perjantai 27. joulukuuta 2013

Sanoilla tykittävä Rautanaula




















Tommi Liimatta: Rautanaula (<- Adlibris)
Kustantaja: Like, 2013
Sivuja: 236
Goodreads-tähdet: ★ liked it

Itsensä sisään on pakko kivuta silloin kun pääsee. Kaikkea siellä lojuukin. Seittisiä muistoja, pahoja kasvoja. Enkö ole tätäkään heittänyt menemään!

Hei! Kasvoin Rovaniemellä missä Tommi Liimatta vietti nuoruuttaan, ja muistan kuinka hienolta tuntui kun hänen bändinsä Absoluuttinen Nollapiste menestyi bändikilpailuissa 90-luvulla. Minulle ja varmasti usealle muullekin rovaniemeläisnuorelle tuli tunne, että meistähän voi ollakin johonkin. Uskon Tommi Liimatan bändeineen antaneen monelle rovaniemeläiselle sykäyksen niin musiikin saralla kuin muutenkin. Marraskuussa palasin muistoihini ja kävin kuuntelemassa Tommi Liimattaa Otavan kirjakaupalla. Muusikko-kirjailijan Rautanaula-teos irtosi sinä iltana puoleen hintaan ja lähti mukaani kotiin. Siitä alkoikin melkoinen verbaalinen kyyditys.

Rautanaula kertoo kaupparatsusta nimeltä Kai Malmirinne. Malmirinne onnistuu pettämään työmatkoillaan vaimoaan ja siinä samalla jopa rakastajattariaan. Rakastajattaria on joka kaupungissa ja Kailla on jokaista leidiä varten erilainen identiteetti puhelinliittymästä puhumattakaan. Hän sikailee eikä kaihda keinoja myyntityössään. Kai pysähtyy vasta kun hänen vaimonsa Raisa katoaa. Hän kokee ensi kertaa tarvitsevansa toista ihmistä. On samalla aika kohdata menneisyyden haamut.

Uidessa saari oli tuntunut karkaavan aina kauemmaksi, vesi synkältä kuin hidas viulu. Kuka sinä olet, kuka sinä olet? Vatsanahan alla jyrkästi vettä. Laineenharjat kuin ainakin järvenselällä. Vesi olisi ollut valmis omimaan. Hänen avukseen ei ehdittäisi. Ilman Heikkiä ja äitiä ja isää ja ketään hän oli vakavampi ja väkevämpi kuin ikinä ennen.

Rautanaula oli verbaalista akrobatiaa alusta loppuun. Pystyin valitsemaan sitaatit tähän postaukseen kirjan summittaisesti avaamalla. Jokaiselta sivulta löytyy jotakin tekstillisesti mielenkiintoista. Rautanaula kertoo Kai Malmirinteen moraalisääntöjä väistelevästä elämästä mutta piipahtaa myös tutkailemassa kadonneen Raisan Raili-siskon ja tämän alkoholisoituneen miehen elämää.

Juominen on aina henkilökohtainen asia. Paha tulla kenenkään tuolta ulkoa sanomaan, kuka oikeastaan veti lyhimmän korren. Kaikkien ylle kertyy pilviä, kokemukset menevät ympäri ja alkavat tulla uudestaan. Esiintyy niin paljon sattumaa, että jos sen kaiken ottaa kohtalona, niin hellurei. 

Rautanaula ei siis ole kaunis kirja. Mielenkiintoinen se kyllä on ja jätti minut kirjan luettuani sanallisesti rikkaammaksi. Lukumatka oli hieno mutta loppu oli minulle ennalta-arvattava. Tuntui kuin palkinto olisi jäänyt lunastamatta hienon matkan päätteeksi. Silti jään janoisena odottamaan lisää Liimatalta. Hänen tekstissään on jotain erityistä mitä muualla ei ole tullut vastaan.
,
Rautanaula on luettu myös blogeissa Sininen keskitie ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva, että bloggasit Liimatan kirjasta :). Minäkin luin tämän ja aika samoin fiiliksin. Itselleni loppu ei kuitenkaan ollut ihan niin ennalta-arvattava. Verbaalisesti Liimatta on lahjakas tyyppi ja kirjojakinhan on jo olenassa useampia, kuten sarjakuvia...
    Minä muuten lähes aina lainaan kirjasta "kirjan avaamalla", en siis laita ylös mitään bloggausta varten. Näinpä myös kirjoitus on fiilispohjalla ja ottaa ilmaa jos kirjan ja bloggauksen välillä on aikaa enemmän kuin alkufiilis :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä Liimatan haastattelun vuoksi luin kirjaa vähän liiankin analyyttisesti ja arvasin lopputuleman. Olisi pitänyt vain antaa mennä ja nauttia kyydistä.

      Tämä oli ensimmäinen kerta kun vain pläräsin kirjaa ja aina löytyi hyvä sitaattikohta. Pitääpä katsoa josko uskaltaisi kokeilla random-sitaatin valintaa toistekin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!