lauantai 26. lokakuuta 2013

Imuunsa vetänyt Veden viemää




















Mikael Niemi: Veden viemää
Alkuteos: Fallvatten, 2012
Suomentanut: Jaana Nikula
Kustantanut: Like, 2013
Sivuja: 298
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

Ainahan minä voin tappaa Hennyn, hänen päähänsä juolahti. Heilautan sauvaa muutaman sekunnin eikä muuta tarvita. He syleilisivät vielä viimeisen verisen kerran. Se olisi oikein Einarille. Saamari, että hän joutuisi kärsimään, kävisi läpi saman helvetin kuin Vincentkin. Saisi tietää miltä tuntuu menettää joku, miltä täydellinen tyhjyys tuntuu. Se oli kuin nälkää, kuin nälänhätä joka ei syömällä lakkaa. Alussa oli paniikki, kun vielä tuskin käsitti mitä oli tapahtunut. Ja sitten hiipivä pahoinvointi joka otti hitaasti vallan, kasvoi ja täytti elämän joka sopen aina heräämisestä asti päivän kaikkien tuntien läpi. Uudelleen ja uudelleen viikkojen madellessa eteenpäin, ja sitten alkoi käsittää ettei se menisi koskaan ohi.

Hei! Populäärimusiikkia Vittulajänkältä vetäisi minut vuosituhannen alussa hulvattomaan meänkieliseen seikkailuun. Vuosikymmen myöhemmin saman kirjailijan, Mikael Niemen, Veden viemää imaisi minut mukaansa vähintään yhtä kovalla intensiteetillä. Mutta hulvattomuudesta ei tällä kertaa ole tietoakaan, vaan Veden viemää johdattaa lukijansa tutkailemaan niin tulvivan joen kuin ihmismielen pohjamutia.

Pohjois-Ruotsissa on satanut koko syksyn. Luulajanjoen pinta nousee vääjäämättä, ja johtaa lopulta karmeaan ketjureaktioon, jossa joen pato toisensa jälkeen murtuu edeltäjäänsä suuremmalla voimalla. Jokilaaksossa asuva Vincent Laurin suunnittelee lentävänsä päin kallioseinää ja pääsevänsä siten vihdoin vapaaksi ex-vaimoaan kohti tuntemastaan valtavasta kaipauksesta. Yksinäisyydessä elävä, turhautunut taideharrastaja Lena Sundh on ikuistamassa Luulajanjokea kurssitoveriensa kanssa tulvan iskiessä. Sukunsa perinteen poronhoidon saralla hylännyt ja taksiyrittäjänä maailmalla toimiva Adolf Pavval kohtaa tulva-aallon tuunatussa Saabissaan. Vattenfallilla työskentelvä Barney Lundmark puolestaan keittelee rauhassa kahvia toimistossaan padon alkaessa murtua vieressä. Muutaman mielenkiintoisen henkilöhahmon mainitakseni.

Katastrofiteeman lisäksi kirja sukeltaa henkilöhahmojensa pään sisälle. Kriisitilanteessa hahmoista paljastuu uskomatonta rohkeutta ja sisukkuutta kun taas osalla normaaliolosuhteissa piilossa pysytellyt pimeä puoli pääsee valloilleen. Mikael Niemi ei ole kuitenkaan arponyt hahmojensa toimintatapaa vaan tekoja selittää menneen elämän taakat ja tragediat.

Siitä nainen sai arvoituksen mietittäväksi. Sillä kertaa Barney ei aikonut auttaa häntä, hän ei koskaan kertoisi äitimuorista. Päinvastoin kuin Barney, äiti oli halunnut lapsia. Maailmassa on niin monia jotka haluavat lapsia, kyllä kai. Isoveli oli joutunut ruokkimaan Barneya, siinä sitä äidinrakkautta. Akka ei ollut viitsinyt käydä edes kaupassa. - Nyt ollaan sujut, hän toisti jalomielisesti. - Sinä hoidit oman osuutesi ja minä omani. Minä suutun helposti, mutta se menee pian ohitse.

Mikael Niemi kuljettaa tarinaa koukuttavalla jaksotustavalla. Henkilöiden tarinat etenevät lyhyissä jaksoissa vuorotellen. Tarinan tempo pysyy kiihkeänä, ja lukijan yöunet lyhyenä kun kirjaa ei malta päästää käsistään.

Välillä koin epäuskottavuuden tunteita kirjaa lukiessani. Kuka muka haluaa ja kykenee syömään kesken hurjan tulvakatastrofin kelluvassa talossa keikkuen? Itsellä menee ruokahalu stressaavassa tilanteessa kokonaan enkä edes ehdi huomata nälkää. Muutenkin kirjan henkilöhahmojen tekemät synkät teot saivat minut miettimään, onko kirjailijalla vähän liiankin negatiivinen käsitys ihmisyydestä. Toisaalta kukaan ei tiedä varmasti, miten itse katastrofitilanteessa toimisi ja mitä kaikkea kriisitilanne toisi pintaan. Itsekkyyttä, aggressiota, uhrautumista, rakkautta, valtavaa taistelutahtoa vai kaiken suhteen luovuttamista? Kiihkeätempoisen kirjan jälkeen olo oli oudolla tavalla pöllämystyneen viihdyttynyt, mutta samalla mieleen jäi pyörimään syvällisiä kysymyksiä: kuka sinä heistä olisit, mitä sinä hänen tilanteessaan tekisit?

Kirsin kirjanurkassa Veden viemää-kirjasta pidettiin todella paljon, ja postauksesta löytyy mielenkiintoinen pohjustus tulva-aiheeseen. Kannattaa käydä lukemassa.

8 kommenttia:

  1. Tää oli minun mieleinen kirja, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin suosittelen vaikka Veden viemää aiheuttikin aika kovan univelan. Tätä oli niin hankala jättää kesken. :)

      Poista
  2. Minäkin mietin kirjaa lukiessa, kuka olisin itse. En ainakaan se hirveä pahoinpitelijä. Saattaisin itsekin toimia tuollaisessa paniikkitilanteessa omituisesti; mennä jopa mökkiin syömään, joten minusta tämä oli uskottava kaikin puolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen puolestani shokkitilanteessa joskus oksentanut. Tyylinsä kullakin. ;)

      Barney oli kamala hahmo. Hän oli hyvä muistus siitä miten tilaisuus tehdä jotain kamalaa tekee osasta ihmisistä murhaajia. Tutkimus jossa kysyttiin ihmisiltä tekisivätkö he jonkun rikoksen jos kiinnijäämisen riskiä ei olisi. Tulokset olivat pelottavia. Aika moni jopa tappaisi. Ehkäpä Niemi ei olekaan niin kaukana ihmisluonnon kuvaamisessaan kuin mitä ensi alkuun lukiessa tuntui.

      Poista
  3. Minä en pitänyt tästä juuri yhtään. Yksi syy oli se, että kirja oli epäuskottava ja minusta se piti melkein lukijaa pilkkanaan.

    Hauska kuitenkin lukea miten paljon muut ovat pitäneet. Jakaa selvästi lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kävi mielessä epäuskon tunteita, joissakin kohdissa kirja meni tosiaan hieman överiksi. Silti koukutuin ihan kybällä.

      Poista
  4. Kyllä tämä minultakin yhdet yöunet vei, kun en malttanut jättää kesken. Koukuttava! Ehkä pieniä epäuskottavuuksia, mutta pääasiat pelottavan mahdollisia. Tekniikan pettäminen ja ihmisten käyttäytyminen ääriolosuhteissa etenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja herätti paljonkin mietteitä. Tuo ihmisten käytös ääriolosuhteissa on etenkin kiinnostavaa ja pelottavaa. Yhteiskunnan rakenteet pitävät ääritekoja kurissa. Katastrofitilanteessa ei ehkä kannata luottaa kehenkään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!