Iltasatukirjana ihastuttanut Perhosten vuosi-tietokirja



















Jussi Murtosaari ja Petri Mäntynen: Perhosten vuosi: suomalaiset perhoset saaristosta tuntureille
Kuvat: Jussi Murtosaari ja Petri Mäntynen
Kustantaja: Minerva, 2013
Sivuja: 180
Pisteet: 4,5/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Kesällä 1943 Saarijärven Pyhä-Häkissä vieraili ryhmä hyönteistutkijoita. Gunnar Stenius, Rolf Krogerus ja Sten Stockmann kartoittivat upean ikimetsän kovakuoriaisia. Kesäkuun 29. päivä talletti Stockmann komean perhosen sen kummempia miettimättä. Säilytyslaatikossa perhonen muni viime töikseen 32 munaa. Laji tunnistettiin idänsiilikkääksi, ja munat otti kasvatukseen Rolf Krogeruksen poika Harry Krogerus.
Heinäkuun 13. ja 14. päivä munista kuoriutui pieniä toukkia, joille tarjottiin ravinnoksi voikukkia, ratamoita ja tatareita. Rintamalta lomalla ollut Harry Krogerus joutui takaisin palvelukseen elokuussa. Hän päätti jakaa toukat kahteen ryhmään. Itse hän otti mukaansa Kuujärvelle Itä-Karjalaan viisi pientä toukkaa. Loput toukat jäivät Esko Suomalaisen huostaan Helsinkiin. Kuuden nahanluonnin jälkeen toukat olivat syyskuussa valmiita talvehtimaan. Valitettavasti talvi 1943-44 oli Helsingissä leuto, eivätkä ilmeisen mantereiseen ilmastoon sopeutuneet toukat selvinneet talvesta hengissä.
Itä-Karjalassa talvi oli mantereinen, mutta osoitti silti vaarallisuutensa. Talvehtimaan asettui Krogeruksen kasvatuksessa neljä toukkaa. Yksi oli menehtynyt syksyllä sieni-infektioon. Krogerus sijoitti toukat talvehtimaan pahvirasiassa korsunsa viereen lumihankeen. Talvella korsu sai keskityksessä täysosuman ja syttyi tuleen. Kaksi toukkaa kuoli tulipalossa, vaikka Krogeruksen kerrotaan sammuttaneen toukkien rasian asetakillaan. Toukokuun alussa 1944 viimeiset kaksi toukkaa heräsivät uuteen kevääseen. Pirteät karvamadot koteloituivat 8. toukokuuta ja 20. kesäkuuta kuoriutuivt itse perhoset. Tuloksena oli pariskunta, jonka koiras oli ensimmäinen koskaan Suomessa nähty lajinsa edustaja. 

Hei! 7-vuotiaamme on ihan pienestä asti ollut kiinnostunut perhosista. Olemmekin lukeneet perhosista luonto-oppaista ja bonganneet sekä valokuvanneet perhosia. Jussi Murtosaaren ja Petri Mäntysen Perhosten vuosi: suomalaiset perhoset saaristosta tuntureille olikin perheellemme kiva yhteinen lukukokemus.


Perhosten vuosi on jaoteltu muutaman sivun pituisiin kappaleisiin. Tietokirja soveltuikin hyvin eskarilaisen kanssa luettavaksi kappale kerrallaan iltaisin. Kirjan kappaleita ovat mm. Muodonvaihdos, Elämän epävarmuustekijät, Huijaamisen mestarit, Ilmastonmuutoksen vaikutus perhosiin, Lentämisen salat sekä miltei jännitystarinasta käynyt Idänsiilikkään arvoitus (alun katkelma). Teksti on eläväistä ja sitä jaksaa niin lukea kuin kuunnella. Välillä meitä aikuisia pikkuisen hymyilytti tekstistä huokuva valtava innostus perhosia kohtaan. Perhostutkija tuntuu todella elävän perhosten elonkierron mukana koko vuoden kulkien perhosten perässä saaristosta tuntureille. Mutta kirja olisi huono kuten olisi perhostutkimuksen tilakin ilman intohimoa.


Erityislaatuisen tietokirjan Perhosten vuodesta tekevät kirjan huikeat valokuvat. Kirjoittajien itsensä ottamat valokuvat lähestyvät taidetta elleivät sitä jo ole. Koko perheemme nautti upeista luonto- ja perhoskuvista. Kaunis ja mielenkiintoinen kirja herätti mietteitä ikimetsien säilyttämisen tärkeydestä ja suunnittelemme jo eskarilaisemme kanssa retkeä Luonnontieteelliseen museoon, jossa voisi mahdollisesti nähdä myös harvinaisen idänsiilikkään (jopa yksi katkelmassa mainittu sodasta selvinnyt idänsiilikäs on Luonnontieteellisen keskusmuseon hallussa). Perhosten vuosi oli siis varsin antoisa lukukokemus.

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajot-haasteeseen kategoriassa Luonto ja ympäristö ja nousen valaistuksen tasolle Taskulamppu.

Kommentit

  1. Uskomattoman jännittävä tarina tuolla idänsiilikkäällä!
    Kirjaa voi lukea kuin jännityskertomusta.<3333
    Kiitos Pihi Nainen..:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tositarinat ovat usein ne uskomattomimmat. Kertoo melkoisesta sitoutumisesta perhostutkimukseen sammuttaa tulipalo asetakillaan keskellä talvea, keskellä sotaa, keskellä ei mitään. Hieno tositarina. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Aivan ihana kirja! Kun sekä mieheni että minä ekaa kertaa avasimme tämän kirjan (eri aikaan) ja näki kuvat, molemmat sanoi spontaanisti "vau". Tällaiset kirjat herättelevät huomaamaan, miten upea luonto meillä vielä on, vaikka me ihmiset ollaankin sikailtu luonnon kustannuksella valitettavan tehokkaasti.. Onneksi on vielä metsiä ja perhosia.

      Poista
  3. Oi, tämähän on hankittava meillekin! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen jos on yhtään kiinnostunut perhosista. Koska kirjassa on 180 sivua omistettuna perhosille (paljon kuvasivuja kylläkin), mennään aiheessa aika syvälle. Onneksi kappaleet ovat lyhyitä joten ei tunnu kuitenkaan raskaalta luettavalta.

      Poista
  4. Oooo, pakkohankinta, nimimerkillä wannabe-biologi... :D

    Suosittelen lukemaan Ilkka Hanskin Viestejä saarilta, kirjassa on mielenkiintoisia vaiheita täpläverkkoperhosen tutkimisesta, mutta myös paljon muuta etenkin pirstoutuvien elinympäristön ja häviävien lajien kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen wannabe-biologi! :) Laitoinkin heti tuon Viestejä saarilta varaukseen kirjastosta, kuulostaa mielenkiintoiselta. Tällä hetkellä luemme uusintakierroksena näpsäkkää lintukirjaa Lintujen äänet luonnossa. Jan Pedersenin Linnut äänessä on puolestaan haavehankintalistallani. Tuo Pedersenin kirja on paras lintukirja johon olen törmännyt (äänite kiinni kirjassa joten todella kätevä kuunnella samalla lintujen ääninäytteet).

      Poista
  5. Ihania kuvia, noista riittää juttua ja kysymyksiä, ettei lukea ehdi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa on todella paljon kuvia, senkin takia taisi soveltua niin hyvin lapsen kanssa luettavaksi. Kuvat virkistivät aikuistakin mukavasti tietokirjaa lukiessa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit