lauantai 21. joulukuuta 2013

Menneeseen kuljettava Kahvintuoksuinen Helsinki




















Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen: Kahvintuoksuinen Helsinki
Kuvat: Anu Järvinen
Kustantaja: Minerva, 2013
Sivuja: 152
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Suuri kiintymys ja suoranainen intohimo kahvinjuontiin näkyi suhtautumisessa 1700-luvun loppupuolen kieltoihin. Kun viimeinen kahvikielto astui voimaan 1799, sen kunniaksi järjestettiin säätyläispiireissä juhlallisia hautajaistilaisuuksia ja jäähyväisiä. Tilaisuuksien henki oli ivallinen ja Ruotsin viranomaisten kieltopäätöstä pilkkaava. Esimerkiksi suomalaisessa Sundholmin kartanossa vietettiin aivan virallisen hautajaisetiketin mukaiset kahvin maahanpanijaiset, joihin vieraat oli kutsuttu mustareunaisilla korteilla. He saapuivat hautajaistunnelmin koristeltuun taloon surupuvuissaan. Kaikki mahdolliset kahvit juotiin loppuun ja kahvintekovälineet haudattiin maahan kuin läheinen ystävä. 

Hei! Viime aikoina olen törmännyt muutamaan todella kauniiseen tietokirjaan. Katja Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen Kahvintuoksuinen Helsinki on yksi niistä. Anu Järvisen tyylikkäät valokuvat kuljettavat pitkin Helsingin kahviloita, ja teksti sukeltaa kaupungin pitkäaikaisten kahviloiden historiaan ja nykypäivään mielenkiintoisesti.

Oma suhteeni kahviin ja kahviloihin on kaksijakoinen. Voin juoda vaikka kuinka kehnoa kahvia siitä valittamatta. Mutta kahvilat paikkoina ovat minulle rakkaita. Tärkeää kahvilassa on mielestäni leppoisa ilmapiiri, ystävällinen henkilökunta, mukavat tuolit ja hyvä leipomusten valikoima. Historian siipien havina tuo oman lisänsä tunnelmaan. Lempikahviloitani ovat Yrjönkadun uimahallin Cafe Yrjö, Huvilan kahvila, Krulla ja Kakkugalleria. Kaikki ovat hurmanneet minut ystävällisellä ilmapiirillään ja maistuvilla antimillaan.

Kahvintuoksuinen Helsinki-opuksessa kahvilat on jaoteltu neljän kategorian alle. Kategorioita ovat Empire-Helsingin helmiä, Meren ja luonnon äärellä, Kantakaupungin vilinässä ja Ratikkamatkan varrella. Kirjassa esitellään yhteensä 25 kahvilaa. Ennakolta odotin vielä monipuolisempaa kahvilakattausta. Esitellyt kahvilat ovat tuttuja monille, joten olisin kaivannut pieniä, erikoisempiakin kahviloita mukaan. Toisaalta se, ettei kirjassa esitellä hurjaa määrää kahviloita antaa mukavasti tilaa yksittäiselle kahvilalle. Jokaisen kahvilan kohdalla päästään syvälle mielenkiintoisiin yksityiskohtiin.

Kappelin pöydässä istuessa on mukava kuvitella, miten sata vuotta sitten tässä samassa paikassa viettivät aikaansa mm. suomalaisen kansallisromantiikan tulkit Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Jean Sibelius. Kenties myös Oscar Merikanto löysi täältä inspiraation sävellykseensä Merellä, sillä hänellä oli tapana istua Kappelin meren puoleisessa päädyssä. Eino Leino puolestaan viihtyi puiston puoleisen ikkunan vieressä. Tuo tummaan viittaan ja lierihattuun pukeutunut runoilija oli hänkin Kappelin ovella sen verran tuttu näky, että voisi hyvin ajatella monen runon aiheen syntyneen juuri täällä.

Kahvintuoksuinen Helsinki ei herättänyt minussa valtavia intohimoja, mutta kurkistaminen kahviloiden historiaan oli todella mielenkiintoista. Palailen kirjan pariin varmasti vielä monta kertaa ja ehkäpä uskaltaudun piipahtamaan muutamassa "uudessa" kahvilassakin kirjan ansiosta.

8 kommenttia:

  1. Onpas jännä kirja, jollekin todella hyvä lahjaksi.
    Hyvä että Suomessakin vaalitaan kahvilakulttuuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan kiva lahjaidea kahvin/ Helsingin kahviloiden ystävälle. Jos joku tietää jonkun (tai itse ilahtuisi), niin voisin laittaa tämän kirjan ilmaiseksi eteenpäin. Voisi ilahduttaa enemmän jotain vielä innokkaampaa kahvilakulttuurin ystävää. :)

      Poista
  2. Minua kiinnostaa tämä kirja aika paljon, vaikka kahvi ei maistukaan. Toivon, että saan tämän myös luettavaksi! Kahviloista pidän silti, ja kaikista saa yleensä kahvin lisäksi ainakin pussi-Liptonia, jos ei hauduttetua irtolehtiteetä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaanpa että pitäisit kirjasta. Kirjassa muuten esitellään edesmennyt The English Tea Room. Enpä tiennytkään että Helsingissä on oltu ajassa kiinni jo vuonna 1934 jolloin paikka avattiin (vaikkakin tässäkin paikassa kahvi oli ykkösjuoma). Teehuonekulttuuri kun on tuntunut vasta viime vuosina kunnolla tehneen paluutaan Helsinkiin. Olisipa hienoa jos The English Tea Room avattaisiin vielä joskus samassa paikassa.

      Poista
    2. Aaah, no nyt on PAKKO lukea tuo heti, kun saan käsiini! Ensi vuosihan olisi sopiva aika jälleenavata The English Tea Room 80-vuotispäivän kunniaksi!

      Poista
    3. No niinpä vain! Toimii tällä hetkellä työpaikkaruokalana, siitähän olisi suht kätevä muuttaa takaisin teehuoneeksi.

      Jos et muualta saa käsiisi niin tämän minun kipaleeni voisit saada. Tämä kirja olisi varmasti vielä enemmän sinun juttusi. :)

      Poista
  3. Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja oikein mukavaa & maistuvaa joulua. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!