Pysäyttävä Fahrenheit 451


















Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Alkuteos: Fahrenheit 451, 1953
Suomentanut: Juhani Koskinen
Kustantaja: Tammi, 1998 (1. painos Kirjayhtymä 1966)
Sivuja: 193
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

Mitä sanoikaan Clarisse silloin yhtenä iltapäivänä? 'Ei kuisteja ollenkaan. Setä sanoo että ennen taloissa oli kuistit. Ja ihmiset istuivat siellä joskus iltaisin, puhuivat kun mieli teki, keinutuoli säesti, ja olivat hiljaa kun ei ollut mitään sanottavaa. Joskus he vain istuivat omissa ajatuksissaan pohtien kaikennäköistä. Setä sanoo että arkkitehdit jättivät kuistit pois koska ne eivät olleet kauniita. Mutta setä sanoo että se oli pelkkä tekosyy, jonka taakse todellinen syy kätkettiin, sillä luultavasti he eivät pitäneet siitä, että ihmiset vain istuivat keinutuoleissa, mitään tekemättä, tyhjää puhuen; se oli 'kieroutunutta' yhteiselämää. Ihmiset puhuivat liikaa. Ja heillä oli aikaa ajatella. Ja siksi kuistit heitettiin menemään. Samoin puutarhat. Enää ei ole montakaan puutarhaa jossa voisi istuskella. Ja katsokaa vähän huonekaluja. Keinutuoleja ei ole enää. Ne ovat liian mukavia. Ihmisten täytyy olla liikkeellä ja hyöriskellä.

Hei! Ray Bradburyn Fahrenheit 451 oli pienen tauon jälkeen vihdoin lukukokemus, joka kolahti kunnolla. Bradbury kirjoitti dystopiansa jo 50-luvulla ja hivenen huolestuttavasti löysin siitä useita yhtymäkohtia nykyaikaamme. Fahrenheit 451 heittää lukijan silmille kansan, joka janoaa kuumeisesti viihdettä eikä ehdi eikä jaksa pysähtyä ajattelemaan. Kuulostaako tutulta?

Kirjan päähenkilö on palomies Guy Montag. Tässä synkässä tulevaisuudenkuvauksessa palomiehet eivät kuitenkaan sammuta paloja vaan sytyttävät niitä. Eikä mitä tahansa paloja vaan kirjapaloja. Myös Montagin tehtävänä on paikallistaa kirjoja kätkevät kansalaiset ja polttaa niin kirjat kuin koko talo. Usein tulen mukana menee myös kirjojen omistaja. Montag kuitenkin huomaa vaimonsa ja itsensä masentuneeksi ja alkaa kyseenalaistaa toimintaansa. Löytyiskö vastaus pahaan oloon kirjoista? Ainakaan kotien seinistä tauotta tulviva viihde ei tunnu vievän sisintä kalvavaa tunnetta pois kuin hetkellisesti. Koska kirjat ovat täysin kiellettyjä, astuu Montag hyvin vaarallisille vesille.

Fahrenheit 451 sai minut hieman hätkähtämään yhteiskuntamme kiirettä. Ehdimmekö enää pysähtymään ja ajattelemaan? Olemaan luovia? Kyseenalaistamaan? Välillä päässäni tuntuu soivan mantra "Kuluta, etsi viihdettä, älä ajattele!" Hyvin samanlainen kuin kirjassakin. Välillä huomaan mm. hitaamman teatteriesityksen äärellä mielessäni hoputtavani esiintyjiä. Miksi tuntuu välillä niin vaikealta vain olla?

Alkuun minulla oli kirjan kanssa pieniä käynnistymisvaikeuksia mutta kuvion avautuessa huomasin pitäväni kirjasta sisältönsä vuoksi valtavasti. Nyky-yhteiskunnassamme huolestuttavaa on ihmisten välinpitämättömyys. Samanlaisen vision loi Bradbury kirjansa sivuille jo vuonna 1953. Onneksi tilanne ei ole vielä yhtä paha kuin kirjassa. Toivottavasti kelkkaa saadaan vielä käännettyä.

Fahrenheit 451 on luettu ja blogattu myös mm. täällä: Anna minun lukea enemmän, Lintusen kirjablogiNenä kirjassa, Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat.

Kommentit

  1. Hieno kirjotus. Olen lukenut tuon kirjan aikoja sitten ja silti sen sisältö ei ole unohtunut. Se ei ole vanhentunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fahrenheit 451 on tosiaan yhä pelottavankin ajankohtainen. Tämä on kohdallani niitä kirjoja joiden teemat jäävät sytkimään päähän ja kulkevat mukana, todennäköisesti loppuelämän.

      Poista
  2. En ole lukenut kirjaa, mutta monesti olen miettinyt, että pitäisikö. Nyt tuntuu siltä, että ehdottomasti pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ei tekstillisesti kaunokirjallista ilotulitusta mutta sisällöllisesti iski kovaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit