Rasismiin pureutuva Kotiinpalaajat



















Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
Alkuteos: Americanah, 2013
Suomentanut: Hanna Tarkka
Kansi: Emmi Kyytsönen
Kustantaja: Otava, 2013
Sivuja: 528
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

'Hei, kuulkaa kaikki, minun kirjani on siis muistelmateos. Siinä on valtavasti asiaa siitä, mitä on kasvaa valkoisten kaupungissa, mitä on olla valmistavan koulun ainoa musta lapsi, mutta myös äidin kuolemasta, vaikka mistä. Kun toimittaja luki käsikirjoituksen, hän sanoi: 'Ymmärrän kyllä, että rotukysymys on etusijalla, mutta on pidettävä huoli, että kirjassa se ylitetään ja edetään laajemmalle, niin ettei siinä käsitellä pelkästään rotua.' Ja minä mietin, miksi se kysymys pitää ylittää. Ikään kuin rotu olisi jotain lientä, joka maistuu parhaimmalta mietona, muilla nesteillä laimennettuna, koska muuten valkoinen kansanosa ei pysty nielemään sitä.'

Hei! Olen hullaantunut jokaiseen kirjaan jonka Chimamanda Ngozi Adichie on kirjoittanut. Nyt myös hänen uusimpaan Kotiinpalaajat-romaaniinsa. Puolikas keltaista aurinkoa on häneltä mielestäni vielä vahvempi viiden tähden kirja, mutta rotukysymykseen pureutuvalle Kotiinpalaajat-kirjalle oli myös pakko antaa täydet pisteet. Adichie kirjoittaa jälleen kerran koukuttavasti tärkeästä aiheesta.

Kotiinpalaajat kertoo nigerialaisnuorista Ifemelusta ja Obinzesta. He rakastuvat Lagosissa mutta Nigerian epävarmassa tilanteessa Ifemelu päätyy monien unelmoimaan Amerikkaan. Yhdysvalloissa Ifemelu huomaa ensimmäistä kertaa olevansa musta. Jotain muiden mielestä paljon huonompaa. Jotain laiskaa ja toivotonta. Nigeriassa rotukysymys ei ollut edes pälkähtänyt hänen päähänsä. Amerikka ei kohtele maahanmuuttajaa helläkätisesti, ja Ifemelun särkyessä särkyy myös kaukosuhde Obinzeen. Ifemelu alkaa taistella vääryyttä vastaan perustamalla rotuaiheisen blogin. Menestystä pian saavuttavan ja ulkoisesti vahvan naisen sisällä asuu kuitenkin ikuinen kaipuu kotiin ja Obinzen luo.

Kotiinpalaajat on kurkistus tummaihoisen ihmisen kokemusmaailmaan valkoihoisen valtaväestön keskellä. Siihen, miltä jatkuvat ennakkoluulot tuntuvat. Miltä tuntuu tulla yhä uudestaan epäillyksi ja aliarvioiduksi ihonvärin vuoksi. Miten järjettömältä tuntuu tulla tuomituksi ihonvärin takia. Valkoihoisten ei tarvitse vaivata päätään asialla, joka tummaihoiselle on arkipäivää. Saanko tänään kulkea rauhassa? Saanko olla tulematta häirityksi, solvatuksi? Itsekään en ollut tiennyt, miltä jokapäiväiset arvioivat katseet ja pelko vastaantulevien kommenteista tuntuvat ennen kuin saimme tummaihoisen lapsen. Saapuessani ensimmäisenä päivänä kotiin lapsen kanssa tummaihoiset naapurimme katsoivat meitä sanoen silmillään: Tervetuloa joukkoon. Nyt tiedät. Nyt ymmärrät.

Koin Kotiinpalaajat tärkeänä kirjana, jonka toivoisin jokaisen lukevan. Olen iloinen, että merkittävä kirjailija on ottanut jonkinlaisen riskin ja käyttänyt mahdollisuuttaan vaikuttaa kirjoittamalla. Samalla hienon rakkaus- ja kasvutarinan tarjoten. Adichie omistaa kirjansa koskettavasti seuraavalle sukupolvelle. Toivonkin, että kirjan ja sen lukijoissaan herättämien oivallusten kautta syrjittyjen on helpompi ponnistaa kohti ennakkoluulottomampaa maailmaa.

Kommentit

  1. Tämä olisi tosiaan suorastaan sydämensivistävää luettavaa ihan jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä. Ja samalla kirja on myös houkuttavan mukaansatempaava.

      Poista
  2. Voi miten suloinen kuva! <3 Lukukuume vain yltyy tämän kirjan suhteen, monet ovat nyt viime aikoina tätä taas lukeneet ja oikein nostattaneet tuota intoa, mutta ei ihan vielä ole aika, ehkä keväämpänä, katsotaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakommentistasi Irene. :)

      Jostain mystisestä syystä tämä kirja roikkui kirjapinossani lukemattomana aivan liian pitkään. Heti kun aloin lukea olisin toivonut aloittaneeni kirjan jo aikoja sitten. Todellakin siis suosittelen. :)

      Poista
  3. Kiinnostus kasvaa joka kerta, kun huomaan tästä uuden tekstin. Täytyy tosiaan hankkia luettavaksi. Toisaalta minulla on Adichien kaksi muutakin romaania vielä lukematta, olen lukenut vain novellikokoelman. Josta kyllä kovasti pidin.

    Aihe on tärkeä. Hyvä että siitä kirjoitetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolikas keltaista aurinkoa on Adichielta yhä romaanillisesti mielestäni paras. Mutta Kotiinpalaajien aihe on valtavan tärkeä ja yhä valitettavan ajankohtainen. Suosittelen ihan kaikkea Adichielta.

      Poista
  4. Kuva on tosiaan ihana! Puolikas keltaista aurinkoa oli minustakin upea, ja tähän kirjaan on pakko päästä piakkoin käsiksi. Voi, kun luettavaa on niin paljon... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakommentista. :) Itselläkin oli vähän malttamattomuutta tarttua tähän yli 500-sivuiseen kirjaan mutta kannatti ehdottomasti. Kirja imaisi mukaansa tehokkaasti kun vain uskaltautui avaamaan ensimmäisen sivun. :)

      Poista
  5. Minun pitää lukea ensimmäinen Adichieni tänä vuonna :). Söpöt pikkuvarpaat kuvassa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tutustua Adichien kirjoihin. Itse aloitin Puolikas keltaista aurinkoa-romaanilla ja se teki vaikutuksen heti. Sitä suosittelenkin omien kokemusteni perusteella aloituskirjaksi.

      Pienet varpaat ovat kyllä aina niin söpöt. :)

      Poista
  6. Tämä aihe on todella kiinnostava ja tärkeä, ja aion tämän kirjan vielä etsiä käsiini! Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on kiinnostava ja kirjasta suorastaan huokuu, kuinka tärkeää Adichielle on ollut kirjoittaa rasismista. Kannattaa lukea. :)

      Poista
  7. Mitä enemmän blogiarvioita Kotiinpalaajista luen, sitä tärkeämmältä se tuntuu. Taidan tietää, mihin kirjaan joululahjalahjakorttini sijoitan.

    Ihana kuva! Voi, kunpa ihmiset näkisivät toistensa kauneuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan kadu tämän kirjan ostamista, joten uskallan suositella lahjakortin käyttämistä tähän kirjaan.

      Kiitos kuvakommentistasi, kauniisti sanottu. Kohtaamamme järjetön viha pieniä tummaihoisia lapsiamme kohtaan on jotakin järjetöntä. Ei aina uskoisi että vuosiluku on se mitä kalenteri näyttää.

      Poista
  8. Puolikas keltaista aurinkoa teki minuun suuren vaikutuksen ja olen hankkinut Adichien muitakin kirjoja hyllyyni. En kuitenkaan ole niitä vielä lukenut. Sain tämän eilen lainaan ja kunhan luen yhden kesken olevan kirjan, aion aloittaa tämän. Odotan niin paljon!

    Ja ihana, ihana kuva. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolikas keltaista aurinkoa tulee mahdollisesti aina olemaan minulle se huikein Adichien kirjoista. Tässä Kotiinpalaajissa Adichie välillä innostuu rotukysymyksestä niin, että juonenkuljetus meinaa hieman unohtua. Mutta silti kirja on mielestäni ehdottomasti täysien pisteiden kirja. Tärkeä aihe ja Adichien tapaan herkullista tekstiä. Käyhän kirjan kimppuun. :) Ja kiitos kivasta kuvakommentista. :)

      Poista
  9. Adichien kirjassa on hieno lista, jonka läpi käymällä voi tsekata, kuuluuko etuoikeutettuihin valkoisiin. Esim. If you want to move to a nice neighborhood, do you worry that you might not be welcome because of your race? Kysymys, jota valkoinen tuskin tulee pohtineeksi. Itselläni on Leila sinun laillasi tummaihoinen lapsi ja kyllä vaan aikamoista p**kaa tulee välillä osaksemme vain sen takia, että lapsi on ihonväriltään hieman tummempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kysymyslista oli minusta myös mainio. Tummaihoinen pohtii kysymyksiä, jotka valkoihoiselle eivät tule edes mieleen. Itse olen mm. huomannut ilahtuvani aina kun 7-vuotiaamme kutsutaan vieraisille toisen lapsen kotiin. Hieman kyllä huolestuttaa, miten tummaihoinen poikamme tulevaisuudessa hyväksytään vanhempien osalta poikakaveriksi (jotenkin tuntuu että tummaihoinen tyttäremme kenties hyväksytään helpommin). Toivottavasti pelkoni olisivat tuulesta temmattuja. Nuorempi sukupolvi tuntuu onneksi kasvavan melko suvaitsevaiseksi. Vanhemmat sukupolvet ovat nihkeimpiä. En ikinä totu siihen kun kiltin näköinen vastaantuleva mummo kiroilee päin pienen lapsen naamaa.

      Poista
    2. Totta. Itse olen jo miettinyt sitäkin,että miten lapsi onnistuu aikanaan saamaan töitä. Riippuu tietysti siitäkin, minkä ammatin aikanaa valitsee. Onneksi maailmalla on tässä vielä muutama vuosi aikaa edistyä.

      Poista
    3. Tuotakin aihetta olen pohtinut. Tulen kyllä nostamaan todellisen metakan, jos huomaan ihonvärin perusteella tapahtuvaa syrjintää työnhaussa.

      Poista
  10. Kaunis ja herkkä kuva! Ehkä minunkin on luettava tämä, kuulostaa avartavalta kirjalta, joka jokaisen tulisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kannattaa lukea, kirja on sekä avartava että yllättävän koukuttava. Vetää imuun ensi sivuilta. :)

      Poista
  11. Taidan lukea ja suositella ystävälleni. Aika kummallinen ja pelottava maailma aukeaa jo silloinkin kun kulkee tummaihoisen ystävän kanssa tai kantaa tummaa lasta sylissään. Ja tulee myös pettymys kanssa ihmisiin. Ja kuitenkin haluan uskoa että maailma on hyvä ja ihmiset ovat suurimmaksi osaksi hyviä ja värisokeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea ja suositella. Kyllä minullakin on tunne, että maailma on enemmän hyvä kuin paha. Suurin haaveeni on, että kaikki ihmiset ottaisivat elämäntehtäväkseen tehdä maailmasta edes hippusen paremman paikan. Ainakin itse voi yrittää. Suomessa rasismi ei ole vielä syvälle juurtunutta, joten ehkä tilanne ei ole täällä toivoton.

      Poista
  12. Hauska kuva tosiaan! Minulla tämä on lukulistalla, mutta katsotaan, koska ehdin siihen lukemiseen asti. Kovasti houkuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään sattui hauska juttu kun kolmevuotias tuli luokseni kameran kanssa. Asetteli lattialle kirjansa, sen päälle somasti itse talouspaperirullasta valmistavansa "linnunpesän" (joka pitäisi kuulemma pikimmiten viedä linnuille metsään asumukseksi) ja pyysi minua asettamaan jalkani kirjan päälle. Siinäpä sain maistaa omaa lääkettäni. Poseerasin kyllä oikein kiltisti. :)

      Kotiinpalaajat kannattaa ehdottomasti lukea. Jos et ole vielä ehtinyt lukea Puolikas keltaista aurinkoa-kirjaa, niin siitä ehkä kannattaisi aloittaa (on minusta se vahvin viiden tähden kirja Adichielta). Ja sitten Purppuranpunainen hibiskus tai Kotiinpalaajat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit