Taianomainen, rakastettava Vettä elefanteille

















Sara Gruen: Vettä elefanteille
Alkuteos: Water for Elephants, 2006
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Kustantaja: Bazar, 2008
Sivuja: 366
Goodreads-tähdet: 

'Entä millainen työ Jacobilla mahtaa olla mielessä?' Al-setä kysyy. Hän kumartuu eteenpäin ja kohottaa konjakkilasin pöydältä. Hän kieputtaa nestettä ja kulauttaa sen sitten kerralla kurkkuunsa. Kuin tyhjästä ilmestyy tarjoilija täyttämään lasia. 
'Voin tehdä suunnilleen mitä vain. Mutta mieluiten työskentelisin eläinten parissa, jos se vain onnistuu.'
'Vai eläinten', Al-setä sanoo. 'Kuulitko, August? Poika tahtoo työskennellä eläinten parissa. Varmaankin kantaisit mielelläsi vettä elefanteille.'
Earlin kulmat kurtistuvat. 'Mutta eihän meillä -'
'Suu tukkoon!' Kiljaisee Al-setä ja pomppaa pystyyn. Hänen hihansa tarttuu aromilasiin ja pudottaa sen matolle. Hän tuijottaa lasia kädet nyrkissä ja kasvot yhä tummanpuhuvampina. Sitten hän paljastaa hampaansa ja päästää pitkän, eläimellisen ulvaisun ja polkaisee lasia kerran toisensa jälkeen.
Hetkeen ei kuulu muuta kuin ratapölkkyjen tasainen kolahtelu alapuolellamme. Sitten tarjoilija pudottautuu keräämään lasinsiruja lattialta.

Hei! Sara Gruenin kirjoittama Vettä elefanteille oli aivan mahtava lukukokemus. Romaani nykäisi minut mukaan 1930-luvun laman köyhdyttämään Amerikkaan ja sen raiteilla maanosaa kiertävän sirkusjunan taianomaiseen mutta samalla väkivaltaiseen ja hierarkkiseen maailmaan. Rakkautta tietenkään unohtamatta.

Kirjan päähenkilö on vanhainkodissa asustava 93-vuotias Jacob. Kun vanhainkodin lähistölle saapuu kiertävä sirkus, alkaa Jacob palata unissaan nuoruutensa 30-luvulle. Takaumista selviää, että 23-vuotias Jacob hyppää aivan sattumalta huoliensa ajamana sirkusjunan kyytiin. Jacob tuntee onnen kerrankin potkivan, sillä hänet pestataan sirkuksen eläinlääkäriksi. Pian hänelle kuitenkin raottuu sirkuksen kauniin kulissin takana piilevä rumuus. Sirkuksen johtajan, tunteettoman Al-sedän ja ailahtelevaisen maneesimestarin Augustin alaisena eivät ole turvassa sirkuksen eläimet eivätkä ihmiset. Jacobin tilannetta pahentaa rakastuminen Augustin suloiseen Marlene-vaimoon. Ongelmia on tiedossa. Isoja sellaisia.

Vettä elefanteille ei sisällä erityisen kaunista kieltä tai muita kommervenkkejä. Tarina vain on hieno ja se vetää kuin väkisin sisään tapahtumiin ja tunnelmaan. Kuin itse olisin ollut mukana tuossa hurjassa sirkusjunassa! Kirjan päähenkilö, eläimiä ja ihmisiä puolustava Jacob, on suorastaan valloittava. Häneen oli suorastaan mahdoton olla tykästymättä (ja ihastumatta). Aivan kirjan loppu tuntui hieman hätäisesti kirjoitetulta, mutta siitäkin huolimatta ihana, ihana kirja. Kantta myöten.

Vettä elefanteille on lukenut muutamia mainitakseni mm. Aletheia (joka suosittelee lukemaan kirjan ennen kuin katsoo kirjasta tehdyn filmatisoinnin), Elegia (joka koki kirjan pitkäveteiseksi), Katri (joka oli etukäteen epäileväinen kirjan aiheen suhteen mutta viihtyikin kirjan parissa hyvin), Norkku (jonka mielestä oman lisänsä antoivat kirjaan liitetyt valokuvat tuon ajan oikeista sirkuksista) ja Villasukka kirjahyllyssä (jonka oma kansiversio kirjalle on mainio!).

Kommentit

  1. Tämä on vaivihkaa kivunnut lukulistalleni, vaikka aluksi olin että ei, ei, ei, ei minulle tätä millään. =D Mutta nyt on alkanut tuntua, että haluan sittenkin lukea Elefantit jossain vaiheessa. (Yksi kummallinen syy, miksi kirja ei aikaisemmin kiinnostunut, on antipatiani Robert Pattinsonia kohtaa, joka on siinä leffassa. Juu, tosi järkevää. =D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle valkeni tänään että leffassa on pääosassa Pattinson ja Witherspoon. Pattinsonin vielä kestän mutta Witherspoon ei ole niitä minun lempinäyttelijöitäni.

      Mutta siis todellakin Irene, tämä kannattaa lukea! Annika K vinkkasi tämän olevan loistava kesäkirja ja ihan samaa mieltä. Otahan kesälukuun. :)

      Poista
  2. Oih, ihanaa että luit ja vielä tykkäsit näin kovasti!! Totta, Gruen luottaa tarinan voimaan eikä juuri kielen kanssa kikkaile - ja millainen tarina tämä onkaan! Miekin luin kirjan ensin, mutta oli se leffakin sitten katsottava :) Ihania molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maata järisyttävää sitaattia kirjasta oli vaikea poimia. Kirja oli vaan kokonaisuutena niin älyttömän hyvä! Ja onneksi minulla oli käytännössä taustalla vain sinun vinkkauksesi kirjasta (vaikka kirja olikin ollut jo pitkään myös TBR-listallani), joten odotukset eivät olleet liian korkealla. Kirja onnistui siis mukavasti yllättämään. :)

      Leffankin aion katsoa. Itse asiassa harmittaa kun kirjaston tietokanta jumittaa tänään enkä pääse jo varaamaan leffaa.

      Poista
  3. Anteeksi, mutta leivoitko mustikkapiirakan vai unohduitko kirjan pariin niin pitkäksi aikaa, että kakku paloi? :)

    Tämä on ihana kirja, eikä se elokuvakaan ihan huono ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin katsoin että piirakkammehan näyttää ihan palaneelta. :D Mutta kyseessä on herkullinen mustikkapiirakka. :)

      Ehkäpä uskaltaudun tosiaan elokuvankin pariin. Olin alkuun järkyttynyt pääosavalinnoista (olin kuvitellut tietysti aivan erilaiset hahmot) mutta nyt alan jo sopeutua ajatukseen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niin oli. Vähän jopa surku olo kun kirja on loppu. Ehkä kirjan filmatisointi lohduttaa. :)

      Poista
  5. Minä voisin syödä mustikkapiirakkasi - se näyttää huomattavasti herkullisemmalta kuin tuo kirja oli :DD

    Täällä siis vastarannankiiski huutelee, joka ei tästä kirjasta oikein vakuuttunut. Hieman jopa pitkästyin sitä lukiessa. Jos kiinnostaa, mietteeni löytyvät täältä ;)

    http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2011/06/vodaa-norsuille.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelinkin vähän kun en löytänyt yhtäkään negatiivisempaa postausta tästä kirjasta googlailullani, postauksesi ei jäänyt haaviini. Nyt kävin heti kurkkimassa postauksesi. Minä puolestani aivan upposin sirkusmaailmaan.

      Huomasin että useimmat kirjan lukeneet olivat pitäneet eniten vanhan Jacobin jaksoista kuten sinäkin. Itse olin poikkeus ja hullaannuin nuoreen Jacobiin.

      Yksi syy miksi lukukokemus oli kohdallani niin onnistunut oli ennakko-odotusten puute. Lähinnä ajattelin että kirja ei yhtään kiinnosta nimensä takia. Mutta kirja olikin täydellinen yllätys. Kaikille kirjan pariin suuntaaville siis jäitä hattuun odotusten suhteen.

      Poista
  6. voihan, nyt alkoi haluttamaan mustikkapiirakkaa! :D Hassua, juuri eilen satuin suosittelemaan tätä kirjaa äidilleni. Tämä on jostain syystä jäänyt mieleen todella vahvasti ja ennen kaikkea on saanut minut haluamaan nähdä ihka oikein elävän elefantin. Mieluiten haluaisin oman kesyn elefantin. ;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkapiirakka on niin hyvää. Meillä on käynnissä loppukiri pakastimen tyhjennyssyönnissä. Uutta marjaa pukkaa pian metsissä. :)

      Minäkin huomasin eilen kyseleväni mieheltäni, ovatkohan norsut oikeasti mukavia.. Rosie oli kirjassa niin suloinen että ei ihme tämä kirjan herättämä norsukuume. :)

      Poista
  7. Olen nähnyt tästä tehdyn elokuvaversion - ja itkenyt kuin ämpäri! Voisin hyvin lukeakin tämän. Ja itkeä, kenties, lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa menetykset ohitettiin aika nopeasti, siitä vosi kyllä pikkuisen antaa kirjalle noottia. Minun pitää nyt ehdottomasti nähdä myös leffa.

      Poista
  8. Tämä oli ihana kirja! Elokuvanakin ihan hyvä, joskaan ei saman veroinen.

    (Hih ja minäkin luulin piirakkaa ensin palaneeksi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Oli ihana lukea pitkästä aikaa todella hyvä tarina. Olikin jo aikaa kun olin viimeksi saanut napsauttaa kirjalle täydet viisi pistettä. :)

      Ensi kerralla pitää väsätä mustikkapiirakan päälle selvästi sellaiset somat taikinaruudukot. Voisi olla piirakan ulkonäkö silloin vähän houkuttelevampi. :)

      Poista
  9. Kirja tosiaan sopii kesään kuin nenä päähän :) Kiva, että pidit! Voin suositella myös elokuvaa, vaikka harmittavasti se ei ollut niin upea kuin olisi voinut sirkuspuitteet huomioiden odottaa.

    Hih, kiitos linkityksestä ja kansikommentista ;) Kaltaiselleni norsufanille oli hieman pettymys (okei, huutava vääryys!), että kannesta puuttui norsu...

    Minäkin muuten katsoin ensin, että olit kuvannut palaneen piirakan. Tarkempi tarkastelu oikaisi käsitykseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sellainen kirja jota lukiessa ihmettelee, miksei sitä ole lukenut jo vuosia sitten. Mutta mukava löytää tällaisia kirjahelmiä hieman yllättäin. :)

      Hauska ja hieno se sinun kansi-ideasi! Minusta tuli melkoinen norsufani tämän kirjan myötä. :)

      Pitänee panostaa ensi kerralla pikkiriikkisen enemmän mustikkapiirakan ulkonäköön. Syytän leikillisesti perillisiä, jotka napostelivat piirakkataikinaa niin ettei jäljelle jäänyt materiaalia taikinaruudukon valmistamiseen. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit