sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Rasvainen Hytti nro 6

















Rosa Liksom: Hytti nro 6
Kansi: Martti Ruokonen
Kustantaja: WSOY, 2011
Sivuja: 186
Pisteet: 4/5

- Jos öljyä löytyy, kylä vedetään kauhakuormaajalla maan tasalle ja sen tilalle asennetaan öljypumput. Koirat ammutaan, koska niitä ei enää tarvita. Kylän asukkaat kuljetetaan toisaalle, viereiseen kylään, joka saattaa olla kolmensadan kilometrin päässä. Teitä tietenkään ei ole.
Nainen puhalsi savun lempeästi kohti vaaleanpunaista neilikkaa, joka höristeli yksin pitkäkaulaisessa vaasissa.
- Tällä kertaa jouduimme poistumaan tyhjin käsin. Sinne jäi vain maastoautojen, traktoreiden ja telaketjullisen kuljetuskaluston raiskaama kylä. Se oli heidän onnensa ja meidän tappiomme. Nyt lennän Moskovaan lepäämään, minulla on kolme kuukautta lomaa. Kävelen Mir-valtakadulla tyhjäntoimittajaystävieni kanssa ja istumme kahvilassa puhelemassa henkevää pötyä. Kolmen kuukauden loman jälkeen tulen tänne aina kovin mielelläni. Minä viihdyn täällä. Ettekö tekin?
Nainen katsoi tyttöä pää hieman kenossa.
- En ole avioliitossa, koska viihdyn ihmisten kanssa. Ajattelen niin kuin Tšehov. Jos rakastat yksinäisyyttä, mene naimisiin.


Hei! Sain vihdoin Finlandia-haastetta eteenpäin lukemalla vuoden 2011 voittajan Rosa Liksomin romaanin Hytti nro 6. Ennakolta pelkäsin kirjan olevan vaikeaselkoinen ja uuvuttava (miksihän aina ajattelen Finlandialla palkittujen kirjojen olevan haastavia vaikka olen lukenut monta lukijaystävällistä palkittua kuten Puhdistuksen, Ystävän muotokuvan ja Juoksuhaudantien). Hytti nro 6 kiisi ennakkoluuloistani huolimatta Neuvostoliiton halki suht sutjakkaasti. Romaanin (mielen)maisemat vain eivät olleet niitä lukijalle helpoimpia paloja.

Suomesta Moskovaan opiskelemaan muuttanut tyttö päättää toteuttaa haaveensa ja matkata Neuvostoliiton halki aina Mongoliaan asti katsomaan historiallisia kalliomaalauksia. Hän asettuu junan hyttiin nro 6 ja huokaisee jo hetkeksi omaa rauhaansa kunnes matkaseuralaiseksi pölähtää keski-ikäinen mies raakoine ja roiseine kertomuksineen. Alkaa monella tapaa piinaava matka kohti määränpäätä. Hytti on ahdas, haiseva ja väkivallan uhka on säännöllisesti läsnä parivaljakon kiitäessä junan mukana läpi talven runteleman maiseman. Matka on tytölle eräänlaista pakoa ihmissuhdeongelmiin mutta kuten hytti, on myös tytön ajatukset ja mieli hänelle kuin vankila. Niitä ei pääse pakoon eikä piiloon.

Hytti nro 6:n lukeminen oli samalla mielenkiintoista että hyvin likaista. Romaani sijoittuu 1980-luvun puolivälin paikkeille ja kuva on karu. Kaupat huutavat tyhjyyttään, ihmisten ja eläinten oikeuksista ei ole tietoakaan ja etenkin Mongolia on täysin sulkeutunut. Länsimaasta tulevien ihmisten kanssa kommunikoivat pahoinpidellään. Neuvostoliitto kuvataan monin paikoin rumaksi ja raadolliseksi samoin kuin tytön räävitön matkakumppani. Kirjan loppupuolella alkaa kuitenkin ymmärtää, kuinka rumuuttakin voi kaikesta huolimatta (tai juuri sen takia) rakastaa.

Hytti nro 6 on tullut tutuksi myös mm. Juhanille (joka kellui Liksomin käyttämässä kielessä hitaasti ja nautiskellen), Siinalle (jonka ei tee enää mieli lähteä junamatkalle halki Venäjän), nooralle (jonka matkakuume nousi puolestaan kattoon) ja Sonjalle (joka oli mukavuusalueensa ulkopuolella ja koki kirjan raskaaksi ja luontaantyöntäväksi).

10 kommenttia:

  1. Mainio teksti! Kirja on jäänyt minunkin mieleeni varsin likaisena, mutta kuitenkin aika mahtavana lukukokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää etten liiemmin nauttinut kirjan rasvaisesta kyydistä mutta kertomus oli samalla todella mielenkiintoinen matka 80-luvun Neuvostoliittoon. Ja vaikka tarina oli hirveän ruma kuvaus koin sen kuitenkin jonkinlaisena rakkaudentunnustuksena kyseiselle maalle.

      Poista
  2. Hyvin kuvattu. Mulle on jäänyt mieleen hikinen juopunut ahdisteleva mies ja piinaavan pieni hytti. Eikös se ole aika osuvasti muistettu? :)

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja oli mielenkiintoinen kokemus: aihepiiriltään ja tapahtumiltaan raskas, mutta kokemuksena kuitenkin miellyttävä ja kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on todennut että kirjasta ei ole jäänyt mieleen paljonkaan. Minulle tämä puolestaan jätti paljonkin muistikuvia ja varmasti pitkäksi aikaa. Kävin 90-luvun alussa Pohjois-Venäjällä ja paikoitellen Hytti nro 6:n tunnelmat tuntuivat tutuilta. Kiinnostava kirja tosiaan.

      Poista
  4. Katselin tätä kirjastossa maratonia ajatellen mutta jätin hyllyyn kun mielsin liian raskaaksi siihen tarkoitukseen. Taisin olla oikeassa, olisi varmaan jäänyt kesken siinä yhteydessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan mikään ihanteellinen maratonkirja. Sopii paremmin hitaammin makusteltavaksi.

      Poista
  5. Luin tämän aikoinaan melko tuoreeltaan ja ihastuin kirjaan kovasti. Tekisi mieli lukea kirja uudelleen, ihan jo siksi etten ehtinyt aikanaan blogata siitä. Ja muutenkin, sillä lukukokemus jätti niin voimakkaan jälkihehkun, että se tuntuu vielä näin vuosien päästäkin. Hieno kirja, ihanaa että pidit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaimpien kirjojen joukkoon tämä ei kohdallani noussut mutta junakyyti oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Minustakin tuntuu että kirjan tunnelma ei minusta hevillä irtoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!