Vappu Miniän seurassa




















Tuomas Kyrö: Miniä
Kustantaja: Kirjakauppaliitto, 2012
Sivuja: 122
Goodreads-tähdet: ★★ liked it

Lasken koskemattoman viinilasin pöydälle ja koetan asettua tähän uuteen tietoon. Hyvästelen oman rauhan, pudotan 1700-luvun talon ja muikeasti hymyilevän kirjailijapariskunnan sylistäni olohuoneen matolle. 
Paikkani on vaihtumassa portaattomalla säädöllä autuaasta laiskuudesta maailmaan, jossa ei tunneta emansipaatiota eikä e-pillereitä. Jossa ainoa luvallinen nautinnon muoto on selviytyminen. Jossa laiskottelun välitön seuraus on jäätyminen, nälkä ja kuolema.

Hei! Ajattelin Tuomas Kyrön Miniän olevan sopivan kevyt ja hauska kirja vappuun. Muistan vieläkin miten hörähtelin Kyrön Mielensäpahoittajalle (2010). Miniä oli mukava vappukirja muttei niin hulvaton kuin olin toivonut.

Kirja alkaa mielensäpahoittajan saapuessa jalkansa loukattuaan yllättäin miniänsä luo hoitoon Helsinkiin. Miniä on nelikymppinen uraäiti, joka ei suostu leipomaan, laittamaan ruokaa tai syömään perunaa. Mielensäpahoittaja ei puolestaan kykene ymmärtämään nykypäivän hömpötyksiä kuten sisävessaa, sähkölämmitystä tai makaroonia. Kahden täysin erilaisen maailmankatsomuksen törmäys suorastaan odottaa tapahtumistaan. Samalla miniä löytää itsensä tilanteesta, jossa osansa vaativat niin työ, appiukko kuin lapset. Meneekö miniän tärkeä työtehtävä myttyyn appiukon sähläämisen takia?

Miniässä kahden eri sukupolven eroavaisuudet ja kipupisteet törmäävät toisiinsa. Alkuun tuntuu kuin miniällä ja mielensäpahoittajalla ei olisi mitään yhteistä. Mielensäpahoittaja kun on mahdoton jäärä, joka ei halaa eikä taivu mielipiteissään. Lopulta täytyy miniänkin myöntää, että appiukon rinnassa tykyttää varsin lämmin sydän. Entisaikojen miehestä löytyy muutosvastaisuuden vastapainoksi positiivista perusarvojen kunnioitusta. Sitoutumista lähimmäisiin ja kunniallisuutta, josta me kaikki lättähatut voimme ottaa oppia.

Kun olimme ensimmäisen yli 60 000 asukkaan kaupungin kohdalla, katsoin anopin antamaa paperia. Siinä oli 20 000 markan tilisiirto ja hyvin pienellä, tarkalla käsialalla kirjoitettuna: 'Pesämunaksi. Lapselle aikanaan vaihdepyörää. Perunoita ette osta, ne saatte täältä. Muuten hyvin hiihetty, mutta ei siinä Pölhövuoren nousussa tartte haarakäyntiä. Minä itte ja emäntä.'

Kommentit

  1. Hih, luin otsikon ensin Vappu Pimiän kanssa... Kivasti Kyrö minusta laajensi mielensäpahoittajan jo aika tuttua jurottajamaailmaa tällä kirjalla, ottamalla naisnäkökulmaa ja toista sukupolvea mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ikävöin mielensäpahoittajan kommentteja Miniää lukiessa. Tämä kun oli kirjoitettu pääasiassa miniän näkökulmasta. Minun täytynee lukea Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike niin saan enemmän mielensäpahoittajan tilitystä. Toisaalta tässä oli tosiaan mielenkiintoisesti tarkastelu sukupolvien ja sukupuolien eroja ennen ja nyt.

      Poista
  2. Pihi nainen, järjenvastaisesti minäkin olisin halunnut kuulla tämän mielensäpahoittajan näkökulmasta. Ikävöin häntä! Mutta ei kirja hullumpi ollut, kuitenkaan.

    Ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan hullumpi kirja, ja näin jälkikäteen pohdittuna se on avatunut vielä lisää. Mutta ei sitä vanhaa jäärää voi olla ikävöimättä. :)

      Poista
  3. Minä fanitan Mielensäpahoittajaa ja olen lukenut myös ruskean kastikkeen ja tämän Miniän. Miniää olisin lukenut vielä pitemmänkin version, mutta ilmeisesti tämmöinen mittatilauskirja pitää olla lyhyt. Tykkäsin naisnäkökulmasta. On se niin lutunen pappa ja oikea jäärä. Minun appeni on just semmonen, mutta ei yhtään lutunen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miniän näkökulma antoi samaistumismahdollisuutta. Useassa kohdassa tunnistin itseni (taannun etenkin omien vanhempieni luona ja suostun pukeutumaan rönttävaatteisiin). Olen lisäksi tehnyt saman halaamisvirheen kuin miniä kirjassa. Nykyään olen vähän varovaisempi ennen kuin syöksyn halaamaan tiettyä ikäryhmää. ;)

      Poista
  4. Miniä on minulta jäänyt lukematta. Pitänee kaivaa esiin kirjapinoista. :) Niin ja blogissani olisi Sinulle pieni tunnustus ja haaste.
    Arkea, juhlaa ja unelmia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miniä oli ihan mukava välipalakirja. Kannattaa kyllä kaivaa esiin sieltä kirjapinosta ja lukea vaikkei tästä minulle suosikkikirjaa tullutkaan.

      Kiitos paljon tunnustuksesta ja haasteesta. Aurinkoista päivää toivotellen. :)

      Poista
  5. Minä en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea tätä, vaikka kirja omassa hyllyssä nököttääkin. Mielensäpahoittaja oli kyllä mainio ja juuri toissapäivänä katselin, kun nuori mies luki sitä junassa ja hihitteli itsekseen. <3

    Ihana aurinkoinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä oli ihan mukava makupala vaikkei hihityttänytkään kuten Mielensäpahoittaja. Lukujumiin tätä voisi ainakin suositella. :)

      Kiitos kuvakommentista (samoin Annika K.:lle :)). Vielä kun tulppaanit uskaltautuisivat pinnistää kunnolla esiin maasta. Lunta oli niin hurjasti että meinaavat vieläkin epäröidä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit