Keskiaikaa pyörittävä Kalmantanssi
















Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Kansi: Tuomo Parikka
Kustantaja: Gummerus, 2014
Sivuja: 399
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Hän päästi irti kivistävästä ranteestani ja kohottautui täyteen ryhtiinsä korkeaselkäisessä istuimessaan kasvoillaan jäykkä hymynhäive. Loiseleur, tuo punaposkinen pappi, lähestyi meitä ja Cauchon viittasi minut nousemaan. Vielä kun olin lähdössä seuraamaan Loiseleuria, tarrasi Cauchon punoittavaan ranteeseeni ja sai minut kirahtamaan kivusta.
'Nainen jonka kohta tapaat on paha. Älä anna hänen puheittensa hämätä itseäsi. Hän on läpeensä syntinen, siitä voit olla varma. Tuo nainen on noita, Magnus. Herran tähden 'hänhän on nainen'. Muista se."

Hei! Luin Milja Kauniston esikoisteoksen Synnintekijä jokin aika sitten ja jatkoin heti perään sarjan toisen osan, Kalmantanssin, parissa. Pääsin myös kuuntelemaan nykyään Ranskan maaseudulla asuvaa Kaunistoa hänen Suomen vierailullaan ja sain kuulla, mikä on saanut kirjailijan saattamaan lukijansa keskiajan noitavainojen, katuojien löyhkän ja historiallisten käännekohtien Pariisiin.

Kaunisto kertoi olleensa kiinnostunut keskiajasta aivan pienestä lähtien. Aihevalinta on siis hänelle varsin luonnollinen. Vanhassa, entisessä luostarissa perheineen asuva Kaunisto asuu kirjojensa tapahtumapaikkojen ympäröimänä, joten ehkä hieman yllättäin hän ammentaa keskiaikaan sijoittuviin kirjoihinsa paljon materiaalia omista kokemuksistaan (Synnintekijää ja Kalmantanssia lukiessani ajattelin, että näihin kirjoihin ei ole varmasti omia kokemuksia pystytty hyödyntämään, mutta miten väärässä olinkaan). Toisaalta hän on tutustunut laajasti latinan- ja englanninkielisiin historiankirjoihin ja saanut niistä historiallisia kiinnekohtia kirjojensa tapahtumiin. Synnintekijä ja Kalmantanssi tuntuvatkin olevan toden ja fiktion leikittelyä.

Kalmantanssissa nuori Olavi Maununpoika on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja toimii pappina Turun lähellä. Lihan houkutus on kuitenkin Olaville yhä vaikea vastus ja hän joutuukin sen vuoksi tilapäisesti jättämään virkansa pappina ja suuntaamaan takaisin Pariisiin jatkamaan opintojaan. Vastassa on Synnintekijästä tuttu, kavala piispa Cauchon eikä hän tälläkään kertaa aio päästää Olavia helpolla. Yhtäkkiä Olavi huomaa olevansa keskellä poiliittista peliä, jonka yhtenä merkittävänä pelinappulana toimii itse Jeanne D'arc. Kun uhkana on lisäksi Ranskassa riehuva rutto ja oman rakkaan hengen pelastaminen, on Olavin vuodesta tuleva varsin haastava.

Hengästyttävään Synnintekijään verrattuna Kalmantanssi tuntui mielestäni seesteisemmältä ja kypsemmältä lukukokemukselta. Kysäisin tästä myös Kaunistolta, ja hän totesi Olavin kasvaneen kirjojen myötä aikuiseksi, joten seestyminen on luonnollista. Nuoren miehen levottomuus on Kalmantanssissa jo hieman asettunut. Itse nautin enemmän Kalmantanssin rauhallisemmasta kielestä. Silti keskiajan ominaispiirteet räikeine vääryksineen, kuten naisten surkea asema, tulevat yhä mielestäni hyvin esille. Mielestäni Kalmantanssi toimii myös erillisenä kirjana, vaikka Synnintekijää ei olisi lukenutkaan (mitä mieltä te muut olette?).

Kaunisto kirjoittaa tällä hetkellä kirjasarjansa kolmatta osaa. Keskustelutilaisuuden päätteeksi kirjailija kertoikin lähtevänsä pelastamaan Olavia kinkkisestä tilanteesta, johon hän oli miesparan ennen tilaisuutta jättänyt. Kolmatta osaa siis odotellessa.

