Berliininpoppelit - pienoinen pettymys

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Alkuteos: Berlinerpoplene, 2004
Suomentanut: Tarja Teva
Kustantaja: Tammi, 2007
Sivuja: 294
Goodreads-tähdet: ★★★ liked it

Mutta entä teidän äitinne - He kumpikin katsoivat vuoteessa makaavaa naista. Hän nukkui ja kuorsasi korahdellen.
- Minä kuvittelin, Torunn jatkoi, - että teidän isänne... oli tilan perijä. Että hänen perheensä oli -
- Niin niin. Mutta hän ei voi päättää mitään. Äiti päättää kaikesta. Isä on vain tehnyt mitä käsketään. Ja Tor on pitänyt tilaa. Mutta tila ei ole hänen. 
Torunn tuijotti setäänsä. 
- Mitä sinä oikein yrität sanoa minulle? hän kysyi.
- Sen vain... että tässä on paljon selvittämättömiä asioita. Tämä ei ole sellainen suku... jonka seurassa sinä erityisemmin viihtyisit.
- Minähän sanoin, että lähden huomenna!
- En minä niin tarkoittanut... Ei mutta hyvää joulua vain sitten. Oli mukava -
- Hyvää joulua itsellesi vain!

Hei! Olin huomannut kehuvia kommentteja Anne B. Ragden kirjoittamasta Berliininpoppelit-romaanista ympäri Blogistaniaa. Kirjan juonesta en tiennyt etukäteen mitään, mutta kirjan kevyehkö nimi ja kaunis kansi vaikuttivat houkuttavilta. Vastassani olikin yllätyksekseni hyvin melankolinen tarina yhden perheen isoista ongelmista.

Kirja tapahtuu joulunaikaan kauniissa, lumipeitteisessä Trondheimissä Norjassa. Siellä sijaitsee Neshovin ränsistynyt sukutila, jota asuttavat vanha isäntä, emäntä ja heidän vanhin poikansa Tor. Tor pitää tilalla sikoja, jotka ovat hänelle äitinsä Annan ohella tärkeintä elämässä. Torilla on myös aikuinen tytär Torunn, jonka hän on nähnyt vain muutaman kerran. Torin nuoremmat veljet, hautausurakoitsija Margido ja somistaja Erlend ovat muuttaneet, tai pikemminkin paenneet pois kotoa. Homoseksuaalisuutensa vuoksi syrjitty Erlend Tanskaan asti. Anna-äidin saadessa vakavan sairauskohtauksen, saapuvat paikalle jättämään hyvästejä niin veljekset kuin lapsenlapsi Torunn. Kaikilla on selvittämättömiä asioita koomassa makaavan Annan kanssa. Voisiko vielä selvitä, miksi vanhaa isää halveksutaan, ja miksi ennen niin kukoistava Neshovin tila on ollut viimeiset vuosikymmenet kuin kuollut?

Kirjassa on useita hienoja teemoja kuten homoseksuaalisuus pienellä paikkakunnalla ja uskonnollisuuteen painostaminen. Tunne jäi kuitenkin puuttumaan tekstistä tai teksti ei vain onnistunut koskettamaan minua. Tunteella pääsin sisään tarinaan vain Torin työtä sikalassa kuvailtaessa. Kirjassa ei ole luonnon lisäksi paljon muuta kaunista kuin se, miten hyvin Tor huolehtii sioistaan.

- Siri on nyt todella väsynyt, isä sanoi ja meni sen luokse, kyykistyi, otti leivänsiivun taskustaan ja antoi sille. Siri ahmaisi sen hiljaa röhkien. Isä rapsutti sitä molempien korvien takaa. Torunn katseli heitä. He tunsivat toinen toisensa, heidän välillään oli tiivis side, sen hän näki, miehen ja sian side. 

Surumielisestä sävystään huolimatta kirjaa luki nopeasti ja kirjan lopussa odotti palkintona yllätys. Jos kirja olisi päässyt ryömimään ihon alle, olisi kirja voinut ollut hieno lukukokemus. Nyt se jäi pettymyksekseni keskinkertaiseksi.

Berliininpoppelit on lukenut myös mm. Merenhuiske (joka kiintyi kirjan hahmoihin sikoja myöten), Minna Jaakkola (joka myös odotti kevyempää kirjaa ja yllättyi raskaista teemoista) ja Sonja (joka löysi vaikeista aiheista huolimatta kirjasta myös lämpöä ja huumoria).