keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Arjen hyvä teko: vettä siileille


















Hei! Kivat naapurimme tekivät arjen hyvän teon ja antoivat meille kassillisen luettuja aikakauslehtiä kesämme iloksi. Lehtiä lueskellessani törmäsin Kotilieden numerossa 1/2013 juttuun 52 hyvästä teosta. Artikkeliin oli listattu hyvä teko vuoden jokaiselle viikolle. Naapurin hyvästä teosta ja lehtiartikkelista innostuneena päätin aloittaa blogiini sarjan Arjen hyvä teko, jossa esittelen aina jonkin kivan tavan ilahduttaa kanssaihmisiä tai -eläimiä. Hyvät teot sopivat pihillekin, sille ne eivät maksa paljoa, mutta tuottavat yleensä runsaasti iloa niin kohteelleen kuin tekijälleenkin.

Ensimmäisenä hyvänä tekona päätimme laittaa raikasta vettä tukevalle lautaselle siilien janoa helpottamaan. Myös linnut ja muut luonnonvaraiset eläimet ovat tervetulleita huikalle. Tuoretta, raikasta vettä on hyvä olla aina tarjolla pihalla. Olemme antaneet ruohon ja luonnonkukkien kasvaa, jotta hyönteisillä (ja siten hyönteisiä nauttivilla siileillä ja linnuilla) on hyvät oltavat. Eläimet rakastavat rentoa puutarhuria. Lisää siilien ruokinnasta voit lukea Siili kiikarissa-sivustolta täältä.

14 kommenttia:

  1. Tosi kiva ajatus! :) Mua niin harmitti, kun sinitiainen oli tehnyt pesän kerrostaloni etuoven viereen (siis kätköön talon rakenteeseen) sillä aikaa kun olin harjoittelupaikkakunnalla ja melkein siis koko ajan pois kotoa. Siippa raportoi mulle yksinhuoltajatirpan elämästä, ja ku juhannuksena tulin kotiin käymään, aattelin viedä niil vähän auringonkukan siemeniä ihan sen takia, et sil lintuemolla on selkeesti ollu rankka kevät, mut sit UNOHDIN. Olin kauheen pahoillani, ja sit ku tulin taas seuraavan kerran kotiin ni koko pesä oli jo autio. Ei niin että ruoka ois loppunu, tipu nähtiin useasti matkalla pesälle itikka suussa, mut jotenki mä oisin halunnu tsempata sitä. :D Toivottavasti sun siililautanen tavoittaa kiitollisia tuhisijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kesällä on yleensä runsaasti syötävää tarjolla luonnossa niin linnuille kuin siileille. Mutta tietysti pieni bonusherkku aina maistuu väsyneelle yksinhuoltajalinnulle. :)

      Syksyllä laitamme sitten iltaisin lautaselle liotettuja kissanraksuja (ja otamme siilien ruokailtua jämät pois, jottei houkuttele rottia), jotta siilit pulskistuvat sopivasti horrosta varten. Ja keväällä sitten taas ruokailua horroksessa hoikistuneille siileille. Kiva hoitaa ja seurata suloisia siilejä (pihalla on käynytkin jo tuijottelemassa yksi siili melko vihjailevaan malliin, että myös kissanruoka-ateria maistuisi jo ;)).

      Poista
  2. Mahtava idea jota olen itsekin kokeillut jo käytännössä. Kotipaikkani pihassa on pieni lintuallas, joka oli siivottoman näköinen. Puhdistin altaan ja hulautin altaan täyteen kirkasta vettä. Hetken päästä sain katsella ikkunasta kun harakanpoikaset joivat ja kylpivät kilpaa pienessä altaassa. Harakanpojilla on ääni joka raivostuttaa ikkunan alla varsinkin aamuisin, mutta en voinut olla hymyilemättä kun linnut pyöriskelivät vedessä ja kastelivat höyheniään. Kuuma se on helteellä varmasti linnuillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen lintuallas olisi niin ihana. Pitääpä tsekkailla jos jostakin kierrätyksestä löytyisi sellainen. Kuulostaa hauskalta nuo harakanpoikaset, vaikka ymmärrän hyvin tuon äänijutun. Makkarimme ikkunan alla alkaa yksi tietty hajamielinen pulu kukertamaan joka ikinen ilta. Olen kyllä jo tottunut kyseiseen tapaukseen ja nukahdan hymy huulilla. :)

      Poista
  3. Todella kiva teko. :) Pidän hyvin paljon siileistä, ja varmasti avustaisin heitä, jos en asuisi kerrostalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilien hoitaminen on niin kivaa. :) En ollut aiemmin tiennyt, että veden ja kissanruuan tarjoaminen on siileille todella tärkeää horroksesta selviämisen kannalta. Tärkeää ja mukavaa hommaa. :)

      Poista
  4. Olen ollut lukevinani, että monikaan eläin ei kestä maitoa (laktoosi-intoleranssi :), eli hienoa, että siili saa vettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit. :) Siili ei tosiaan kestä maitoa vaan saa siitä ripulin. Ripuli taas johtaa laihtumiseen, mikä on todella huono juttu horrostamisen kannalta. Ei siis maitoa siileille.

      Poista
  5. Ihastuttava idea tosiaan, ja kyllä siilien nyt kelpaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelemme jo innolla syksyä, jolloin siilejä voi alkaa ruokkia kissanruuilla. Toivottavasti saamme kivan poppoon aina illalliselle. :)

      Poista
  6. Ihana idea, täytyy muistaa mökillä tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkiseudun siilit varmasti ilahtuvat. :)

      Ja jos mökillä on rännien alla sadevesitynnyrit, niin niihin kannattaa ehdottomasti hankkia päälle suojaverkot, etteivät oravanpoikaset sun muut söpöläiset huku niihin. Ja samalla sadevesitynnyrit pysyvät puhtaina lehdistä. :)

      Poista
  7. Riku Cajanderi kirjassa Luontopiha opetetaan, miten metsän hyötyeläimiä saadaan pihalle. Siileistä muuten suurin osa kuolee nälkään, sillä kun ne lähtevät talvipesistään huhtitoukokuulla ne ovat hyvin heikkoja ja nälissään. Useimmat aloittavat ruokinnan liian myöhään. Olimme ratkaisevat viikot tänä vuonna pois ja nyt emme ole nähneet yhtään siiliä, mutta kotiloita senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontopiha kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, laitoin heti varaukseen kirjastosta. Kiitos vinkistä!

      Pitää tosiaan muistaa aloittaa ruokinta ajoissa horrostuksen jälkeen. Harmi kun en ole aiemmin hoksannut, miten riippuvaisia siilit ovat ruokinta-avusta keväisin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!