Hetkessä nielaistu Elokuvankertoja
















Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Alkuteos: La contadora de películas, 2009
Suomentanut: Terttu Virta
Kustantaja: Siltala, 2012
Sivuja: 133
Goodreads-tähdet: ★ liked it

Niihin aikoihin hoksasin, että kaikista ihmisistä on mukava kuunnella tarinoita. He tahtovat hetkeksi paeta todellisuutta ja elää noissa elokuvien, kuunnelmien ja romaanien kuvitteellisissa maailmoissa. He haluavat jopa kuulla valheita, kunhan ne kerrotaan hyvin. 

Hei! Kaipasin pientä kirjallista makupalaa kahden kesken olevan raskaamman kirjan väliin. Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertoja toimi nopeana luettavana hyvin tähän tarpeeseen. Lukaisin tämän pienen romaanin yhdessä illassa.

Elokuvankertoja on kertomus yhdestä hyvin köyhän kaivoskaupungin hyvin köyhästä perheestä. Tarina kerrotaan perheen nuorimman lapsen, María Margaritan, kautta. María Margaritalla on nimittäin erityinen taito. Hän on todella lahjakas esittämään ja kertomaan ihmisille elokuvien juonia. Koska syrjäisen ja köyhän kaupungin asukkailla ei ole useinkaan varaa mennä elokuviin, on tarinankerronnan taidosta todellista hyötyä.

Letelierin tarinan mukana pääsin hyppäämään eteläamerikkalaiseen elämänmenoon ennen television aikaa. Elokuvankertoja muistutti, miten köyhyydessä pienikin tuulenpuuska voi muuttaa kaiken. Minulle kirja jäi lopulta kuitenkin vain yhdeksi tarinaksi eikä noussut elämää suuremmaksi. Toisaalta Elokuvankertoja tuntui hyvin rehelliseltä kirjalta.

Kirjasta ovat postanneet myös mm. Krista (jonka lukufiilikset kirjan aikana olivat ihastuneet), Maija (joka olisi lukenut mielellään enemmänkin María Margaritan ja tämän perheen elämästä), Margit (jonka mielestä Elokuvankertoja on sympaattinen pieni kirja) ja Katri (joka ei kokenut saaneensa kirjasta oikeastaan mitään irti).

Kommentit

  1. En anna itse kirjoille pisteitä, mutta minusta sinun pisteesi 3+/5 osuvat oikeaan tämän kirjan kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli pieni sympaattinen kirja kuten hyvin totesit. Ei kuitenkaan jättänyt vahvempaa tunnetta jälkeensä.

      Poista
  2. Hyvin samoin fiiliksin. Täytynee tosin todeta, että kun kirjan lukemisesta on, öh, ainakin yli vuosi ei siitä muistu mieleen juuri mitään. Harmillista sinänsä, mutta kaikkia kirjoja nyt ei kai sitten voi muistaa. Lämminhenkinen ja symppis joka tapauksessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen jopa onnistunut unohtamaan joskus olenko jonkun kirjan lukenut. Se on jo aika paha. Tämä oli tosiaan sympaattinen, lopulta melko surumielinenkin kirja.

      Poista
  3. käväisin lukemassa oman arvioni ja tykkäsin neljän tähden verran tästä lyhytproosateoksesta. Kirjan lyhyys ilmeisesti vaikutti siihen, että kirjasta ei irronnut kovin vahvaa tunnetta. Tarina itsessään oli kiinnostava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoinen sykäytys tästä kirjasta jäi minusta puuttumaan. Mutta toisaalta sellaista elämä usein on, hiipumista ilman isompia fanfaareja.

      Poista
  4. Minulla tämä oli pieni, mutta sympaattinen lukukokemus. Hyvin kirjoitettu, ihana ja raadollinen samalla kertaa, mutta kovin paljon tästä ei lopulta jäänyt mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvin uskottava kirja. Jäinkin lopulta kaipaamaan muuten mieluisaan tarinaan pientä taianomaisuutta. Kirjoissa kun saa vapaasti nousta arjen yläpuolella.

      Poista
  5. Mulla tulee tästä aina ja ikuisesti mieleen Linnean upea Copycat-kuva! Itse kirjaa en ole lukenut. Mulla on jotenkin hirveän nihkeitä lukukokemuksia Etelä-Amerikasta, joten alueesta kertoviin kirjoihin ei tule nykyään edes tartuttua. Pitäisi petrata tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tulee ensimmäiseksi tästä kirjasta Linnean hyppykuva mieleen, se on todella hieno! Ja samoin tulee suht harvoin vierailtua kirjojen kautta tällä mantereella. Márquezin ja Laura Esquivelin kirjoista (Pöytään ja vuoteeseen) olen pitänyt. Niissä on minulle mieluista mystiikkaa joukossa.

      Poista
  6. Minullekin tulee tästä kirjasta aina Linnean hieno hyppykuva mieleen. :) Pidin kirjasta paljon, ja vaikken enää muistakaan sen tapahtumia kovin tarkkaan (lukemisesta on se parisen vuotta), muistan hyvin vielä värejä ja tunnelmia, ja tarinan alkupuolen viehättävän lämmön. Tämän voisi myös joskus lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieneen kirjaan mahtui alun lämpöä ja lopun viileän surumielisiä sävyjä. Elokuvankertoja on yksi aidoimmalta tuntunut kirja minkä olen lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit