Kiistelty Maihinnousu



















Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (<-Adlibris)
Kustantaja: Like, 2012
Sivuja: 209
Goodreads-tähdet: ★ liked it

Paperin takana luvataan, että kaihtimia saa mustina, hopeisina ja valkoisina. Ne kaikki suojaavat kotia auringolta, kaihtimet estävät omaisuutta haalistumasta, minä en haalistu enkä haperoidu, ainoastaan tunteet haalistuvat, himo, inho ja suru, rakkaus lapseen ei haalistu, rakkaus lapseen ei haalistu vaikka lapsi kuolisi. 

Hei! Maihinnousu on mielestäni hyvä romaani. Kirjassa soditaan niin menneessä kuin nykyisyydessä Normandian maihinnousun maisemissa. Nelikymppisen Julien elämään putoaa yhtä aikaa kaksi pommia: Aviomies jää kiinni pettämisestä ja turvalliselta tuntunut avioliitto on yhtäkkiä murusina. Syvin haava syntyy kuitenkin hänen kuullessaan 8-vuotiaan tyttärensä Emman sairastuneen leukemiaan. Samalla Julie elää työssään maihinnousuoppaana kerta toisensa jälkeen vuoden 1944 tapahtuneen maihinnousun kauhut.

Kirjassa pohditaan, milloin sodassa on järkevää taistella ja milloin olisi viisainta luovuttaa. Se on ainakin selvää, että koko perhe haluaa Emman taistelevan parantuakseen syövästä. Kuten monet ranskattaret saksalaisten miehityksen aikana, olisi Juliekin valmis tekemään mitä tahansa lapsensa selviytymisen takaamiseksi. Avioliiton jatkumisen suhteen Julie kuitenkin haluaisi nostaa kädet ylös, luovuttaa ja paeta. Välillä hän haaveilee rintamakarkuuruudesta koko nykyisen elämänsä suhteen.

Välähdykset Normandian maihinnoususta olivat minulle kirjan parasta antia. En ole lukenut kyseisestä sodasta sitten kouluvuosien, joten aihe oli kiintoisa. Aviokriisi ja syöpä ovat puolestaan paljon kaluttuja aiheita, mutta Ala-Harja kirjoittaa niistä virkistävän rehellisesti. Kuten siitä, miltä tuntuu menettää avioeron myötä totuttu elintaso ja siitä, kuinka raa'asti lapsi voikaan kohdella kotoa muuttanutta vanhempaansa. Näistä aiheista tunnutaan välillä vaikenevan jopa kirjallisuudessa.

Maihinnoususta on kirjoitettu myös mm. Mari A:n kirjablogissa (jossa todetaan kirjan olevan onnistunut kuvaus elämän käännekohdista, jotka osuvat samaan aikaan kuten oikeassakin elämässä), Rakkaudesta kirjoihin-blogissa (jossa kirjan koettiin välittävän onnistuneesti äidin tuntema hätä) ja Nannan kirjakimarassa (jossa kirja jätti tunteiden osalta kylmäksi).

Maihinnousun lukemalla kohosin Ihminen sodassa-haasteessa komeasti korpraaliksi ja TBR 100-listani lyheni jälleen yhdellä kirjalla.

Kommentit

  1. Niin Leila, kukaanhan ei olisi ymmärtänyt yhdistää romaanin ranskalaista tyttöä Ala-Harjan suomalaiseen sukulaiseen jos hänen vanhempansa eivät olisi nostaneet siitä älämölöä. Eli Ala-Harja ei mielestäni toiminut mitenkään epäeettisesti, koska hän ei missään tietääkseni mainitse edes sitä, että romaanihenkilöllä oli todellinen esikuva, eli ei riko yksityisyydensuojaa. Sen tekivät vanhemmat ihan itse. Tässä saattaa taustalla olla jotain sellaista, mistä yleisö ei tiedä (esim. tytön äiti olisi itse halunnut kirjoittaa aiheesta?) emmekä tiedä mitä ennen romaanin julkaisua on perhepiirissä tapahtunut.
    Suurin osa kirjailijoista kertoo käyttävänsä "todellista" materiaalia romaaneissaan, nappaavansa piirteen sieltä ja yksityiskohdan tuolta. Tämä voi läheisille olla ongelma, etenkin silloin jos he ovat selkeästi tunnistettavissa kuten esim. Henrik Tikkasen elämäkerrallisissa romaaneissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatteluttavasta kommentista. Tässä tuleekin mieleen sitten laajempi kysymys siitä, mitä epäeettisyys on. Kaikkien ihmisten tulisi toimia mahdollisimman eettisestä ja moraalisesti toisia ihmisiä kohtaan. Jos kirjailija käyttää läheisen pyynnöistä huolimatta henkilökohtaista matskua kirjassaan, ei se ole ainakaan hirveän eettinen temppu. Mutta se on samalla tavalla ikävä temppu kuin vaikka perinnönjaossa sikailu. Emme voi lailla kieltää kaikkia ikäviä juttuja, mitä läheiset meille tekevät. Väärin (eli epäeettistä) se on silti, henkilökohtaisella tasolla.

      Poista
    2. Tässä pointti on nimenomaan siinä, ettemme tiedä mitä käsikirjoituksesta keskusteltiin perheessä ennen sen julkaisemista -- jos keskusteltiin lainkaan, eli pyydettiinkö olla käyttämättä? Laki suojaa kyllä yksityisyyttämme ja kieltää julkaisemasta yksityisasioita (vrt. Susan Ruususen kirja suhteestaan Matti Vanhaseen ja sen saama oikeustuomio) silloin kun asiat voidaan ilmiselvästi liittää (elävään) henkilöön. Romaanissa kirjailija voi kirjoittaa mitä vain jos nimet on muutettu ja "totuutta" muunneltu. Jokainen perhe määrittää itse eettisyyden/epäeettisyyden rajat -- on myös vanhempia, jotka pitävät blogeja lastensa erikoisista sairauksista omalla nimellään ja lapsi on niissä täysin tunnistettavissa. Mutta olet oikeassa siinä että tapaus on epäeettinen mikäli asiasta oli keskusteltu aikaisemmin ja Ala-Harja tiesi sukulaistensa kannan aisaan.

      Poista
    3. Asiassahan vaadittiin jopa yleistä linjausta kirjailijoiden etiikan suhteen. Koko kulttuurikenttä olisi silloin mullistuksessa. Miten kävisi esimerkiksi musiikin? Monien biisien lyriikoilla on totuuspohjaa.

      Poista
  2. En lähde tuohon skandaalikeskusteluun, mutta totean, että tämä oli viiden tähden kirja minulle. Kuuntelin sen viime talvena putkiremppa-ahdingon keskellä äänikirjana, ja vaikka ahdingot on todella eri tasoiset, osui ja upposi Maihinnousu johonkin tuttuun minussa. Kirja onnistuu kuvaamaan surua, taistelua, pettymystä, pahoinvointia, inhimillistä möykkyä mielestäni todella onnistuneesti, tunnistettavasti. Uskon palaavani kirjaan vielä useasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirja oli mielestäni taidokas, tunnepuolella en ihan päässyt siihen kiinni. Erilaisessa elämäntilanteessa (jonkinlaisessa elämän käännekohdassa) Maihinnousu olisi voinut osua ja upota vahvemmin.

      Poista
  3. Mulle tää ei uponnut kauhean hyvin - vaikka pidin Normandia-vertauksista. Itse asiassa sain sen kirjan lahjaksi ystävältä (vaikka olin dissannut sitä blogissa), pitäisi vaikka arpoa eteenpäin :D.

    Samaa mieltä siitä, että kukaan ei olisi yhdistäny sairaskertomusta ja näitä "perheeltä varastettuja yksityiskohtia" ilman että asiasta nostettiin julkinen haloo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polemiikin aiheuttama keskustelun herääminen etiikan saralla oli varmasti ihan hyväkin asia. Ehkä joku heräsi miettimään, mitä on valmis uhraamaan kirjan tai muun kulttuurituotteen eteen. Toisaalta hinta oli aika korkea lapsen yksityisyyden kannalta. Ja en tiedä omastakaan eettisyydestäni, kun nostin asian taas esiin. Toisaalta en postauksessani kertonut sen tarkemmin, mikä lapsen ja kirjailijan sukulaisuussuhde oli. Tällä tavoin halusin pitää lapsen henkilöyden pimennossa postauksen osalta.

      Poista
  4. Minustakin tämä on hieno kirja (josta en myöskään ehtinyt aikanaan bloggaamaan, huoh). Laillasi minuun tekivät erityisen vaikutuksen Normandian maihinnoususta kertovat osuudet, ja se miten hienosti Ala-Harja nivoo avioeron ja lapsen sairauden historiallisiin tapahtumiin. Teos herätteli myös Ranskan-matkakuumeen: olen jo vuosia halunnut Normandiaan, mutta tämän kirjan luettuani haave kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maihinnousu oli minulle positiivinen yllätys. Rauhallisella tavalla hieno kirja. Oi jospa se olisi vielä päässyt pinnan alle paremmin, en ihan mennyt täysin tunteella tarinan sisään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit