perjantai 16. elokuuta 2013

Upeasti kuvitettu Pikkupöllö




















Nora Surojegin: Pikkupöllö
Alkuteos: Chibi Fukurou no Bouken, 2009
Kuvitus: Pirkko-Liisa Surojegin
Kustantaja: Minerva, 2013
Sivuja: 37
Pisteet: 3,5/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Pikkupöllö ja sen sisarukset olivat tulleet ensimmäistä kertaa ulos pesäkolostaan. Pöllölapset olivat läpi yön juosseet ja hyppineet oksistoissa innokkaina. Mutta Pikkupöllö ei ollut leikkinyt muiden mukana. Se katseli sisaruksiaan ja ajatteli ihmeissään:
- Olenko minä tuollainen? Mitä pöllöt oikein tekevät? 
Äitipöllö hoputti leikkiviä poikasiaan pesäkoloon. Oli aika mennä nukkumaan. Pikkupöllö ei kuitenkaan halunnut, vaikka pöllöt nukkuvat päiväsaikaan. Se tuijotti alas lumiseen maahan. Vain aikainen lumikello työntyi lumen läpi aamuaurinkoa kohti. 

Hei! Nora Surojeginin kirjoittama ja Pirkko-Liisa Surojeginin kuvittama kuvakirja Pikkupöllö hurmasi heti perheemme pienet ja isot lukijat kuvituksellaan. Japanissa jo vuonna 2009 ilmestyneen kirjan rauhaa henkivässä, suloisessa kuvituksessa on sitä jotakin. Ekaluokkalaisemme haki kuvituksesta innostuneena pöllöpehmonsakin kuuntelemaan tarinaa.


Pikkupöllö kertoo pienestä pöllönpoikasesta, joka ei halua olla tavallinen pöllö. Pesän muiden poikasten mennessä nukkumaan Pikkupöllö lähtee tutkimusmatkalle selvittämään kuka oikein on tai voisi olla. Matkallaan hän tapaa jäniksen, oravan ja karhun ja toteaa pettymyksekseen, ettei ole heidän kaltaisensa. Hän ei ole yhtä vahva kuin karhu eikä osaa loikkia kuin jänis tai hypätä puusta toiseen kuin orava. Äitipöllön huomassa Pikkupöllö kuitenkin tunnistaa lopulta omat vahvuutensa. Hän on erityinen juuri itsenään, aivan tavallisena pöllönä.

3- ja 7-vuotiaat lapsemme kuuntelivat tarinaa mielellään. Pikkupöllön hahmo on todella söpö, joten lapset pitivät hahmosta heti. Tarina on melko yksinkertainen ja hivenen vakavahko. Ehkä siitä syystä lapsemme eivät ole toivoneet kirjasta uusintalukua, vaikka me vanhemmat olemme ehdottaneet. Pikkupöllö on kuitenkin kaunis kirja niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Se on tarina itsensä etsimisestä ja omanlaisenaan kelpaamisesta. Uskoisin kirjan miellyttävän eniten 3-6-vuotiaita rauhallisen tarinan ystäviä.

10 kommenttia:

  1. Ihana kirja! Tästä pitävät myös eräät aikuiset, sillä Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitus on niin hellänkaunis. Jo kuvat siis koskettavat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin kirjan kuvitukseen. Hellänkaunis kuvaa kuvitusta osuvasti. :)

      Poista
  2. Kuulostaa kivalle kirjalle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa on kaunis kuvitus ja tarina. Minä taisin pitää tästä kirjasta enemmän kuin lapset. Olisin itse antanut kirjalle korkeammatkin pisteet. Huikkaahan jos haluaisit itsellesi tämän kirjan, voisin mielelläni laittaa tulemaan ilmaiseksi. Kirja on kerran luettu, siis kuin uusi. Jostain syystä meillä lapset eivät tunnu innostuvan kirjan ääreen uudelleen.

      Poista
    2. Olipa kaunis ehdotus kiitos siitä :)! Minusta tuntuu, että tämä kirja riittää meillekin kirjastoluettavana hyvin mutta toivottavasti kaunis kirja löytää pöllönkolonsa!

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi. :) Suloinen Pikkupöllö etsii siis yhä uutta pientä lukijaa. Jos joku haluaisi tämän kauniin kirjan niin laitan tulemaan. :)

      Poista
  3. Oi että, vaikken kuulu oikeaan ikäryhmään, voisin ostaa kirjan vain noiden kuvien perusteella! :D Niin suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on kyllä niin suloinen. Vaikka pidämme hauskasta ja värikkäästä kuvituksestakin lastenkirjoissa, niin ihanaa törmätä erilaiseen, herkkään kuvitukseen.

      Poista
  4. Kuulostaa suloiselta kirjalta, ja ihana on tuo pöllöpehmo myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on mukavan herkkä ja suloinen. Ja kuvan pöllöpehmo on kiva lukukaveri. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!