Kalmantanssista muualla Blogistaniassa, mm.: Lukuneuvos (jossa Kalmantanssia ei koettu yhtä vahvana kuin Synnintekijää mutta kiinnostavana kuitenkin), Kirjakko ruispellossa (jossa kirjaa suositellaan lukijalle, joka pitää verevästä historiallisesta romaanista, jossa on reipasta kielenkäyttöä ja lihan läiskettä) ja Orfeuksen kääntöpiiri (jossa pidettiin ehkä enemmän ronskista Synnintekijästä mutta toisaalta Kalmantanssin koettiin olevan juonellisesti tasapainoisempi ja asiarikkaampi).

Kommentit

  1. Tykkäsin ja suosittelen historiallisten kirjojen ystäville. Kirjat voi lukea erikseen, mutta Kalmantanssissa viitattiin mm. Miracleen niin usein, että suosittelen lukemaan kummankin kirjan. Synnintekijässä nautittiin lihan iloistakin todella antaumuksella. Kalmantanssin alku lupasi samaa, mutta se puoli sitten jähmettyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Miraclen tarina itsessään on Synnintekijässä aika kiehtova, joten senkin vuoksi tosiaan kannattanee lukea kuitenkin Synnintekijä ensin.

      Poista
  2. Minunkin mielestäni molemmat kirjat toimivat suurimmaksi osaksi erikseen, vaikka lukukokemuksesta tulee toisaalta vähän tasapainoisempi kun tietää esim. Miraclen merkityksen Olavin elämässä. Ja hei, miten hauskaa lukea juttuja tästä tapaamisesta! Harmittaa kun en päässyt, Kauniston haastattelun kuuleminen kiinnnostaisi suomalaisista kirjailijoista eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miraclen ja Olavin menneisyyden tunteminen antoi tosiaan Kalmantanssille hyvän pohjan.

      Oli kiinnostava ja mukava kirjailijatapaaminen. Kaunisto tapasi kertomansa mukaan nyt ensimmäistä kertaa kirjabloggaajia ja hänestä oli puolestaan todella mielenkiintoista nähdä bloggareita livenä (olemme olleet hänelle hieman kuin joulutonttuja, joita ei koskaan näe eikä siksi tiedä varmasti, onko heitä oikeasti edes olemassa). :)

      Kyselimme myös, miksi Kaunisto oli valinnut Olavin kertojaksi. Kauniston mukaan Olavi Maununpoika ansaitsisi enemmän huomiota. Hän oli sentään merkittävä henkilö Sorbonnen yliopistossa keskiajalla. Silti kukaan ei tunnu kuulleen hänestä. Toisaalta Kauniston mielestä olisi ollut kliseistä kirjoittaa naisen katsantokannasta. Tähän kyllä toteaisin, että Kaunisto kirjoitti molempiin kirjoihin älyttömän mielenkiintoisesti Miraclen äidin Beatrixin silmin. Beatrixista voisi ehdottomasti tulla onnistunut oma kirjasarjansa.

      Poista
  3. Hieno postaus! Minäkin pidin suuresti kummastakin kirjasta niin Synnintekijästä kuin Kalmantanssistakin. Kuitenkin pidin Kalmantanssista enemmän juuri seesteyden ja asiarikkauden takia enemmän. Odotan kolmatta osaa jo innoissani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin vetosi enemmän tämä rauhallisempi Kalmantanssi vaikka Synnintekijä onnistuikin yllättämään minut mainiolla käännekohdallaan. Kolmatta osaa odotellessa. :)

      Poista
  4. Haa, odotan mielenkiinnolla, olen Synnintekijän lukenut ja kirjastolta tuli tieto, että Kalmantanssi on tullut. Keskiaika ja historia ylipäätään kiinnostaa kovasti. Kiitos postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalmantanssi jatkaa mielenkiintoista keskiajan kuvaamista. Kalmantanssissa ollaan Synnintekijää enemmän poliittisen pelin kuvioissa, mistä itse pidin. Mielenkiintoista lukumatkaa Kalmantanssin pariin.

      Poista
  5. Pidin lukemastani tosi paljon. Ihailen taustatyön määrää ja kirjan loppupuolella Olaukselle nousevaa määrätietoisutta, jonka yllä Jumala ja Perkele lyövät kättä toisilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että pidit kirjasta. Itse jo odottelen mihin kaikkeen Olaus vielä pystyykään kolmannessa osassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit