Ajattelua muuttava Iso


Pekka Hiltunen: Iso (<- Adlibris)
Kustantaja: WSOY, 2013
Sivuja: 413
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

Lihavat on demonisoitu. Meistä on tehty monien tämän ajan ongelmien syntipukkeja, ja nyt syyllistämisen ja kohuotsikoiden kierre on aika pysäyttää. 
Meidän on luotava uusi ymmärrys lihavuudesta. Tarvitsemme rauhallista hyväksyntää, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden terveeseen itsetuntoon.
Minä olen iso. Tähän asti olen pyydellyt sitä anteeksi, mutta se on loppu nyt.
Olen iso. Olen ihan hyvä näin.

Hei! Pekka Hiltusen romaani Iso on äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen kirja. Iso kertoo ihmisistä, jotka eivät saa kulkea kadulla rauhassa pelkäämättä huutelua. Ihmisistä, jotka elävät elämää, joka alkaa kunnolla vasta joskus tulevaisuudessa. Sitten kun koko on pienempi ja hyväksytympi. Ihmisistä, joiden todetaan voivan olla ihan mukiinmeneviä, jos he vain pudottaisivat painoa. Iso kertoo Annista, joka saa potkut töistään kokonsa vuoksi. Annista, jolla oli hyvä parisuhde, joka kariutui koosta johtuviin itsetunto-ongelmiin. Ei itse kokoon. Iso on kirjana tärkeä, sillä se paljastaa, kuinka itse koko jää ongelmien aiheuttajana taka-alalle. Ongelmat johtuvat ihmisten ennakkoluuloista.

Kirjan päähenkilö Anni Kantto on älykäs nainen yliopistotutkintoineen. Anni on älykkyytensä lisäksi selvästi empaattinen ja välittävä ihminen. Silti hän saa potkut jopa pikaruokaravintolasta. Paikan muutkin työntekijät huomaavat epäoikeudenmukaisen irtisanomisen. Anni on hoitanut työnsä moitteetta. Mutta Annin koko iskee esimiehen silmään. Anni on 168 senttiä pitkä ja painaa 138 kiloa. Anni käy terapiassa kokonsa vuoksi. Kun istunnoissa tuputetaan lihavuusleikkausta ja maamme sosiaali- ja terveysministeri ottaa kampanjansa kohteeksi lihavuuden nujertamisen, saa Anni tarpeekseen. On aika tehdä jotakin.

Annin kautta Hiltunen kysyy, mikseivät isot ihmiset saa olla rauhassa, vaikka tutkimukset osoittavat, että myös laihat sairastavat samalla tavalla? Läpi historian maapallolla on ollut kaikenkokoisia ihmisiä. Miksi heitä vainotaan juuri nyt? Miksi heistä on tullut yhteisen ylenkatseen kohteita?

Iso toimi hyvänä herättelijänä. Olen ajatellut, että jos olisin lihava, menisin lihavuusleikkaukseen. Näin ongelma olisi selätetty. Mutta miksi tosiaan? Miksi kaikkien pitäisi olla samankokoisia? Itse olen aina ollut hoikka, mutta silti sairastanut paljon niin akuutisti kuin kroonisestikin. Olen saanut taputuksia olalle, että kylläpä minulla on ollut huono tuuri. Jos olisin lihava, en usko että olisin saanut niin paljon lohdutusta. Suurin osa ajattelisi sairauksieni johtuvan ylipainostani, vaikka näin ei todellakaan olisi.

Iso on yksi eniten ajatuksia herättäneistä romaaneista, jonka olen lukenut. Kirjaa olisi mielestäni saanut hivenen tiivistää, yli 400 sivun aikana aloin jo kokea pientä asioiden toistoa. Mutta silti suosittelen kaikkia lukemaan Ison. Kirjan jälkeen mielessäni on vieläkin vahvempana näkemys, että meillä kaikilla on oikeus olla täällä pallolla juuri sellaisina kuin olemme painomme, ihonvärimme ja muiden ominaisuuksiemme kanssa. Antakaamme toisillemme rauha elää.

Kommentit

  1. Ison jälkeen luki kyllä uutisia, blogikirjoituksia ja lehtijuttuja erilaisin silmin.

    Onko Katariina Kyrölän ja Hannele Harjulan Koolla on väliä -kirja tuttu? Se on siis tietokirja aiheesta, oli minulle yhtä ravisteleva lukukokemus kuin Isokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ison jälkeen myös laihdutusohjelmat alkoivat vähän puistattaa. Tänäänkin tuli ohjelma (Jutan ihmedieetti) jossa laihdutusvalmentajat ihmettelivät, kuinka painoindeksin ylittävä ihminen on jotenkin omituisen tyytyväinen itseensä. Minun korvaani kuulosti vallan hyvältä ja normaalilta. Pitääpä laittaa tuo Koolla on väliä-kirja lukulistalle, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Niin - ja onko se juuri tässä ohjelmassa se bodari-hirviö, valmentaja Jari "Bull" Mentula (ei ole onneksi sukulainen, vaikka on sama sukunimi), joka haukkuu pulskien naisten ulkonäköä, vaikka itse on ihan kauhean näköinen?

      Poista
    3. Juuri tuon miesvalmentajan virnuilu pisti silmään ja korvaan. En ole aiemmin ohjelmaan törmännyt ja hyvä niin.

      Poista
  2. ... joka haukkuu pulskien naisten ulkonäköä, vaikka itse on ihan kauhean näköinen?

    Entäs tuo teidän arvostelu "Bullista"... Onko se sitten hyvien tapojen mukaista?
    Ei aina huomata sitä, miten helposti itse ryhtyy toisia arvostelamaan.
    Hyvää Toukokuuta kaikille!

    Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En arvostellut miehen ulkonäköä vaan käytöstä, joka pisti silmään ja korvaan. Mutta hyvä pointti. Helposti lähtee vähän napauttamaan sellaista ihmistä, joka arvostelee muita.

      Poista
    2. Kyllä minä huomasin, että ryhdyin arvostelemaan myös ulkonäköä ja tein sen ihan tarkoituksella. Tämä mies on tehnyt itsestään kauhean näköisen jollain aineilla ja liialla harjoittelulla, siis pilannut luonnollisen ulkonäkönsä. Normaaleja, luonnollisia ihmisiä ei edes paljon enää näe, kun suhtautuminen omaan fyysiseen olemukseen on niin kompleksinen!

      Poista
    3. Minun pitää vielä tulla tänne, koska olen tuntenut syyllisyyttä "Bullin" arvostelusta. Anonyymi Anneli olet ihan oikeassa, minun ei olisi pitänyt puhua nimellä vaan yleisesti. Reagoin liian nopeasti, mitä ei somessa pitäisi tehdä. Varmaan tällä Jari Mentulalla on syynsä ruumiinmuokkaukseensa. Kovasti ulkonäkööönsä keskittynyt Tiina Jylhä esim. sanoi jossain haastattelussa, ettei kukaan ollut ikinä sanonut häntä kauniiksi.

      Minua raivostuttaa se, että tällaiset henkilöt otetaan mediassa ideaaleiksi. Olin aina luullut, että pojat saavat olla vapaita ulkonäköpaineista, kunnes tapasin yläastepoikia, jotka eivät ottaneet helteellä hupparia pois, koska heillä oli treenamattomat, rimpulat käsivarret. Rimpulathan ne nyt kuuluukin olla pojalla tuossa iässä ennen kuin hän alkaa miehistyä ja vankistua. Tyttöjen pitäisi olla laihoja, mutta pallorinnat ja mahtipyllyn omaavia. Ei meidän geeniperimässämme olla luonnostaan sellaisia!

      Kunpa muotiin tulisi taas 70-luvun henkisyys ja tiedostettaisiin, että ihminen on muutakin kuin kroppansa!

      Poista
    4. Itse huomasin vasta jälkikäteen, että kommenttini voi todellakin käsittää siten, että tuon ihmisen ulkonäkö pisti silmään. Vaikka tarkoitin käytöstä. Somessa voi helposti tehdä liian nopeita, ajattelemattomia juttuja sekä välittää myös vahingossa väärää sanomaa huolimattomilla lauseilla. Pitääpä olla tarkempana.

      Minuakin on ulkonäöllisesti arvosteltu (ja tietysti lapsena ja nuorena sai riittävästi kuunnella kommenttia persoonallisesta ulkonäöstä) mm. Vauva-lehden keskustelupalstalla ja tuntui kyllä varsin kamalalta. Ja olen luullut ettei sellainen enää sattuisi tässä iässä. Ja julkkiksia erilaisilla palstoilla ryöpytetään aivan kamalalla tavalla. Ja varmasti pahalta tuntuu. Ihan hyvä päätös, että jätämme nimillä puhumisen pois ja keskustellaan yleisellä tasolla ulkonäköilmiöistä. Ollaan muuten ihan yhtä pönttöjä lihavia jahtaavien kanssa.

      Pojilla ja miehilläkin on nykyään tosiaan aivan älyttömät ulkonäköpaineet. Ei me tytöt/naiset aina sitä tajuta ja saatetaan heittää rankkaakin kommenttia kun luullaan että kyllähän he nyt kestävät arvostelua. Oi kunpa tosiaan voisimme pakittaa tässä ulkonäkökeskeisyydessä. Tai ainakin nyt tarvittaisiin kunnon kampanja tilanteen huomioimiseksi ja korjaamiseksi.

      Poista
  3. Onpa tämä tunteita herättävä aihe. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että aiheesta puhutaan ja todella huomataan, kuinka kaikenlainen ulkonäön arvostelu satuttaa (myös bloggareita ja julkkiksia, mikä tupataan välillä unohtamaan). Kunpa päästäisiin tästä pinnallisuudesta. Juuri tänään hajuvesimainoksia selaillut ja naisten esineellistämistä hämmästellyt (no okei, kauhistellut). Olisipa joskus esim. hajuvesimainos, jossa nainen vaikka lukee kirjaa. Olisi niin piristävä näiden paljasrintaisten tapausten keskellä.

      Poista
  4. Hyvin kirjoitit tästä kirjasta, joka tosiaan herätti paljon ajatuksia.

    Lihavuus on leimattu näkyvästi epäonnistumiseksi ja nykyään siitä tuntuu saavan jopa huomautella ihmisille. Itse olen syyllistynyt huomauttelemaan alipainoisille, että heidän tulisi syödä enemmän, mutta ei se ole yhtään sen hyväksyttävämpää.

    Vuosia sitten seurasin erilaisia laihdutusohjelmia, jotka koin kannustavina ja rohkaisevina: kuka tahansa voi laihtua. Sittemmin olen tajunnut, ettei se laihtuminen lopultakaan ole mikään onnellisuuden tae.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuuden arvostelu on mielestäni kaikin puolin väärin ja satuttavaa sekä lisäksi lopulta meille kaikille vaarallista. Minkälaista ihmisryhmää jahdataankaan seuraavaksi?

      Olen hoikka mutta tosiaan sairastanut vakavasti. Menin aikoinani kunnon kohottamiseksi kokeilemaan jumpparyhmää. Ryhmän vetäjä alkoi osoitella minua nauraen ja sanoi kaikille, kuinka nuori ja hoikka ihminen on noin huonossa kunnossa. En mennyt enää toista kertaa jumppailemaan. Ulkonäkö tuntuu hämäävän yhä niin jumppaohjaajia kuin lääkäreitäkin. Kunto voi kuitenkin olla hoikalla huono ja lihavalla hyvä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit