Mennään onkimaan! Lapsen oma kalakirja


















Virva Latostenmaa ja Pauli Rytisalo: Mennään onkimaan! Lapsen oma kalakirja
Kuvitus: Ulla Thynell
Kustantaja: Minerva, 2013
Sivuja: 57
Pisteet: 4/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Ukki neuvoo onkipaikan ensin Terhille. - Sinun kannattaa onkia tuon kuusen kohdalla, se antaa varjoa ja siinä näyttää olevan pohjakiviäkin vedessä. - Kokeile sinä, Pyry, kalaonneasi heinikon rajassa, pysy siinä matalassa vedessä. Minä menen vähän edemmäksi, tuonne kaislojen luo.
Kaloilla on erilaisia paikkoja, joihin ne mielellään hakeutuvat suojaan ja ruokailemaan. Kalat viihtyvät hyvin ruohikoiden ja kaislikkojen reunamilla, hieman varjoisissa paikoissa, paremmin metsäisillä kuin avoimilla rannoilla. Myös ulpukoiden lähettyvillä ja laitureiden varjoissa kalat piilottelevat mielellään. Sen sijaan suorassa auringonpaisteessa niiden olo tulee tukalaksi.


Hei! 7-vuotiaamme on innokas kalastaja, joten Virva Latostenmaan ja Pauli Rytisalon kirjoittama Mennään onkimaan! Lapsen oma kalakirja oli perheellemme osuvaa ja mieluisaa luettavaa. Kirja käy läpi onkimisen perusteet aina matojen etsimisestä (parhaiten lieroja löytyy kuulemma rikkaruohomättäiden alta, madot kun hakevat ruokaa kasvien juurista), kalan perkaamiseen ja ruuaksi valmistamiseen asti. Luettelomaisesti käydään läpi myös mm. onkimistarvikkeet, onkipaikat, perkaamistarvikkeet ja joitakin yleisimpiä kalalajeja. Lopusta löytyy vielä muutamia helppoja ohjeita kalan valmistamiseen (mm. savustamisen perusteet, jotka kiinnostivat minua, joka haaveilen omasta savustuspöntöstä).

Kirjassa on paljon perustietoa mato-onkimisesta. Tieto tulee kuitenkin lapselle helposti omaksuttavan tarinan muodossa. Kirjassa ukki vie lapsenlapsensa Pyryn ja Terhin onkimaan. Heidän kalareissustaan lukiessa lapsi oppii kuin vahingossa kalastamisen alkeet ja muutaman uuden kalalajin. Ulla Thynellin kuvitus on perinteikästä ja rauhallista.

Kirjan perkaamisjakso kertoo hyvin suorasanaisesti kalan tainnuttamisesta ja perkaamisesta. Mietimme, että hyvin herkille lapsille se ei olisi välttämättä sopinut. 7-vuotiaamme oli jo kuitenkin niin iso ettei hätkähtänyt kirjaa luettaessa. Mennään onkimaan! Lapsen oma kalakirja oli mukava lukukokemus ja soveltui kappalejakoineen hyvin myös iltasatukirjaksi. Perheemme suorittamassa yhteispisteytyksessä kirja saikin varsin ansaitut neljä pistettä.

Kommentit

  1. Hienoa, että luit tämän: Minä myös ihan kohta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulenkin sitten kurkkimaan mitä pidit kirjasta. :)

      Poista
    2. Nyt on luettu ja kirjan vien kohta kummipojalle, joka on yhtä innokas onkimaan kuin minä aikanaan. Innoittava lastentietokirja.

      Poista
    3. Minäkin olin aikoinani todella innokas kalastaja. Ilmankos pidin tästä kirjasta ja perinne jatkuu. Kävinkin heti lukemassa postauksesi tästä kirjasta. Mukavaa jakaa samanlaisia fiiliksiä kirjasta :)

      Poista
  2. Hei toi on mun vanhan luokkakaverin siskon kuvittama kirja. Vähänkö oon siis julkkis ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, nyt voit reteästi sanoa että olet melkein sukua julkkikselle! ;) Minä olen kehuskellut vuosia että entisen Lapin maaherran kissa liehitteli meidän perheen kissaa aikoinaan. Melkeinhän tässä on siis itsekin julkkis. ;)

      Kuvitus on jotenkin niin perinteikästä että kuvittelin kuvittajan edustavan vanhempaa polvea. Pieni yllätys siis.

      Poista
  3. Onpa kivanoloinen kalakirja! Ja upean näköinen kuvitus myös, hauki on hurmaava.

    Minusta on kiva, että kirjassa kerrotaan rehdisti sitten kaikki kalastamiseen liittyvä. Tosin tarkkoja sanamuotojahan ei tässä jutussasi näy ja tokihan voivat herkimmille olla jänniä, mutta mielestäni on hyvä että myös niistä puhutaan kalastamisen yhteydessä.

    Ja ihanaa, että teillä tykätään kalastuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Realistinen kuvitus sopi hyvin kirjaan. Tunnustan että itsekin opin kuvien ansiosta pari kalalajia lisää. :)

      Perkaaminen ja tainnutus kuvataan tässä kirjassa ihan asianmukaisesti. Meidän lapsi oli todella herkkä ainakin neli-viisivuotiaaksi ja olisi saattanut nähdä painajaisia puukoista ja kalan aukaisusta. Nelivuotiaamme toi mm. kerran kissallemme papan perkaaman kalan ja laittoi sen toiveikkaasti kissan vesiastiaan. ;) Suurin osa muksuista ei varmasti ole moksiskaan perkaamistarinoista. :)

      Poista
  4. Sinulle olis blogissani haaste :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit