihanaa että saan kirjan. <3 Kiitos Pihi nainen, olet ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on pieni novellikammo mutta nämä kyllä menivät alas vähän liiankin liukkaasti. Kiva laittaa kirja tulemaan. :)

      Poista
  3. Tunnustan, olen Liksom-fani. Minäkin tykkäsin eniten pohjoisen murteella kirjoitetuista novelleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkkimassa postauksesi se kun ei jäänyt haaviin ensimmäisellä googletuksella. Aika moni on tykännyt juurikin Pohjoinen-kappaleesta. Minullakin mieltymyksen taustalla vaikuttaa varmasti myös oma lapsuus Lapin maisemissa ja tuttu murre. :)

      Poista
  4. En ole lyhytproosan ystävä, mulle pitää olla pitkää :)
    Mutta kuvauksesi perusteella TÄMÄ voisi olla oiva tapa tutustella itseään lyhytproosankin pariin. Hyvä ettei ole mikään pliisu, lyhyemmissä kertomuksissa pitääkin olla jytyä, että innostuu aina aloittaa uuden ja uuden tarinan.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan potkua. Ei ainakaan tylsistytä. :)

      Poista
  5. Tämä kirja kyllä kiinnostaa kovasti. Saatan ostaa tämän joululahjaksi, itselleni :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä mainioita makupaloja vaikka osa meni minulta hieman ohi. Kirja hujahti vähän liiankin vauhdilla. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!