keskiviikko 20. elokuuta 2014

Vera Vala ja Kuolema sypressin varjossa













Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Kustantaja: Gummerus, 2012
Sivuja: 359
Pisteet: 3/5

- Voisitko sinä selvittää asiaa? Luciano kysyi ja katsoi Ariannaa suoraan silmiin.
- Murhatutkimukset kuuluvat karabinieerin vastuualueelle. 
- Olet selvittänyt murhan aikaisemminkin. Karabinieerit eivät kerro meille mitään. Enkä minä luota heihin. Kukapa luottaisi viranomaisiin? Tahdon tietää totuuden. Haluan saada selville murhaajan ennen kuin hänet otetaan kiinni ja pannaan johonkin valtion luksusvankiloista nauttimaan kaapelitelevisiosta ja ryhmäterapiasta. 
- Toimistoni ei ota vastaan toimeksiantoja vain siksi, että omaiset voivat toteuttaa oman käden oikeuttaan. 
Luciano kohautti olkapäitään. 
- Tuskin minussa olisi tarpeeksi miestä kostamaan Lilyn puolesta. Mutta jos hän joutui murhaajan uhriksi perheyrityksemme vuoksi, kuka tahansa perheestäni voi olla seuraava uhri. Murhaaja täytyy pysäyttää. Ihmiset eivät kerro karabinieereille kaikkea. Sinulla on paljon enemmän mahdollisuuksia löytää syyllinen.
Arianna ei voinut kieltää, etteikö Luciano olisi oikeassa. Omertà, vaikenemisen laki eli syvällä italialaisessa mentaliteetissa myös varsinaisten mafiapiirien ulkopuolella. Yksityisetsiviä kohtaan ei tunnettu niin voimakasta epäluuloisuuden värittämää vastenmielisyyttä. 

Hei! Voitin Vera(n) Italia-blogin arpajaisista kyseistä blogia kirjoittavan italiansuomalaisen kirjailijan Vera Valan esikoisdekkarin Kuolema sypressin varjossa. Luin kirjaa vuonna 2012 puolivälin vaiheille mutta siinä kohtaa aloin toivoa tarinan nopeampaa etenemistä. Kirja jäi siis odottelemaan parempaa hetkeä. Tartuin nyt kirjaan uudelleen ja tarina rullailikin varsin mukavasti loppuun.

Kuolema sypressin varjossa on Arianna de Bellis-dekkarisarjan ensimmäinen osa. Leppoisessa italialaiskaupungissa Tolfassa on tapahtunut murha. Uhri on nuori ja kaunis, Yhdysvalloista Italiaan muuttanut Lily. Tolfassa käymässä ollut Arianna päätyy hieman sattumalta tutkimaan tapausta. Alkuun tuntuu kummalta, kuinka joku olisi voinut murhata herttaisen Lilyn. Vähitellen Ariannalle alkaa kuitenkin valjeta, että useat paikkakuntalaiset ovat omista salaisista syistään helpottuneita Lilyn kuolemasta. Mutta kuka heistä toteutti synkän toiveensa ja miksi?

Reippaasti yli 300-sivuinen dekkari eteni leppoisasti italialaisia maisemia ja yhteiskunnallisia tunnelmia kuvaillen. Muistan nauttineeni suuresti 100 ensimmäisestä sivusta matkatessani mielikuvituksessani kirjan mukana Italiaan. Tunnelma koko dekkarin ajan on varsin lempeä, vaikka tarinan edetessä selviääkin Ariannan menettäneen traagisesti aviopuolisonsa ja vielä syntymättömän lapsensa. Lisäksi taustalla häilyy Ariannan mystinen useamman vuoden muistinmenetys. Kirja paljastaakin muutamia hitusia siitä, mitä Ariannalle on voinut noiden muistista haihtuneiden vuosien aikana tapahtua.

Kuolema sypressin varjossa sopii rentouttavaa viihdettä etsivälle. Kirjaa voisikin kutsua hyvän mielen dekkariksi. Murhamysteerin rinnalla lähes yhtä vahvana teemana kulkee Ariannan rakkauselämä. Muutama mielenkiintoinen kumppaniehdokas kuvioissa onkin. Italian yhteiskunnallisia epäkohtia käsitellään sulavasti kerronnan lomassa, kuitenkin aika pehmeään sävyyn. Jos tarina olisi edennyt hieman rivakammin, olisi kirjan imu pitänyt minut kiinni tarinassa paremmin. Silti piipahdin Tolfassa ihan mielelläni. Sarjasta on jo ilmestynyt seuraavat osat Kosto ikuisessa kaupungissa (2013) ja Villa Sibyllan kirous (2014).

Tapaaminen

Pääsin piipahtamaan Gummeruksen tiloissa moikkaamassa kirjasarjan kirjoittanutta Vera Valaa. Oli kiehtovaa päästä kysymään päähenkilö Ariannan synnystä. Olin jotenkin kuvitellut Valan kuvanneen Ariannassa pitkälti itseään. Osaltaan tämä piti paikkaansakin. Kuolema sypressin varjossa-kirjassa vieraillaan pariin otteeseen sukeltamisen maailmassa ja myös Vera Vala tunnusti harrastaneensa aiemmin varsin ahkerasti sukellusta. Molemmat naiset ovat myös intohimoisia kokkeja. Luonteeltaan naiset ovat kuitenkin Valan mielestä varsin erilaiset. Arianna on Valan mukaan häntä korrektimpi ja hillitympi. Vala totesi nauraen muistuttavansa huomattavasti enemmän Ariannan rempseää ystävää Angeloa.

Kirjassa Arianna toimii yksityisetsivänä ja Italiassa on Valan mukaan oikeastikin helppo löytää etsivä palkattavaksi. Palvelua mainostetaan jopa katukuvassa. Jutustellessamme tulikin mieleeni, pitäisiköhän Helsinkiinkin perustaa edes se yksi etsivätoimisto (Pihin naisen etsivätoimisto. Heh, miltä kuulostaa?). Keskustelimme lisäksi Mafian raadollisista vaikutuksista italialaisten arjessa, mitä sivutaan dekkarissakin kansan parissa ilmenevänä vaikenemisen kulttuurina. Mafia ulottaa kuulemma etenkin Etelä-Italiassa yhä lonkeronsa tavallistenkin ihmisten pariin mm. työelämän kautta. Kirjasarjan toiseen ja kolmanteen osaan Vala joutuikin kertomansa mukaan jopa silottelemaan tapahtumia, jotta suomalaiset lukijat uskoisivat juonenkäänteet. Ariannan tulevat seikkailut kuulostavatkin sen perusteella varsin kiehtovilta.

8 kommenttia:

  1. Kiva, kun kerroit tapaamisesta kirjailijan kanssa. Luin tämän esikoisen talvella ja viihdyin aivan, joskin toivoin, että Ariannaa ei olisi jätetty aivan niin salaperäiseksi. Nyt odottaa lukupinossa jatko-osa sopivaa dekkarifiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ariannan tausta jäi tämän kirjan jälkeen tosiaan vielä varsin avoimeksi. Seuraavissa kirjoissa sitä käsitellään kuulemma selkeästi enemmän. Luen aika harvakseltaan dekkareita mutta esim. joululomalla voisi olla taas mukava lukea vaikka tämän sarjan kakkososaa. Jouluna kaipaan viihdettä. :)

      Poista
  2. Minulla Vala on lukupinossa. Odotan sopivaa dekkarihetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmallista lukumatkaa Italian maisemiin. :) Minulla tosiaan lukeminen notkahti kirjan keskivaiheilla. Siinä taisi olla pieni suvantovaihe tapahtumissa. Mutta sen jälkeen kirja rullasi taas mukavasti.

      Poista
  3. Hmm, itse asiassa sinun esittelysi myötä tähän voisinkin tutustua. Ehkä sellaisessa olossa, että tarvitsee vähän rennompaa ja viihteellisempää? Kuulostaa hyvälle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leppoisan dekkarin kaipuuseen tämä toimii ihan mukavasti. :) Ei tarvitse ainakaan pelätä, että kirjaa lukiessa ahdistuisi kuten rankemman dekkarin kohdalla voisi käydä.

      Poista
  4. En ole lukenyt yhtään Vera Valan dekkaria. Jospa joskus ehtisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vaikka jouluna? :) Tämä sopii rauhalliseen lukunautiskeluun (itse huomaan olevani vähän malttamaton lukija, joten ihan ykköskirja tämä ei minulle ollut).

      Poista

Kiitos kommentistasi!