keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Rietas Synnintekijä



















Milja Kaunisto: Synnintekijä
Kansi: Tuomo Parikka
Kustantaja: Gummerus, 2013
Sivuja: 308
Goodreads-tähdet: ★ it was ok

Olin siis kuten muutkin, arkinen, tavanomainen. Mutta kaikessa samanlaisuudessani tajusin olevani erilainen. Takaraivoni hekumallisessa takaosassa tiesin olevani syntinen, sillä halusin viettää jokaisen valveen ja unen hetken pohtimalla lähintä ystävääni. Hurmioiduin hänen äänensä kaiusta kuin keskiyön messusta. Kärkyin ahnaasti hänen ohimenevää kosketustaan kuin pyhää voitelua huulilleni. Ja sen vuoksi ajatus kesästä yhdessä Miraclen kanssa myrkytti sisintäni. Kuitenkaan en tiennyt miten kieltäytyä kutsusta, sillä sydämeni takoi jokaisella iskullaan minulle uuden syyn ottaa se vastaan. 

Hei! Milja Kauniston esikoisteos Synnintekijä loksautti leukani auki rohkeudellaan. Kirjan nimestäkin olisin tietysti voinut päätellä, että kyseessä ei ole se kaikkein viattomin kirja. Synnintekijä nimittäin upottaa lukijansa vahvalta himolta, hieltä ja muilta eritteiltä haisevaan keskiaikaiseen Ranskaan.

Synnintekijä kertoo Turusta Pariisiin opiskelemaan suuntaavasta nuorukaisesta Olavi Maununpojasta. Äpäräksi koko köyhän lapsuutensa kutsuttu Olavi saa elämälleen uuden suunnan Turun piispan Maunu Tavastin adoptoidessa hänet. Ottoisä kannustaa Olavia piispan uralle, ja niin nuorukainen suuntaa kohti Pariisia ja opintoja. Piispanura ja pappeuteen liittyvä selibaattilupaus joutuvat kuitenkin koetukselle Olavin saapuessa syntisten houkutusten Pariisiin. Kauhistuksekseen Olavi huomaa lisäksi ihastuneensa älykkääseen ja kiehtovaan opiskelutoveriinsa Miracleen.

Synnintekijä sisältää mielenkiintoisia teemoja kuten seksuaali-identiteetin pohdintaa ja naisten karmaisevan huonon aseman kuvaamista. Mutta pakko sanoa, että kirja oli makuuni yksinkertaisesti liian rietas ja mustavalkoinen. Kaikki tuntui pyörivän himon ympärillä. Kirjan loppupuolella kirjassa tapahtuu kuitenkin mielenkiintoinen käänne, ja muutenkin teksti kypsyy ja syvenee. Jospa vain kirja olisi ollut alkumetreiltä asti samanlainen. Olen kuullut kirjasarjan toisen osan Kalmantanssin olevan Synnintekijää parempi ja vähemmän rietas. Mielenkiinnolla suuntaankin sen pariin seuraavaksi.

Mielipiteet jakavasta Synnintekijästä on blogattu myös mm. näissä blogeissa: Kirjoihin kadonnut (jossa tarinaan tempauduttiin täysillä), Vinttikamarissa (jossa hämmennyttiin kirjan tulkinnalle miltei eläimellisestä keskiajasta), Anna minun lukea enemmän (jossa kirjaa ei suositella roisia kieltä karttaville), Tarinauttisen hämärän hetket (jossa kirjaa suositellaan rehevien historiallisten romaanien ystäville) ja Kirjojen keskellä (jossa kirjaan kaivattiin enemmän rytinää).

4 kommenttia:

  1. Minä sain tämän kirjan luettua juuri eilen ja odotin blogitekstien perusteella jotain vieläkin roisimpaa. :D Aika mustavalkoinen ja jotenkin kärjistetty tuo kyllä oli, mutta kaikkiaan ihan ookoo. Toivottavasti Kalmantanssi on parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse seksiähän tässä kirjassa ei oikeastaan kuvattu, joten sillä tavalla tämä ei tosiaan ollut kamalan roisi. Ihmisen anatomiaa kuvaillaankin sitten kylläkin tiuhaan ja varsin värikkäästi. Kirjan loppupuoliskolle olisin hyvin voinut antaa korkeammat pisteet, käänne onnistui yllättämään. Ja muutenkin kirjan loppu jätti odottavan tunnelman Kalmantanssia ajatellen.

      Poista
  2. Hei, blogissani on sinulle haaste: http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2014/01/vastauksia-kysymyksiin-ja-haastetta.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!