Nainen, jonka nimi on Nathalie - kevyehkösti rakkaudesta

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Alkuteos: La Délicatesse, 2009
Suomentanut: Pirjo Thorel
Kustantaja: Gummerus, 2011
Sivuja: 268
Goodreads-tähdet: ★★★ liked it

François'n kuoleman myötä hän oli hukannut kaikki maamerkkinsä. Hän tunsi olevansa taas keskenkasvuinen. Ja hänestä tuntui että kaikki, mitä hän tiesi rakkaudesta, oli tuhottu. Hänen sydämensä sykki raunioiden päällä. Hän ei ymmärtänyt Markuksen asennetta eikä tapaa, jolla tämä nyt vältteli katsomasta häneen. Varsinaista teatteria. Vai oliko Markus hullu? Hiljainen hulluus oli enemmän kuin todennäköistä. Hän ei ajatellut: naista on todella rakastettava, kun ei tahdo nähdä tätä. Ei, se ei käynyt hänen mielessään. Hän jäi vain asumaan epätietoisuuden tilaansa. 

Hei! Voitin La petite lectrice-blogin arpajaisista kirjan Nainen, jonka nimi on Nathalie (kiitos vielä Katri!). David Foenkinoksen kirjoittama kirja on erikoinen ulkoasultaan. Se muistuttaa muodoltaan enemmänkin päivä- tai muistikirjaa kuin tavallista romaania. Kirja on myös tekstillisesti hieman päiväkirjamainen, pieniä arkisia sivuhuomautuksia sisältävä romaani naisesta, jonka nimi on Nathalie. 

Kirjan Nathalie on nainen, joka rakastaa kirjoja (kuten minäkin) ja jonka aviomies François harrastaa juoksemista (kuten aviomieheni). He tapaavat kadulla François'n tullessa yllättäin juttusille (tapasin samoin aviomieheni kanssa). Tähän samaistumisen kohteeni sitten päättyivätkin. Paljastettakoon (kuten kirjan takakannessakin) että François jää aamuisella juoksulenkillään auton alle, ja Nathalien siihen asti tuntema elämä päättyy. Alkaa pitkä matka uuden elämän ja uuden rakkauden rakentamiseksi. 

Kirjan alku oli varsin koukuttava ja mukaansatempaava. Traagisen alun jälkeen tarina kehittyy kertomukseksi Nathalien suhteesta alaiseensa Markukseen. Kirjan pääosaan nousee se, että Markus on aivan toisenlainen (hieman omituinen, ei niin komea ja kaiken lisäksi ruotsalainen) kuin mitä François oli. Kukaan ei uskoisi että Nathalie voisi rakastua tähän. Ei edes Markus ja Nathalie. Mutta rakkaudessa kaikki on mahdollista, vai onko? 

Nainen, jonka nimi on Nathalie oli ihan mukiinmenevä, romanttinen kesäkirja. Nathalien käyttäytyminen esimiesasemassaan Markusta kohtaan kyllä pikkuisen arvelutti. Toiminta lähenteli mielestäni jo seksuaalista häirintää. Lisäksi olin pettynyt todella vetävän alun jälkeen tarinan kehittymiseen. Alun jälkeen odotukseni olivat todella korkealla. Kirjan loppupuolisko vetäisi minut kuitenkin onneksi jälleen mukaan tarinan imuun. 

Moni on pitänyt Nainen, jonka nimi on Nathalie-kirjasta enemmän kuin minä. Mm. Sanna/Luettua oli viihtynyt hyvin kirjan parissa vaikka kokikin juonen ennalta-arvattavaksi. Hänen postauksestaan löytyy lisäksi hyvä valikoima linkkejä muiden postauksiin.