Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

Kuva: Tammi
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
Alkuteos: An Elegy for Easterly, 2009
Suomentanut: Seppo Loponen
Kansi: Tuija Kuusela
Kustantaja: Tammi, 2009
Sivuja: 199
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

'Kolmekymmentä vuotta, vakomana', hän sanoi meille päätään puistellen. 'Raadat kolmekymmentä vuotta tehtaan eteen ja käteen jää tämä. Shuwa, shuwa, eläke yebhutsu. Heh? Eläkkeen sijasta kengät. Kengät. Nämä, nämä...'
Sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa.
'Ende futi dzinoshinya, kaikki kolme paria puoli numeroa liian pienet', hän lisäsi saatuaan äänensä takaisin. Me lohdutimme häntä parhaamme mukaan. Vuodatimme sydämemme syvimmät tunteet.
'Otan osaa', minä sanoin.
'Ruma juttu', Jeremiah sanoi.
'Paha', Bobojani sanoi.
Katselimme kuinka hän asteli varoen pois kiristävissä kengissään, vasemmassa kädessään muovikassi, jossa ne kaksi muuta paria killuivat.
'Eläke yebhutsu', Jeremiah sanoi, ja vaikka säälimmekin miestä, nauroimme niin että kyyneleet virtasivat Jeremiahin poskilla ja Bobojani oli autettava pystyyn maasta.

Hei! Merenhuiske vinkkasi minulle mielenkiintoisesta Petina Gappahin kirjoittamasta novellikokoelmasta Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Merenhuiskeen postauksen kirjasta voit lukea täältä). Ja hyvä että vinkkasi. Kirja on värikäs, monilta kanteilta Zimbabwen arkea tarkasteleva ja äärimmäisen elämänmakuinen.

Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta koostuu 13 novellista, joiden aiheet vaihtelevat sietämättömästä köyhyydestä ja poliisien korruptoituneisuudesta hillittömään, elinkustannuksia nostaneeseen inflaatioon. Kokoelma on todella monivivahteinen, tarinoiden ei voi ainakaan sanoa toistavan itseään, vaikka useammassa novellissa taustalla kulkee haave ulkomaille muutosta sekä maata piinava ja monien zimbabwelaisten elämää koskettava hiv.

On vain yksi tauti, joka saa miehet kääntämään Toyota Camrynsa, Mersunsa, Pajeronsa, Bemarinsa Warren Parkin kulmille. On vain yksi sairaus, joka ajaa niin autolliset kuin autottomatkin profeetan tykö. Se on se iso tauti, jolla on pieni nimi, tauti johon kukaan ei kuole, tauti jonka oikeaa nimeä ei lausuta ääneen, tauti joka kertoo läsnäolonsa huulten pinkkiydellä, hiusten liukkaudella, silmänvalkuaisilla jotka ovat valkoisemmat kuin luonto tarkoitti. 

Novellikokoelma oli lukukokemuksena raadollinen, rumakin monin paikoin. Zimbabwessa syntynyt ja kasvanut, nyt Genevessä asuva Petina Gappah avaa kirjallaan kurkistusikkunan tavallisen zimbabwelaisen haaveisiin ja suruihin. Kannattaa lukea.

Kommentit

  1. Hei! Tämä onkin yksi parhaimmista viimeaikaisista afrikkalaisista kirjoista, jonka olen lukenut. Zimbabwe on ehkä koko Afrikan lupaavin maa kaunokirjallisuuden suhteen (ottaen myös huomioon maan kammottavan poliittisen tilanteen). Ja kiitos blogistasi, tämä on todellinen aarreaitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän novellikokoelman lukemalla saa ainakin jonkinlaisen käsityksen Zimbabwen nykytilanteesta. En ole itse asiassa tiennyt että talous ja ihmisoikeustilanne on siellä noin karmeassa tilassa. Maassa tunnutaan menneen aika paljon takapakkia (olin lähdössä työharjoitteluun Zimbabween 2000-luvun alussa jolloin tilanne ainakin tuntui stabiilimmalta). Gappahilta on ilmeisesti valmistunut ensimmäinen romaanikin, toivottavasti se käännettäisiin myös suomeksi.

      Kiitos kivasta kommentistasi. :) Minä vastavuroisesti löysin tieni sinun mielenkiintoiseen blogiisi. Täytyy tulla pian ajan kanssa lueskelemaan postauksiasi. Mm. Hamsunin poliittinen tausta on herättänyt minussakin mietteitä.

      Poista
  2. Onpa kiva, että luit tämän ja tykkäsitkin vielä. Tätä kirjaa voi tosiaan suositella jokaiselle, joka haluaa kurkistaa toiseen maahan ja toiseen kulttuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset vielä mainiosta kirjavinkistä! Tälle toivoisin lisääkin blogisavuja. Kenties kirjan novellimuodosta johtuen en aivan onnistunut pääsemään tunnetasolla kirjaan sisään. Kirja ravisteli mutten täysin koskettunut. Hahmoihin samaistuminenkin oli hankalaa (hirveän symppaattisia hahmoja en kirjasta löytänyt), joten sen takia ei korkeampia pisteitä herunut. Silti ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

      Poista
  3. Blogistani löytyy sinulle tunnustus;)

    VastaaPoista
  4. Ihana kansi, ja sellaisena pysyy, kunhan tätä "aikakauslehti-lookkia" ei aleta viljelemään kansitaiteilussa vastaisuudessa liikaa! Värikäs, ja houkutteleva. Pitääpä pälyillä, jos sattuisi vaikka kirjastossa joskus eteen.

    Löytyikö sitä Epilepticiä muuten? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on houkutteleva. Mietin jopa lukiessa antaako se vähän liiankin kutsuvan kuvan kirjasta. Tämän novellikokoelman tarinat kun ovat enimmäkseen mollisävyisiä. Eivät kuitenkaan ahdistavia. Suosittelen tutustumaan!

      Sain vastikään Epilepticin kirjastosta joten se on pian lukuvuorossa. Varmasti postailenkin siitä luettuani. Kiitokset vielä kirjavinkistä! :)

      Poista
    2. Odottelen mitä kirjasta kerrot, ja päätän sitten hankinko sen omaksi vai kyttäilenkö, löytyykö meidän kirjastoista :D Yhdenlainen "sairaskertomus"-haastekin on pyörinyt mielessä...

      Poista
    3. Tuo Sairaskertomus-haaste kuulostaa mielenkiintoiselta. Ottaisin varmastikin osaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit