Synkkä niin kuin sydämeni



















Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni
Kansi: Tommi Tukiainen
Kustantaja: Like, 2013
Sivuja: 301
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

- Jokainen haluaa olla vapaa, Aleksi. Jokainen haluaa pois vankilastaan. Se ei onnistu ennen kuin ymmärtää missä vankila sijaitsee. Se on jokaisella samassa paikassa. Korvien välissä. Me syytämme menneisyyttämme, sitä mitä meille on tehty, tai jotakin asiaa tai henkilöä, jonka takia olemme estyneitä tekemään mitä todella haluamme. Me olemme mieluummin vankeja kuin otamme vastuun siitä, että vapaudumme.
Liki kaksimetrinen, tasaisella äänellä ja ilmeettömästi puhuva mies kuulosti Paulo Coelhon psykopaattiveljeltä. Saarinen oli kuitenkin ilmeisen tosissaan sen suhteen mitä puhui, ja minä tarvitsin jokaisen tiedonmurun, jokaisen eteenpäin vievän johtolangan pätkänkin. 

Hei! Antti Tuomaisen uusimmasta dekkarista Synkkä niin kuin sydämeni on putkahdellut positiivisia kirjoituksia ympäri blogosfääriä (esim. täällä, täällä ja täällä). Luen nykyään harvoin dekkareita (sain ilmeisesti nuorena jonkinlaisen yliannostuksen kyseisestä genrestä) mutta kannatti pitkästä aikaa kokeilla. Synkkä niin kuin sydämeni oli koukuttavaa, takuuvarmaa lukuherkkua.

Synkkä niin kuin sydämeni kertoo kolmikymppisestä Aleksi Kivestä. Aleksin äiti on kadonnut kaksikymmentä vuotta aiemmin. Siitä lähtien Aleksi on pakkomielteisesti etsinyt syyllistä. Aleksi on varma, että äiti ei ole kadonnut vapaaehtoisesti. Ensisijaisena epäiltynään Aleksilla on rikas pohatto Henrik Saarinen, jonka alaisuudessa äiti työskenteli. Äidin elämään oli myös hieman ennen katoamista ilmestynyt salaperäinen mies, joksi Aleksi Saarista epäilee. Aleksi onnistuu pestautumaan Henrik Saarisen omistaman vanhan kartanon talonmieheksi ja pääsee siten tarkkailemaan miestä sisäpiiristä. Oman höysteensä tarinaan tuovat Saarisen tytär Amanda, kartanon taloudenhoitaja Enni, autonkuljettaja Harmala ja Aleksin äidin katoamista tutkinut poliisi Ketomaa. Kaikilla heillä tuntuu olevan omat epäilyttävät salaisuutensa.

Synkkä niin kuin sydämeni koukutti heti alkumetreiltä, ja huomasin kirjan edetessä kärsiväni kaikkia kirjan henkilöhahmoja yhdistävästä vaivasta, pakkomielteestä. Minun oli nimittäin ihan pakko saada tietää, kuka oli Aleksin äidin katoamisen takana. Syrjäinen kartanomiljöö ja sinne ulkopuolisena saapunut Aleksi toivat mieleeni kaikuja hienosta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia-dekkarista. Aivan loppuun asti Synkkä niin kuin sydämeni ei kohdallani kuitenkaan kantanut, sillä loppupuolella kirjassa oli yksi minua häirinnyt epäuskottavuus. Silti olin kirjan loputtua hieman surullinen, kuten olen lukunautintoa tarjonneiden kirjojen kohdalla. Jäin kaipaamaan koukuttavaa tarinaa.

Kommentit

  1. Harmi, ettei loppuratkaisu ollut hyvä. En ole kirjaa (vielä) lukenut, mutta dekkarien kohdalla minua jää aina erityisesti harmittamaan, jos lupaavalta vaikuttanut tarina ei onnistu lunastamaan lupauksiaan. Koko kirjan ajan on jännittänyt 'miten tässä käy' ja sitten jos ei oikein käy mitenkään niin onhan se aika mälsää. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppuratkaisu oli itsessään ihan hyvä mutta se miten siihen päädyttiin sisälsi yhden minusta epäuskottavan käänteen. Kyllä tämä kirja pääsi jollain tapaa lopussakin yllättämään, onnistuin nimittäin epäilemään ihan kaikkia kirjan hahmoja. :)

      Poista
  2. Tämä kirja täytyy kyllä jossain vaiheessa lukea. Juuri luin aamun lehdestä, että kirjan julkaisuoikeudet on myyty kymmeneen maahan, ja Tuomaisen aiempi Parantaja-romaani on julkaistu peräti 27 maassa. Dekkarit eivät minullekaan ole se mieleisin genre, ja Tuomainen on kirjailijana entuudestaan tuntematon. Mutta pitää tutustua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihdyttävän kirjan kaipuuseen tämä on aika takuuvarma valinta. Uskallan suositella. :)

      Poista
  3. Tämä oli minusta kivan erilainen rikosromaani - samoin kuin muuten juuri lukemani Parantajakin. Se oli taas jotain ihan muuta. Pitääkin kirjoittaa siitä blogiinkin jossain välissä. En yhtään ihmettele, että Tuomaisen kirjat menestyvät myös kansainvälisesti. Niissä on jotenkin ihan oma tunnelmansa ja jännä "toimintamekanismi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan ansiosta Tuomaisen aiemmatkin kirjat alkoivat kiinnostaa. Pitääpä tulla kurkkimaan jos postailet Parantajasta. :)

      Vaikken ole täysiverinen dekkareiden ystävä niin Synkkä niin kuin sydämeni onnistui silti vetoamaan. Ehkä sekin, että tarinassa on muita teemoja kietoutuneena mysteeriin, saa kirjan kiinnostamaan laajaa yleisöä. Löysin samaa tunnelmaa Larssonin trilogiasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit