perjantai 31. tammikuuta 2014

Huikea Kätilö (Ihminen sodassa-haaste)




















Katja Kettu: Kätilö
Kansi: Marjaana Virta
Kustantaja: WSOY, 2011
Sivuja: 348
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

Olen oppimaton kätilö. Minulla on tässä maailmassa ollut yksi oikea tunne, ja se on rakkaus, en minä enempää kestä. En tiedä, mitä surulle tehdään. 

Hei! Katja Ketun Kätilö oli pitkään lukulistallani. Tiesin kirjan sisältävän Lapin murretta, ja vaikka olen entinen lappilainen, pelkäsin tekstin olevan haastavaa luettavaa. Mutta kaikkea muuta. Kätilö vei täysillä mukanaan. Suorastaan vatkasi. Lukumatka oli niin huikea, että ensimmäistä kertaa mykistyin kirjan äärellä.

Kätilö kertoo Villisilmästä, nuoresta lappilaisesta kätilöstä. Tämä lapsena orvoksi jäänyt ja ottoperheessään monin tavoin kaltoin kohdeltu tyttö on aivopesty uskomaan itsensä saastaiseksi. Joksikin niin pahaksi, ettei edes lapsi voisi kasvaa hänen sisällään. Kirjassa eletään jatkosodan aikaa ja Lappi suorastaan kuhisee saksalaisia sotilaita, jotka vastaavat Lapin rintamasta. Monen nuoren lappilaisneidon tavoin Villisilmäkin rakastuu saksalaissotilaaseen. Rakkauden kohteena on Johann Angelhurst, komea saksalaisluutnantti, jonka vuoksi Villisilmä on valmis tekemään mitä tahansa. Nuori kätilö värväytyy jopa samalle vankileirille Johannin kanssa. Vankileirin kauheuksien keskellä Johannin mieli alkaa kuitenkin murtua. Samoin on käymässä suomalaisten ja saksalaisten aseveljeydelle edessä häämöttävän Lapin sodan kynnyksellä. Voiko kaksi särkynyttä saada toisensa raadollisen sodan jaloissa? Voiko kaikesta pahasta syntyä lopulta jotain hyvää?

Kätilön tarina on monisyinen mutta silti lukijaystävällinen. Kirjan henkilöhahmojen menneisyys ja kohtalo nivoutuvat yksilö yksilöltä yhteen ja kysymykset saavat vastauksensa kirjan edetessä. Tarinan sijoittuminen jatkosodan pyörteisiin ja Lapin sodan alkuun asettaa lukijansa hetkeksi sodan kauheuksien keskelle. Sodassa inhimillisyys unohtuu, mutta rakkaus jaksaa uskomattomalla tavalla elää kitukasvuisessakin maaperässä. Lukukokemuksen jälkeen olo oli pienen hetken suorastaan apea. Näin hyviä kirjoja tulee harvoin vastaan.

Kätilö avaa osaltani Suketuksen aloittaman Ihminen sodassa-lukuhaasteen.

16 kommenttia:

  1. Kätilö on ollut lukulistallani pitkään - täytyypä panna toimeksi.
    Kiitos näistä arvosteluista. Liian vähän tulee kommentoitua, mutta mielenkiinnolla näitä lueskelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista. :) Kätilö kannattaa ehdottomasti lukea. Itseä harmittaa kun tuli niin pitkään vetkutettua sen lukemista. Todella hyvä kirja.

      Poista
  2. Minä en edes huomannut lukevani täysin outoa murretta, sillä tarina vei mennessään. Tässä yksi vahva kotimaisen kirjallisuuden helmi, joita onkin kiitettävästi viime aikoina riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina tosiaan vei ja kieli kuljetti tarinaa luontevasti. Murretta ei melkein huomannut niin yhteen se oli kasvanut kertomuksen kanssa. Ja onneksi näitä kirjallisia helmiä on, pieni Kätilöä kaipaava apeutenikin meni ohitse suht nopeasti toisen mielenkiintoisen kotimaisen pariin sukeltaessani.

      Poista
  3. Ketun Surujenkerääjä oli sen verran hyvä, että josko sitä tähänkin tarttuis. Ketun kieli oli sellaista että se koukutti ja viihdytti. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surujenkerääjä odotteleekin jo tuossa kirjapinossani, täytynee lukea pian sekin. Kätilö koukutti minut ihan täysin joten suosittelen lämpimästi.

      Poista
  4. Voi että, tämä on pitkään odotellut hyllyssäni eikä ole oikein innostanut. Mutta tämän tekstisi myötä taidankin ruveta lukemaan tätä heti vaan kun ehdin! Ja samallahan saisi suorituksen tuohon haasteeseenkin :) Kiitos hienosta tekstistä ja mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä minullakin oli etukäteen hieman nihkeä olo Kätilön suhteen. Mutta kirja yllättikin sitten todella positiivisesti. Ihan mainio aloituskirja tälle haasteelle, suosittelen. Mukavaa viikonloppua. :)

      Poista
  5. Minä taas taisin odottaa kirjalta liikaa ja petyin; en vain osannut eläytyä kirjaan ollenkaan ja meinasin jo jättää sen kesken, mikä on minulle harvinaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taisi olla päinvastoin odotukset siten alhaalla, että luulin kirjan vaativan hurjasti lukuponnistelua. Yllätyksekseni kirja sitten veikin mukanaan.

      Poista
  6. Ihanaa, että koit kirjan mykistäväksi! Sellainen on ihanaa :)
    Minä kuuntelin tämän äänikirjana ja vieläkin muistan sen tumman tunnelman ja lukijan äänenpainot. Upea kirja. (Meinasin sanoa taas, että ihana...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa tuli postausta miettiessäni tunne, että nostan kädet pystyyn kun en kykene sanomaan mitään järkevää näin taitavasti kirjoitetusta kirjasta. Jotakin sain sentään kirjoitettua. Ihana kirja! :)

      Poista
  7. Tarinasta on muuten tulossa elokuvakin. Olisi toisaalta mielenkiintoista nähdä, miten tarina toimii elokuvana - tässä tapauksessa en jotenkaan osaa kuvitella, millainen lopputulos on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä nähdä millainen leffasta tulee. Kirjaa lukiessani satuin törmäämään leffan suunniteltuun roolijakoon ja näin jo kirjaa lukiessani Lauri Tilkasen Johannina. Tilkanen sopii rooliin varmasti loistavasti.

      Poista
  8. Teksti oli alussa niin vaikea, että luin kolme sivua päivässä vauhtia, mutta lopulta pääsin jyvälle...en malta odottaa elokuvaa ja Krista Kososen suoritusta Villisilmänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan se on leffakin sitten aikanaan nähdä. Olin mielissäni kummastakin pääosan roolituksesta. Tilkanen on mielestäni nappivalinta Johannin rooliin ja Kosonen on varmasti hyvä vahvana Villisilmänä. Toivottavasti parin välille syntyy myös hyvä kemia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!