Koukuttava Siilo

Hugh Howey: Siilo (<- Adlibris)

Alkuteos: Wool, 2011-2012

Suomennos: Einari Aaltonen

Kustantaja: Like, 2013

Sivuja: 573

Goodreads-tähdet: ★★★★ really liked it

(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Maailma hänen ympärillään oli kerrostunut. Hän näki sen yhä selvemmin. Siilon yläosassa kannettiin huolta sumentuvasta näkymästä ja pidettiin itsestään selvänä, että aamiaisella oli tarjolla tuorepuristettua hedelmämehua. Alemmilla tasoilla elävät ihmiset, jotka tekivät työtä puutarhoilla tai puhdistivat eläinten häkkejä, keskittyivät omaan mullan, kasvien ja lannoitteiden maailmaansa. Heille ulkonäkymä oli sivuseikka, josta kiinnostuttiin vain puhdistustuomion yhteydessä. Ja sitten oli syvätaso, konepajojen ja laboratorioiden, öljynpumppauksen, kirskuvien rattaiden, rasvan, likaisten kynsien ja uurastuksen myskin täyttämä käytännön maailma. Syvätason ihmisille ulkomaailma ja siilon uumeniin noruva ruoka olivat vain huhupuheita ja ruumiin ravintoa. Sikäläisten mielestä siilolaisten tehtävänä oli pitää koneet käynnissä, kun taas Jahns oli koko ikänsä ajatellut asian olevan päinvastoin.

Hei! Yhdysvaltalainen kirjailija Hugh Howey oli lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla esittelemässä juuri suomennettua Siilo-kirjaansa. Sympaattinen ja varsin intohimoinen kirjoittaja (Howey tuntui olevan koko ajan messuilla kirjoittamassa, jopa pressitilassa kävi kova naputus) kertoili meille kirjoista bloggaaville kirjastaan ja sen erikoisesta julkaisutavasta. Howey nimittäin julkaisi kirjan alunperin novelleina sähköisessä muodossa ja on sen jälkeenkin pitänyt kiinni vapaudestaan ilman isoja sopimuksia kustantamoiden kanssa. Hän käyttää yhä itse palkkaamansa kustannustoimittajaa ja toisena tekstejä lukevana apurinaan hänellä on psykologian alalla työskentelevä vaimonsa. Käännösten julkaisemiseksi hän tekee kuitenkin yhteistyötä ulkomaisten kustantamojen kanssa. Howeyn rohkeus on palkittu. Sähköisessä muodossa edullisesti julkaistut kirjat ovat tavoittaneet valtavat massat lukijoita. Suosio on kiirinyt, ja ohjaaja Ridley Scott on ostanut kirjan elokuvaoikeudet. Saatavuus ei ole kuitenkaan ollut Siilon ainoa valtti. Kirja koukuttaa ja vie lukijansa mukanaan synkkään tulevaisuuteen.

Siilo tapahtuu ympäristökatastrofin jälkeisessä maailmassa. Maan pinta on hiekka-aavikkoa ja ilmaa täyttävät syövyttävät, tappavat myrkkykaasut. Ihmiskunta asuukin maan alla yli satakerroksisessa siilossa. Yläkerroksissa asuvat rikkaat, joiden elämään kuuluu laadukas ruoka sekä ruma ja toivoton mutta silti haluttu ulkonäkymä. Keskikerroksista löytyvät ruokatuotannosta huolehtivat siilolaiset viljelyksineen ja eläimineen. Alhaalla siilon pohjalla uurastavat miltei tauotta syvätason ihmiset, mekaanikot, jotka pitävät huolta perusasioista kuten hengitysilman riittävyydestä ja lämmöstä. Kaikki tuntuu toimivan yllättävän moitteettomasti. Siilon sisällä on kuitenkin valtavasti jännitteitä. Siiloa johtaa kunnollinen pormestari Jahns mutta oikeasti langat tuntuvat olevan salamyhkäisen IT-osaston käsissä. Käytössä oleva raaka puhdistustuomio, jossa tuomittu passitetaan puhdistamaan ulkomaailmaa kuvaavat kamerat ja kohtaamaan tappava ulkoilma, ja joka langetetaan pienestäkin ulkomaailmaa koskevasta puheesta, herättää siilolaisissa sekä kauhua että epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Kun pormestari Jahns nimittää IT-osaston kauhuksi siilon uudeksi seriffiksi syvätasolaisen, totuutta rakastavan Julietten, käynnistyy hallitsematon ja vaarallinen tapahtumaketju. Salaisuudet alkavat paljastua mutta totuuden hinta on karmaisevan kova. 

Siilo vetäisi minut heti tarinan imuun. Päähenkilöt ovat sympaattisia ja heidän mukanaan elää toivoen heille parasta. Howey ei kuitenkaan päästä lukijaansa helpolla vaan kuten tosielämässäkin, hyvyys ei suojele pahuudelta. Kuka tahansa on kirjassa vaarassa. Henkilöhahmot, kirjan nopea tempo, tarina elämästä siilossa ja ihmisten toivo, joka ei kuole tekivät kokonaisuutena kirjasta ahmittavan. Aivan loppuun asti tarina ei kuitenkaan minun kohdallani kantanut. Kirjan loppupuolella keskitytään toimintaan ja kadotin tunneyhteyden hahmoihin. Raadollisten tapahtumien jälkeen kirjassa tunnutaan myös jatkavan helposti eteenpäin, vaikka haavojen paraneminen kestää oikeassa maailmassa pitkään. Ei siis aivan napakymppi lukukokemus mutta kirja, joka laittoi ahnaasti odottamaan kirjasarjan seuraavan osan suomennosta. Ehkäpä seuraavassa osassa selviää, miten onnistuneesti ensimmäisen osan haavat ovat arpeutuneet.

Siilosta on kirjoittanut myös mm. Booksy (joka suosittelee kirjaa maailmanlopuista tykkääville ja ahtaan paikan tiiviistä tunnelmasta nauttiville), Kirjus (jonka mielestä Siilo on aivan loistava dystopia), Minna Vuo-Cho (jolle Siilo oli lukukokemuksena järisyttävä) sekä Raija / Taikakirjaimet (joka luki kirjan ekirjana ennen suomennoksen ilmestymistä, ja jonka postauksesta löytyy kirjan virallinen kirjatraileri).