maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kesäisen kepeä Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän















Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (<-Adlibris)
Kustantaja: Otava, 2014
Sivuja: 174
Goodreads-tähdet: ★★ liked it

Tein pikaisen henkilöanalyysin. Tässä minulla oli edessäni Teppo-niminen haltija, jolla oli kaljuponnari. Millaista olisi seksi tämän lateksikorvan kanssa? Pitäisikö hän aktin aikana Ecco-kengät jalassaan vai haluaisiko hän toteuttaa myös makuuhuoneessa haltija-fantasiaa ja pukeutua Legolakseksi? Synnyttäisinkö minä Teppo-nimisen haltija-kaljuponnarin kaljuja lapsia joille annettaisiin haltijanimet Arwen ja Legolas, sitoisin heidän jo vauvana harvat hiuksensa sympaattiselle haituvaponinhännälle, tribuuttina isänsä tyylille? Menisimmekö me joka sunnuntai koko perheen voimin liveroolipelitapahtumaan? Hankkisinko minäkin lateksikorvat?

Hei! Riikka Pulkkisen kirjoittama Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli sopivan kevyttä lukemista hellesäähän. Suorastaan hotkaisin kirjan mummolareissulla. Vinkkaankin tätä kirjaa tulevana keskiviikkona lukumaratoonaaville. Ihan oiva maratonkirja, joka vetää imuunsa. Tsekatkaahan kirjastojen bestsellerhyllyt.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän kertoo nuoresta psykologiksi valmistuneesta Iiriksestä. Kaikki on ollut Iiriksen elämässä aika hyvässä reilassa; on työ, koti ja kiva poikaystävä Aleksi, jonka kanssa haaveilla tulevien lasten nimistä. Kun Aleksi yhtäkkiä seitsemän vuoden jälkeen toteaakin koko suhteen olleen erehdystä, aukeaa Iiriksen elämässä uusi sivu ja sydänsuruisen Iiriksen on pitkän tauon jälkeen suunnattava deittailun kimuranttiin maailmaan. Onneksi hänellä on neuvonantajana siskonsa Jennifer, lapsuudesta asti vierellä kulkenut sydänystävä Elina ja naapurin Marja-Liisa, joka löytää pätevät parisuhdeneuvonsa intohimoisesti seuraamastaan Kauniit ja rohkeat-saippuasarjasta.

Kirjassa kipuillaan niin parisuhteen kuin ystävyys- ja sisarussuhteen ympärillä. Humoristiseen sävyyn toki. Kuinka löytää rennosti se oikea ja samaan aikaan olla vertaamatta omaa elämäänsä lähipiirin elämään? Etenkin kun joku toinen onkin jo ehtinyt pidemmällä asioissa, joista itsekin on haaveillut. Toisaalta elämässään jo paljon saavuttaneet murehtivat elämänsä tasaisuutta. Mutta onneksi Iiriksellä on taskussaan kikkoja murheeseen; pitsan, suklaan ja kenkäkauppojen vaikutusta alakulon poistossa on hänen mielestään turha aliarvioida.

Kirjan alkupuolisko oli ihan mainiota huumorin ilotulitusta. Loppupuoliskollakin humoristinen sävy säilyy, mutta joukkoon sekoittuu hieman paasaavaakin, pamflettimaista sävyä. Tulihan sillä lisää syvyyttä kirjaan, mutta itse olisin nauttinut mieluummin kevyestä hulluttelusta Iiriksen mukana loppuun asti. Lisäksi kirja sisältää ennalta-arvattavia juonenkäänteitä. Silti Iiiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on varsin viihdyttävä kirja ja osuva valinta kevyen kirjan kaipuuseen.

Iiriksen matkassa ovat kulkeneet myös mm. Taika Kirjasfääristä (joka kuvaa kirjan terapoivan lukijansa hyvälle tuulelle), Lilli Kirjataivaasta (jonka kirja hurmasi täysin) ja Elina / Luettua elämää (joka ei olisi halunnut muutoin lupaavaan kattaukseen sekoitettavan syvällisyyttä).

10 kommenttia:

  1. Iiris Lempivaara oli mielestäni niin hauska tuttavuus! Kerrankin kotimaista viihdettä, josta nautin. Ja totta, hyvä maratonkirjakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mainiota viihdettä, jonka suorastaan hotkaisin. Sopi todella hyvin lomalukemiseksi. Kirjan loppupuoliskolle en aivan yhtä paljon lämmennyt kuin alkupuoliskolle mutta uskallan ehdottomasti suositella kevyttä, pirskahtelevaa lukemista kaipaavalle.

      Poista
  2. Kirja on nopsalukuinen, joten kyllä se on varsin sopiva maratoonaukseen. Taisin tarttua kirjaan turhan suurin odotuksin, joten vähän petyin. Kattaus oli kyllä lupaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lukenut tästä kirjasta arvioita etukäteen (tieto kyllä oli että kirja on tykätty), joten lähdin aika puhtaalta pöydältä lukemaan. Bloggaukseni kirjoitettuani ja postaustasi lukiessani tuli vahva samaistumisen tunne mietteisiisi. Minäkin olisin tykännyt kirjasta enemmän, jos se olisi säilyttänyt alkupuoliskon keveytensä ja hulvattomuutensa loppuun saakka.

      Poista
  3. Pidin Iiris Lempivaarasta todella paljon. Maratonkirjaksi se olisi todellakin ihan täydellinen. Ja loistava kesäkirja muutenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mainio kesäkirja todellakin. Tähän maratoniin ei tainnut kukaan napata luettavaksi mutta tällaiset lyhyet ja viihdyttävät kirjat on kiva laittaa korvan taakse tulevia maratoneja ajatellen. Kyrön Miniän luin aikoinani maratonilla ja sekin oli oiva maratonkirja pituutensa ja imunsa vuoksi. :)

      Poista
  4. Vielä on kesää jäljellä, joten ehkä ehdin tämän jossain välissä lukea. Nyt on kyllä pidettävä chick litistä taukoa vaikka se niin oivallista kesälukemista olisikin; ennen maratonia lukemani Kim Izzon Avioliitto Jane Austenin tapaan vain oli niin höttöinen että se täytyy ensin saada pois muistin lokeroista :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vieläkin chick litin kaipuu. Tällä hetkellä luettavanani on mm. ronski Hytti nro 6 ja hitaasti etenevä Vieras kartanossa ja kaipaan niiden vastapainoksi älyvapaata menoa. Onneksi eilen löysin yhden ahmittavan kirjan kirjastosta, vaikkei se chick litiä olekaan (luin kirjan oikeasti miltei kokonaan kerralla). Postaus tulossa. :)

      Poista
  5. Iiris Lempivaara oli kiva kirja, fiksuhko ja silti viihdyttävä. Minäkin tykkäsin kyllä. :)

    (Ihana kuva. Nyt alkoi tehdä mieli jäätelöä ja mansikoita!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiris Lempivaara oli kyllä niin vetävä luettava. Oli ihan mahtava reissukirja. Ihan loppuun asti (alkupuolisko kirjasta oli mielestäni aivan mainio) tämä ei kohdallani kantanut mutta nautin kyllä viihdyttävästä kyydistä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!