Itkettävä, naurattava DocPoint

Benjamin Orozan ja Meeri Koutaniemen yhteistyönä syntyi raastava ja kaunis dokumentti





















Hei! Dokumenttielokuvien festivaali DocPoint 2014 on parhaillaan käynnissä Helsingissä. Kävin eilen katsomassa kaksi näytöstä, jotka molemmat sisälsivät useamman dokumenttielokuvan.

Miia Tervon Santra ja puhuvat puut kertoo juurettomuudesta
Miia Tervon Santra ja puhuvat puut on huomioitu maailmallakin. Idfa-dokumenttifestivaaleillakin nähty dokumentti kertoo helsinkiläistyneen nuoren naisen juurettomuudesta. Ilman perinteitä kasvanut nainen suuntaa juurilleen Vienan Karjalaan 90-vuotiaan runonlaulajan Santran huomiin. Löytääkö irrallisuuden tunteesta ja kuulumattomuudesta koko elämänsä kärsinyt nainen vihdoin jotain mihin samaistua? Dokumentti paljastaa koskettavasti, kuinka suvussa kulkevat perinteet ovat eräänlaista tärkeää rakkauden jatkumoa. Tänään lauantaina 1.2.2014 Santra ja puhuvat puut esitetään Kinopalatsissa klo 14. Kahdeksan euroa maksavia lippuja on vielä pieni määrä jäljellä. Lipun voi ostaa Finnkinon lippukaupasta täältä.

Santra ja puhuvat puut-dokumentin kanssa samassa näytöksessä esitetään raastava Voices of El Alto. Benjamin Orozan ja Meeri Koutaniemen yhteistyönä syntyneessä dokumentissa Boliviaan pystytetty tarinateltta toimii tilana, jossa ihmiset voivat jakaa tarinansa. Tulla kuulluksi ja nähdyksi. Oroza ja Koutaniemi kertoivat, että usein telttaan tullaan mielessä joku tietty tarina, mutta lopulta kertoja kertookin ihan toisen tositarinan, joka on vain pakko päästää ulos. Dokumentti koskettaa syvästi, sillä tuntuu kuin elämäntarinansa kertovat ihmiset kertoisivat sen suoraan katsojalle. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi on lisäksi seurannut muutamia tarinansa jakaneita heidän koteihinsa, ja dokumentissa nähdään myös valokuvia arjesta Boliviassa. Voices of El Alto siis tänään lauantaina 1.2.2014 klo 14 Kinopalatsissa yhdessä Santra ja puhuvat puut-dokumentin kanssa. Lipun voi ostaa täältä.

Nuoret, taitavat dokumentaristit Jenny Timonen, Antti Okkonen, Katja Kinnunen ja Iita Pirttikoski


















Kävin myös katsomassa näytöksen Uusin silmin: Kotimaisia opiskelijaelokuvia. Kimara koostuu kuudesta dokumentista, jotka on valittu noin 70 elokuvan joukosta. Kova kisa olikin valikoinut joukosta kuusi helmeä. Minua koskettivat eniten Jenny Timosen omaelämäkerrallinen elokuva Lainassa, joka kertoo onnistuneesta sijoituksesta. Sydämellä työtä tehneet sijaisvanhemmat ovat dokumentin pääosassa. Dokumentti on Jenny Timosen mukaan jo nyt rohkaissut sijaisvanhemmuutta miettineitä etenemään asiassa.

Iita Pirttikosken dokumentti Luopuneet kertoo puolestaan Jehovan todistajien raa'alta tuntuvasta käytännöstä. Jehovan todistajien sääntöjen mukaan liikkeeseen kuuluvat perheenjäsenet, muut sukulaiset ja ystävät eivät saa enää olla missään tekemisissä liikkeen jättävän henkilön kanssa. Dokumentti kuvaa kolmen nuoren kertomuksien kautta hylkäämiskokemuksen rankkuutta. Yhden haastatellun kuvailema viimeinen halaus pikkusiskon kanssa nosti ison palan kurkkuuni. Ilman kyyneliä en selvinnyt tästäkään dokumentista.

Antti Okkosen dokumentti Pienen pientä iloa kertoo sairaalaklovnien tärkeästä työstä. Millaista on työ, jossa ilo kohtaa päivittäin suuren surun kanssa? Dokumentista selviää, kuinka merkittävää aivan pienen pienikin ilo on lapsipotilaiden arjessa.

Kimaran viimeisenä esitetty Katja Kinnusen Jamppamania toimi hyvänä piristysruiskeena. Dokumentti kertoo Jamppa Tuomisen musiikin ympärille perustetusta faniklubista. Jamppa Tuomisen musiikin tulevaisuuteen vakaasti uskovan faniklubin toiminta naurattaa hyväntahtoisesti. Alkuun musiikkiin keskittyvä dokumentti kehittyykin yllättäin sydämelliseksi tarinaksi yhteisöllisyydestä.

Uusin silmin: Kotimaisia opiskelijaelokuvia-näytökset on jo loppuunmyyty. Toivottavasti näemme nämä hienot dokumentit joskus vielä televisiosta. Kotimaisten dokumenttielokuvien tulevaisuus on vahvalla pohjalla näiden nuorten töitä katsellessa.

Kommentit

  1. Wau. Aika maailmoja avartavia aiheita. Meeri Koutaniemen dokumentista olenkin pätkän tv:stä nähnyt. Kamalaa kuinka osa hyötyy viemällä toisilta ihmisoikeudet. Jamppamania kuulostaa ihan älyttömän hauskalta. Täytyy katsoa josko täällä Tampereen seuduillakin päästään katsomaan dokumentteja - ennenkuin päätyvät tv:hen. Hyvät vinkit dokumenteista annoit :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä avartava päivä eilen. Ja varsin tunteikas. Etenkin Bolivian köyhien perheiden lasten todella huono tilanne tuli Orozan ja Koutaniemen dokumentista esille. Olen aiemmin miettinyt bolivialaislasten tukemista rahallisesta, mutta nyt tuli se viimeinen sykäys. Ajattelin alkaa tukijaksi Yhteiset Lapsemme ry:n kautta täällä http://www.yhteisetlapsemme.fi/tue/lahjoita/

      Jamppamania on älyttömän hauska ja samalla toiveikas dokkari. Tällainen klubitoiminta on ihan mainio keino poistaa yksinäisyyttä. Faniklubeja vaan kaikki perustamaan! :)

      Ja kiitos vielä ihanasta tyynystä. :)

      Poista
    2. Toivottavasti tyyny tukee hyvin lukunautintoja :-).
      Pienistä hyvistä asioista syntyy isompia virtoja. Ihanaa että tuet ja jaat inspiraatiota hyviin tekoihin :-).

      Poista
    3. Tyyny on päässyt kunniapaikalle lukuköllötyspisteeseeni ja tulee varmasti palvelemaan siinä monet monituiset vuodet. :)

      Pienistä puroista kasvaa iso virta ja senkin vuoksi dokumentit ovat niin tärkeitä. Hyvä dokumentti voi muuttaa asioita. :)

      Poista
  2. Huomasin DocPointin, kun olin Kinopalatsissa menossa katsomaan leffaa "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi". Elokuva oli onnistunut komedia. Plunssana pidin riikinruotsia.

    Mutta dokkarit ovat itselleni vähän ongelmallinen genre. Monestihan ne käsittelevät ahdistavia aiheita. Siksi minusta tuntuu tukalalta katsoa niitä. Ja että pitäisi vielä maksaa ahdistumisesta. Esittelemistäsi dokkareista kiinnostavimmalta ja samalla myös ahdistavimmalta tuntui jehovantodistajat. Katson sen, jos se tulee telkkariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä laittaa tuo Satavuotias joka karkasi ikkunasta-leffa korvan taakse. Jamppamaniaa uskaltaa näistä dokkareista suositella herkimmällekin katsojalle. Se onkin hyvä esimerkki siitä, että dokumentin ei tarvitse olla surullinen tai ahdistava ollakseen merkittävä.

      Jehovantodistajista kertova Luopuneet on tosiaan katsomisen arvoinen. Tulee varmaankin televisiostakin joku päivä onneksi.

      Poista
  3. Mä kävin myös torstaina katsomassa Tove Jansson / Tuulikki Pietilä -dokkareita, kirjoitan niistä huomenna jotain blogissani. Ja huomenna on taas pari leffaa. Ja dokumenttejahan löytyy ihan joka lähtöön, myös DocPointin ohjelmistossa, muutakin kuin ahdistusta on tarjolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelmistossa olisi vaikka mitä mielenkiintoista. Ensi vuonna pitää rykäistä vielä useampi näytös ehdottomasti. Nuo Tove-dokkkaritkin kiinnostaa kovasti, kiva kun postaat niistä. :)

      Onneksi muutakin kuin ahdistusta on tarjolla. Ensi vuonna voisin ainakin osittain keskittyä hyväntuulisten dokkareiden esittelyyn.

      Poista
  4. Voi, kauhean mielenkiintoisen ja inspiroivan kuuloisia leffoja ja tekijöitä. Olispa ollut kiva olla tuolla mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavat festivaalit. Ensi vuonna taas uudestaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit