perjantai 29. elokuuta 2014

Innoittava Tohtori Hyvätahto

















Vilho Kivikangas - Leevi Launonen: Tohtori Hyvätahto (<-Adlibris)
Kansi: Samuel Räikkönen
Kustantaja: Aikamedia, 2014
Sivuja: 366
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

Ajettuamme jonkun matkaa kohti Ugandan ja Kenian rajaa tulimme taas lapsisotilaiden valvomalle tarkastuspisteelle. Toimimme samoin kuin edellisilläkin tarkastuspisteillä. Meille jäi käsitys, että lapsisotilas näki meidät ja antoi kädellään merkin, että saisimme luvan jatkaa matkaa. Kuljettajamme teki kuitenkin tässä tarkastuspisteessä sen virheen, ettei hän pysäyttänyt autoa. Kun tulimme sen jälkeen suureen, halkaisijaltaan noin viidenkymmenen metrin mittaiseen liikenneympyrään, huomasimme, että kaksi lapsisotilasta juoksi peräämme. Molemmat heistä polvistuivat ampuma-asentoon ja suuntasivat konekiväärin kohti autoamme. Istuin Åken takana ja näin, kuinka toinen pojista laukaisi automaattiaseensa. Konekiväärillä ampuminen oli kuitenkin pojalle liikaa, ja ammussarja nykäisi aseen piipun korkealle kohti taivasta. Myös toinen sotilaista laukaisi sarjan, joka sekin meni täysin ohi. 'Veljet, nyt päät polvien väliin. Ananakset saavat pian kyytiä!' Åke huudahti ja painoi rajusti kaasua.

Hei! Elämäkertoja lukiessa tulee usein mieleen, että missään fiktiivisessä tarinassa ei ole yleensä tullut vastaan niin uskomattomia juonenkäänteitä. Romaani kun luokiteltaisiin niiden vuoksi todennäköisesti täysin epäuskottavaksi. Lääkintöneuvos Vilho Kivikankaan yhdessä Leevi Launosen kanssa kirjoittama Kivikankaan omaelämäkerta Tohtori Hyvätahto sisältää juurikin tällaisia uskomattomia tapahtumia ja omituisia tapahtumaketjuja. Sisukas lääkäri kun seikkaili vuosikymmenet niin suljetussa Pohjois-Koreassa, Mongoliassa kuin sotilaallisesti usein epävakaissa Afrikan valtioissakin. Naapurimaatamme Venäjää unohtamatta.

Olin kuullut Vilho Kivikankaan seikkailuista sukulaisiltamme jo ennen kirjaa ja ehdin tavatakin miehen kerran pikaisesti. Luinkin kirjaa pitkälti tästä näkökohdasta: henkilö ja hänen läheisensä olivat minulle osin tutut. Kivikangas käynnistää kertomuksensa luonnollisesti lapsuudestaan, joka myös alkoi seikkailulla. Viisivuotias Vilho-poika lähetettiin kotiseudultaan Pietarsaaresta sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa vastassa oli onneksi hyvin lämminhenkinen perhe. Kenties tämä autetuksi tulemisen tunne mutta varmasti vielä vahvemmin kotona opetettu omasta vähästäkin jakaminen vei Kivikankaan elämänmittaiselle auttamisen tielle. Kivikankaan perhe auttoi myös romaneja, joita monet muut halveksivat. Näin Kivikangas oppi olemaan asettumatta kenenkään yläpuolelle ja se välittyi myös hänen matkoillaan ympäri maailmaa. Hän oli aina autettaviensa kanssa tasa-arvoinen.

Kivikangas kertoo kirjassaan aika suorasukaiseen, kenties vähän pohjalaiseen tapaan teoistaan. Hän oli aloittamassa vaatekeräystä, joka kasvoi nopeasti miljoonien markkojen jättimäiseksi projektiksi ja joka nykyään tunnetaan Fida-nimellä kulkevina kirpputoreina. Vaatekeräyksestä saaduilla rahoilla hän oli ensimmäisten joukossa viemässä hätäapua 80-luvulla nälänhädän raatelemaan Etiopiaan. Kivikangas laittoi toisten pelastamiseksi monesti itsensä alttiiksi: hän mm. panttasi perheensä kodin osakekirjat jotta avustuslento pääsisi lähtemään, ja joutui 1990-luvulla oikeuteen vietyään maasta kierrätykseen tulleita (mutta vielä aivan käyttökelpoisia) lääkkeitä peruslääkkeistäkin tyhjyyttään ammottaneisiin sairaaloihin mm. Venäjälle. Lopulta syytteet kuitenkin hylättiin. Vuonna 2004 Vilho Kivikangas sai merkittävistä humanitäärisistä teoistaan Time-lehden Eurooppalainen Sankari-tunnustuksen.

Tohtori Hyvätahto on Vilho Kivikankaan henkilökohtaisen tarinan lisäksi kertomun helluntailiikkeen vaiheista Suomessa. Auttamismatkat olivat samalla lähetystyötä ja monien projektien avulla päästiinkin samalla kansan pariin kertomaan kristinuskosta. En ole itse kovin uskonnollinen henkilö, joten myönnän lukeneeni kappaleen, jossa käsiteltiin erityisesti helluntailiikkeen kehittymistä, varsin kevyesti. Koko kirjan ajan tarinan mukana kulkevat Raamatun lausahdukset ja muutenkin kristinuskon sanoma. Uskonnollisuutta karsastaville en kirjaa siis uskaltaisi suositella. Minut kirja sai pohtimaan, onko toiseen kulttuuriin oikein viedä omaa uskontoa. Rakenteellisesti kirja palaa silloin tällöin toistamaan jo kerrottuja asioita tai palaa takaisinpäin ajassa. Lineaarinen eteneminen olisi tehnyt mielestäni kirjasta vielä selkeämmän.

Vaikka elämäkerta ei mene montakaan kertaa yksilötasolle autettavien kuvaamisessa, onnistui kirja koskettamaan minua. Vielä postausta kirjoittaessani herkistyin. Olipa taustalla myös halu levittää omaa uskontoa, olivat Kivikankaan teot yksiselitteisesti hyvin merkittäviä ja pelastivat todella monen ihmisen hengen. Hänen aloittamansa vaatekeräysprojekti jatkaa yhä ihmisten auttamista ympäri maailmaa. Kirjaa lukiessani aloin aktiivisesti miettiä, mitä itse voisin tehdä enemmän toisten ihmisten, eläinten ja luonnon hyväksi. Kirja on vakuuttava todiste siitä, että yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa. Vilho Kivikangas kuoli ennen kuin Tohtori Hyvätahto ehdittiin julkaista. Kivikankaan henkinen perintö jatkaa kuitenkin onneksi elämistään hänen tapaamiensa ihmisten ja hänen elämäkertansa kautta.

Tohtori Hyvätahto on luettu myös Tuhat elämää-blogissa.

2 kommenttia:

  1. Lämpimästi ja selkeästi kuvattu, täytyy lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen lukemaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!