keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kjell Westö kirjastossa

Hei! Tänään suuntasin Paloheinän kirjastoon kuuntelemaan Kjell Westön tarinointia hänen Kangastus 38-romaanistaan. En ole vielä ehtinyt lukea hänen uusimpaansa, mutta Missä kuljimme kerran on yksi lempikirjoistani. Olikin suorastaan jännittävää mennä kuuntelemaan kirjailijaa, jonka teoksesta pidän niin paljon. 

Alunperin runoilijana aloittanut Westö kertoi runotaustan vaikuttavan yhä hänen kirjojensa tekstiin. Hänelle on tärkeää, että tekstissä on kaunis rytmi. Hän oli valinnut lukunäytteeksikin kohdan, jossa rytmi soljuu kauniisti. Westö myös kiitteli Kangastus 38:n suomentanutta Liisa Ryömää siitä, miten hän oli onnistunut käännöksessä tavoittamaan samanlaista kaunista rytmiä tekstiin. Runotaustastaan Westö ei muutoin ole kauhean ylpeä. Hän on kuulemma helpottunut, ettei hänen runojaan ole käännetty suomeksi. 

Taustatyönä kirjojaan varten hän on tuijotellut tuntikausia vanhoja valokuvia Sofiankadun kuva-arkistossa. Lisäksi hän on vieraillut mm. jälleen toukokuussa avautuvassa Työväenasuntomuseossa Kirstinkatu 4:ssä. Haastattelujen suhteen hän on aina ollut varovainen, sillä ei ole halunnut tuottaa pettymystä haastateltaville, jos kirjailija esittäisikin kirjassaan asiat haastateltavien mielipiteestä eriävästi. Kangastus 38-romaaniaan varten hän oli kuitenkin haastatellut muutamaa vuoden 1938 kokenutta ja sen hyvin yhä muistavaa henkilöä.

Keskustelu palautui tilaisuuden aikana tiuhaan Westön Missä kuljimme kerran-teoksen teemoihin. Olen pohtinut Missä kuljimme kerran-romaanin luettuani, miten Westö on onnistunut tuomaan sodan molempien osapuolen äänen kuuluviin melko tasapuolisesti. Selvisi, että Westön äidin ja isän suvut ovat varsin erilaisia. Toiselta puolelta löytyy porvareita ja toiselta puolestaan köyhyyttä. Kirjailija korostaakin, että haluaa kirjoittaa historiasta kiihkottomasti. 

Tilaisuudessa selvisi kirjailijan halunneen tuoda Kangastus 38:ssa esiin työväen pyrkimystä sivistykseen ja esitellä oikeamman kuvan köyhän väestön elämästä. Westön mielestä työväen oloja on usein vääristellysti kuvattu ryysyläiseksi. 

Puolitoista tuntia hujahti kuin hetkessä, ja oli todella antoisaa kuunnella selvästi historiaa rakastavan henkilön ajatuksia. Westö paljasti lopuksi, ettei koulussa perustanut historiassa kylmästi luetelluista vuosiluvuista, ja että kipinä kirjoittamiseen on kenties alkanut juuri halusta kuvata historiaa ihmisten kokemusten kautta. Ja siinä Westö on todella onnistunut. Historia herää eloon hänen kirjoissaan. 

Kjell Westö puhuu Helsingissä vielä maanantaina 7.4. klo 18 alkaen Stoassa, tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tämän jälkeen kirjailija aikoo keskittyä jälleen kirjoittamiseen.

4 kommenttia:

  1. Huhuh, minä kyllä nostan hattua näille kirjailijoille, jotka jaksavat tilaisuudesta toiseen. Niin kuin ei jo siinä luovassa työssä luulisi olevan osansa mutta toimiikohan toisille nämä ihmisten tapaamiset hyvänä vastapainona siihen yksinäiseen luovuuteen? Enpä tiedä.
    Mutta 38 luettu ja tykkäsin, oli ensimmäinen Westöni. Pitää lukea joskus enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin ja olen kiitollinen, että Westö jaksoi tulla puhumaan ja vieläpä niin, ettei vaikuttanut yhtään leipääntyneeltä. Tänään torstaina 3.4. hän on itse asiassa Lohjan pääkirjastossa illalla keskustelemassa. Vielä siis ainakin pari mahdollisuutta kuulla häntä ennen hänen suuntaamistaan tiiviisti uuden kirjoitusprosessin pariin.

      Poista
  2. Kyllä kirjailijatapaamiset tuovat aina uutta intoa lukemiseen, on niin kiinnostavaa kuulla ajatuksia kirjan takaa. Minä pidin Kangastuksesta paljon ja innolla odotan, mitä Westö seuraavaksi kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin iski entistä suurempi innostus lukea vihdoin Kangastus 38. Tulevista kirjoitusprojekteistaan Westö vinkkasi sen verran, ettei hän aio peruutella kovin kauas historiaan vaan pysytellä hänelle luontaisemmassa modernissa ajassa. Tiedossa ei siis ole esim. visiittiä 1700-luvulle.

      Poista

Kiitos kommentistasi!