Tarpeellisia löytöjä Vantaan Lanttila-kirppikseltä
Hei! Tuli taas tutkailtua Vantaalla sijaitsevan Perhekirppis Lanttilan (Porttikaari 2 HUOM! Kirppis muuttanut, uusi osoite Antaksentie 4) valikoima. Ja mukavastihan sitä tarjontaa oli tällä todella suurella itsepalvelukirppiksellä. Kuvakollaasissa on esillä osa kirppikseltä kotiuttamistani jutuista. Yksi tämän kerran parhaimmista löydöistäni oli vain kaksi euroa maksaneet kaunoluistimet tyttärelle. Terätkin ovat hyvässä kunnossa. Tänään käytiinkin heti suihkimassa jäällä lasten "uusia" luistimia testaamassa. Lanttilassa näytti olevan myös aikuisille hyvin luistimia tarjolla.
Lanttilasta löytyy vaatteiden, kenkien, lelujen ja urheilutarvikkeiden lisäksi hyvä valikoima varsin vanhaa tavaraa. Lanttilasta saattaakin tehdä mielenkiintoisia ja tunnelmallisia löytöjä kodin sisustusta ajatellen. Tällä kertaa iskin silmäni vanhaan ja koristeelliseen lintuhäkkiin. Koska kotimme on melko pieni, jäi lintuhäkki odottamaan toista ostajaa. Lohdutukseksi mukaani tarttui Säästäjä-lehti vuodelta 1947. Lehtisestä löytyy mm. vanhoja reseptejä, joihin olen lääpälläni. Täytynee pian kokeilla. Perhekirppis Lanttilan aukioloajat ja muuta infoa löytyy paikan kotisivuilta täältä.
Vuonna 1947 Suomessa elettiin vielä ruokasäännöstelyn aikaa. Vasta pari vuotta aikaisemmin saapui ensimmäinen sodanjälkeinen kahvilasti -- isäni vaihtoi himoitsemiaan kirjoja lihaan, jota sai äidiltään maaseudulta :).
VastaaPoistaAina mielenkiintoista kuulla historiasta käytännön kokemuksia, kiitos. :) Kun luen tätä pientä Säästäjä-vihkosta, alan todella ymmärtää mummoani, joka ei säännöstelyn jälkeen syönyt mielellään mitään vaniljalle maistuvaa. Näissä säännöstelyn aikaisissa resepteissä näkyy miten paljon vaniljaa (tai ilmeisesti oikeasti vanilliinia) käytettiin ihan kaikkien makeiden ruokien maustamisessa. Mielenkiinnosta täytynee kokeilla vihkosessa neuvottua korvikekermavaahdon valmistusta, sopii vesipohjaisena hyvin allergisillekin.
PoistaTämä on niin totta & sitten kun 1950-luvulla kermaa ja voita alkoi olla enemmän niin täytekakut olivat järestään voikreemiä ja kermavaahtoa = niin tuhtia tavaraa, ettei sellaista enää monikaan saisi kurkustaan alas :).
PoistaSuurin osa taisi säännöstelyn jälkeen mennä tosiaan toiseen laitaan ja osa taisi jatkaa pahan päivän varalle-mentaliteetilla. Sota-aika ja sodanjälkeinen aika jätti paljon jälkiä, jotka näkyvät yhä monissa suvuissa. Vain eri tavoin. Osa on suorastaan kapinoinut pihistelyä ja säästeliäisyyttä vastaan ja osa jatkaa suvulta oppimaansa nuukaa ja vaatimatonta tapaa. Suhtaudun aina epäilyksellä mm. kirjallisuuteen, jossa sodan jälkeen tehdään sovinto ja jatketaan avoimin mielin eteenpäin (ja onhan näitä nopeita sovintoja nähty todellisessa elämässäkin mutta valitettavan huonoin tuloksin, mm. Etelä-Afrikassa). Loppunutkin sota kuitenkin kalvaa ja näkyy useimmiten melkein sen sata vuotta. Monin tavoin.
PoistaAivan, juuri Tieto-Finlandian saanut Ville Kivimäen Murtuneet mielet kertoo sodan traumoista, jotka siirtyivät pitkälle eteenpäin.
PoistaVanhemmalla sukupolvella on paljon sitä, että mitään ei heitetä pois. Ei siis mitään. Omalla äidilläni (lapsuuttaan sota-aikana eläneellä) oli hyvin pitkään tyhjän ruokakaapin kammo, ie, kotona piti aina olla kaapissa runsaasti ruokavarastoja ja vasta hyvin myöhään, jo pitkään yksin asuneena, osasi mitoittaa ruokavarastot yhdelle ihmiselle.
Saksassa opiskellessani tapasin ihmisiä, jotka olivat olleet lapsia juuri sodan jälkeen, heille puolestaan kauniit, värikkäät tavarat ja kuluttaminen olivat keskeistä koska lapsena oli puutetta kaikesta ja yleistä harmautta.
Vanhempani eivät perineet vielä juuri mitään tavaraa. Appivanhempani sen sijaan perivät kummaltakin puolelta ja tavaraa ON ja nyt kun oma talous on "täynnä" ajattelen hieman kauhulla sitä päivää...
Pitääpä ehdottomasti tutustua tuohon Murtuneet mielet-teokseen. Sota todella tuntuu vaikuttavan loputtuaankin monessa sukupolvessa. Itse tiedän pula-aikana lapsuutensa eläneitä, jotka säästävät yhä jokaisen mainoksenkin. Täytyy vain yrittää ymmärtää asiaa heidän taustaansa vasten, vaikka itsestä tuntuu järjettömältä ja turhauttavaltakin.
Poista