lauantai 22. kesäkuuta 2013

Lokin lokiikkaa - hykerryttävää lastenrunoutta


















Petra Heikkilä: Lokin lokiikkaa
Kuvitus: Petra Heikkilä
Kustantaja: Lasten Keskus, 2005
Sivuja: 47
Pisteet: 4/5

Ilman siipiä jäin, 
sain pyrstön niin heikon.
Vain taivaalla näin
mä siipiveikon.

Kerran taivaanrannalla
mä istuin vain ja mietin.
Siinä kultasannalla
mä hyvän hetken vietin.
Silloin vihdoin ymmärsin:
en tule lentämään,
mut turhaan siitä kärsin
synnyinhän elämään.

Katkelma runosta Lentäjän poika

Hei! Postasin jokin aika sitten Petra Heikkilän kirjoittamasta ja kuvittamasta afrikka-aiheisesta lastenkirjasta Pikku Nunuun löytöretki. Maria Sinisen linnan kirjastosta vinkkasi, että saman kirjailijan Lokin lokiikka on myös mainio. Kun kirja tuli kirjastossa vastaan, nappasimme sen mukaamme iltasatukirjaksi. Odotimme tavallista kuvakirjaa, mutta yllätykseksemme kyseessä olikin runokuvakirja; suloisesti kuvitettu kirja täynnä niin humoristisia kuin koskettaviakin runoja eläinystävyksistä.


Kirjan kertojana toimii siivetön lokki, joka lohduttaa muiden syrjimää haisunäätä, neuvoo huonomuistista jänistä ja auttaa palelevaa varpusta. Lisäksi lokin kanssa ihmetellään luonnonkaunista kettua (hänen puuhkansa kun on omasta takaa), lintujen nokkimisjärjestystä ja majavaa, jonka elämä maistuu puulta. Välillä silittelimme 3-vuotiaan kanssa surulliselta näyttävän jäniksen kuvaa (Petra Heikkilän sympaattinen kuvitus oli lapsille todella mieluista), 7-vuotias arvosti etenkin kirjan huumoria ja ihasteli runoja, joiden teksti oli yllättäin aseteltu säteittäin tai vinoon.

Petra Heikkilä kikkailee runoissaan hauskasti sanoilla ja sanonnoilla. Yhdessä lasten kanssa pohdimmekin mm. sanontojen pahanilmanlintu ja eilisen teeren poika merkitystä. Lokin lokiikkaa on lempeä ja kaunis runokirja ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirja innoitti 7-vuotiaamme ottamaan kuvan merelle tähystelleestä lokista (iso kuva ylhäällä). Inspiroiva kirja siis.


- Käpälät on rikki,
sanoi jänis - tappoi aikaa.
Ei ollut onnen lellikki,
ei tassuissa yhtään taikaa.

Silloin ojensin räpylän rujon
sitä pientä jänistä kohti.
Sain hymyn kauniin ja ujon,
ja se mulle sanoa tohti:

- Siitä se onni karttuu,
kun ystävä tassuun tarttuu!

Katkelma runosta Kellä onni on? 

10 kommenttia:

  1. Ei taitaisi olla ollenkaan pahitteeksi nuo oivallukset meille aikuisillekaan;)
    Aurinkoisia juhannuksen lukuhetkiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Maailma olisi aika hyvä paikka, jos kaikki noudattaisivat lokkien logiikkaa. Mukavaa juhannuksen jatkoa. :)

      Poista
  2. Tämä on niiiin hyvä kirja! Ihana, että tartuit tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mainio kirja, ja oli taas kiva huomata, miten lapset nauttivat runoudesta. Vielä jokin aika sitten lapsemme karttoivat runomuotoista kirjaa, mutta nykyään he odottavat innolla. Kiitokset tästä menevät mm. Ilpo Tiihoselle ja Hannu Hirvoselle.

      Poista
  3. Voi miten herttainen viimeinen kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on kyllä niin mieltä lämmittävä. :)

      Poista
  4. Muuten vähän arastelen ajatusta omista lapsista, mutta kirjakauppojen ja divareiden lastenkirjahyllyillä ja tällaisia juttuja lueskellessa huomaa suitsait kaipailevansa jotain palleroa, jonka varjolla kirjoja lukea ja jonka kanssa niitä ällistellä. ^____^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallerot ovat kyllä mukavaa lukuseuraa. :)

      Poista
  5. Tämä on minullekin tuttu runokirja jo pitemmältä ajalta, kiva kun postasit tästä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on kyllä niin suloinen niin kuvitukseltaan kuin teemoiltaankin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!