torstai 20. helmikuuta 2014

Hurmaava KPPY (Ihminen sodassa-haaste)




















Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Alkuteos: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Otava, 2010
Sivuja: 301
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

Sen jälkeen ei oikein voinut sanoa mitään, vaikka minä kyllä mietin, että jos Elizabeth olisi jaksanut vielä jokusen viikon, hän olisi voinut palata kotiin Kitin luo. Miksi, miksi hän hyökkäsi valvojan kimppuun niin lähellä loppua?
Remy katseli meren hengitystä. Sitten hän sanoi: "Olisi ollut parempi hänen kannaltaan jos hänelle ei olisi ollut sellaista sydäntä."
Niin, mutta pahempi meidän muiden kannalta.
Silloin aalto nousi: iloista huutoa ja kirkunaa ja linna oli poissa. 

Hei! Ihminen sodassa-lukuhaasteen innostamana luin pitkään lukulistallani odotelleen Mary Ann Shafferin kirjoittaman ja hänen siskontyttärensä Annie Barrowsin viimeistelemän romaanin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (KPPY). Olin lukenut kirjasta useita positiivia postauksia ja kirja lunasti kirkkaasti korkeat odotukseni. KPPY on aivan ihanan valloittava kirja.

KPPY kertoo kolmekymppisestä kirjailijattaresta Juliet Ashtonista. Toinen maailmansota on vasta päättynyt ja surressaan pommitettua asuntoaan ja pohtiessaan aihetta uudelle romaanilleen Juliet saa kirjeen tuntemattomalta Dawsey Adamsilta Guernseyn kanaalisaarelta. Dawsey on päätynyt omistamaan aiemmin Julietille kuuluneen kirjan ja mies pyytääkin Julietilta nyt apua kirjailijan muidenkin teosten löytämiseksi. Sattuma ja molempien rakkaus kirjallisuuteen antaa alkusykäyksen eriskummalliselle kirjeenvaihdolle. Dawseyn kirjeistä Julietille alkaa valjeta, kuinka hirvittävissä olosuhteissa Hitlerin miehittämän Guernseyn saaren asukkaat ovat sodan ajan joutuneet selviytymään. Yksi saarelaisia kannatelleista asioista on ollut kirjapiiri, johon myös Dawsey on kuulunut. Juliet kiinnostuu hassun nimen omaavasta kirjapiiristä ja alkaa saada kirjeitä muiltakin piirin jäseniltä. Olisiko tässä Julietin kaipaama idea uudelle romaanille? Tutustuminen saareen ja sen asukkaisiin ei kuitenkaan jää pelkäksi kirjaprojektiksi vaan möyhentää lontoolaisen Julietin tulevaisuudensuunnitelmat perinpohjaisesti.

Vaikka KPPY kertoo todella rankoista asioista toisen maailmansodan ajalta, on kirjan henki lämpimän optimistinen. Kirja esittelee lukijalle joukon hyväsydämisiä saarelaisia, jotka eivät pelkää elää omannäköistä elämää. Kirja onkin oodi ystävyydelle, hyvyydelle, rakkaudelle ja kirjallisuuden voimalle, jota ei edes ruma sota ja kuolema pysty murtamaan. Kirjan kirjoittanut Shaffer seurasi itsekin sydämensä ääntä oman kirjansa teesien mukaisesta ja toteutti suuren unelmansa julkaisemalla vihdoin yli seitsemänkymppisenä esikoiskirjansa. Valitettavasti Shaffer menehtyi kirjan julkaisuvaiheessa, ja esikoiskirja jäi hänen ainokaisekseen. Mutta hieno tarina elää hänen jälkeensä.

10 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut tästä kiittäviä blogikommentteja. Tekstisi houkuttelisi kovasti kirjan pariin, ehkä etsin tämän käsiini. Jo tuo nimi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa etsiä käsiin, aivan ihana kirja (suloinen ja hassu tuo kirjan nimikin, joka on kyllä kammottavan pitkä kirjoitettava ;)). Nyt on vähän tyhjä olo kun kirja loppui. Uutta hyvää kirjaa metsästämään. :)

      Poista
  2. Täydet viisi pistettä - saman minäkin tälle antaisin! <3 Perunankuorikirja on tosiaankin ihana ja kaunis kirja, josta tulee hyvä olo. Arviosi myötä alkoi tehdä mieli lukea kirja uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä niin kaunis kirja, että ihan ikävä tuli kun kirja loppui. Olikin pakko heti postata kirjasta, että pääsi sitä muistelemaan. Niin suloinen ja silti tärkeä kirja.

      Poista
  3. Perunankuorikirja on ihana! Luin sen ehkä toissa kesänä tietämättä kirjasta mitään, ja teoriassa en edes ole "tämän lajityypin ystävä" (ajattelin kirjan olevan jonkinlainen ystävyys-rakkaus-Austen-pastissi). Mutta se olikin taianomainen kirja, josa yhdistyykin yllättäen useamman genren parhaudet. Seikkailu, historia, rakkaus, jännärikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taianomainen kuvaa kirjaa hyvin. Kirjan henkilöhahmot ovat niin ihania. Zenobia-papukaijakin on mahtis. Ja silti kirja ei ole hömppää vaan antoisa kertomansa historiansakin vuoksi. Tosiaankin onnistunut sekoitus useampaa genreä.

      Poista
  4. Tämähän kuulostaa siltä, että on pakko etsiä käsiin ja lukea. Vielä sopiva Ihmisiä sodassa -haasteeseenkin. Hieno postaus!

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja on kyllä ihana. Luin sen aikoinaan häämatkalla Skiathoksen saarella ja se sopi tunnelmaan ja omaan elämäntilanteeseen (tai siihen hyvään fiilikseen) todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä todellinen hyvän fiiliksen kirja. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!