lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kouluun! Kirja ekaluokkalaisen vanhemmille

Kuva: WSOY
Timo Parvela ja Jari Sinkkonen: Kouluun!: ekaluokkalaisen vanhemmille (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: WSOY, 2011
Sivuja: 207
Pisteet: 4,5/5

Ensimmäinen ohje pienen koululaisen vanhemmille kuuluu: älkää verratko! Tämän voisitte kirjoittaa huoneentauluksi koko ensimmäistä kouluvuotta ajatellen. Äl-kää ver-rat-ko. Kaikki kelpaavat. Lukutaitoiset eivät ole sen parempia koululaisia kuin muutkaan ja laskutaidottomat oppivat kyllä kaiken tarvittavan. Älkää siis verratko lastanne naapurin Marttiin, joka osaa jo lukea. Älkää kuunnelko veljeänne, jonka tytär meni suoraan toiselle luokalle. Älkää pysähtykö päiväkodin pihalla sen ärsyttävän vanhemman juttusille, jonka kersat ovat käyneet isänsä suosiollisella avustuksella läpi jo koko ensimmäisen luokan oppimateriaalin. 

'Lapsen olisi hyvä osata sanoa oma nimi, pukea itse, huolehtia omista tavaroistaan jo hieman. Jokainen lapsi on oma persoonansa, hyvät sosiaaliset valmiudet olisivat erinomainen asia.' (Opettaja)

Tartuin vapisevin käsin lastenkirjailija, opettaja Timo Parvelan ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkosen yhteistyönä kirjoittamaan Kouluun!: ekaluokkalaisen vanhemmille-oppaaseen. Vanhin lapsemme suuntaa ensi syksynä ensimmäiselle luokalle, joten jännitti lukea, mitä ekaluokkalaisen tulisi osata. Onneksi jo miltei ensimmäisillä sivuilla sain huokaista helpotuksesta: ekaluokkalaiselta ei todellakaan odoteta tai vaadita ihmeitä.

Kouluun!: ekaluokkalaisen vanhemmille tutustuttaa lukijansa tämän päivän koulumaailmaan. Se tuleekin tarpeeseen, sillä me tulevien ekaluokkalaisten vanhemmat aloitimme oman koulutiemme melko erilaisessa maailmassa. Nykyään luokat ovat isompia, monikulttuurisempia ja tietotekniikalla höystettyjä. Toisaalta koulu on yhä vanha tuttu välitunteineen, kaverisuhteiden muodostumisineen ja turvallisine opettajineen.

Kun aloin lukea opasta, ajattelin sen sisältävän 200 sivua materiaalia, kuinka vanhemmat voivat valmistaa lastaan tulevaa koulutietä varten. Tämä osuus jää kuitenkin lyhyeksi. Ekaluokkalaiselta toivotaan perusasioita. Että osaa odottaa vuoroaan. Että muistaa ottaa repun mukaan. Kirja onkin päinvastoin mainio opas siihen, miten me vanhemmat voimme valmistaa itseämme tulevana ekaluokkalaisen vanhempana. Oppaan mukaan vanhempien on tärkeää huolehtia lapsen riittävästä unesta ja siitä, että lapsi on varmasti pakannut reppunsa. Ja ettei ole ainakaan itse sammuttanut lapsensa kouluinnostusta vaan suhtautuu kouluun ja lapsen tulevaan opettajaan positiivisesti. Yksi oppaan tärkeä vinkki vanhemmille on sosiaalisen verkoston muodostaminen muiden ekaluokkalaisten vanhempien kanssa. Yhteinen tie luokan oppilaiden mukana tulee olemaan monen vuoden mittainen, ja mahdollisia tulevia ongelmia on helpompi selvittää, jos lasten vanhemmat tuntevat toisensa. Tutustutaan siis!

'Toivon, että vanhemmat huolehtisivat lapsensa perustarpeista: riittävä uni, säännölliset ruokailut, selkeät rajat ja rauhallista yhdessäoloa.' (Opettaja)

Suhtautuminen opettajaan on muuttunut aikojen saatossa. Auktoriteetin heikkeneminen on tuonut positiivisena sen, että opettajan puoleen uskaltaa kääntyä tarpeen tullen niin oppilas kuin vanhempi. Toisaalta auktoriteetin höllentymisen myötä mukana on tullut myös ongelmia. Kirjassa kerrotaan, että on jopa yleistä, että vanhemmat yrittävät neuvotella koulun säännöistä oppilaskohtaisesti. Tämä kuulostaa todella oudolta. Itse aion olla tukemassa lapsen tulevaa opettajaa auktoriteettina. Opettajaa tulee totella ja koulun rajoja noudattaa.

Suosittelen Kouluun!: ekaluokkaisen vanhemmille-kirjaa kaikille ensimmäistään koulutielle saatteleville. Kirja hälventää monia koulun aloitukseen liittyviä pelkoja ja antaa hyviä, konkreettisia neuvoja koululaisen vanhemmille.

Kirjasta on blogattu ja tykätty mm. seuraavissa blogeissa: Lumiomena (jossa suositellaan kirjaa ihan jokaiselle pikkukoululaisen vanhemmalle), Mari A:n kirjablogi (jossa tutkaillaan kirjaa monelta kantilta), Opuscolo (jossa epäillään kirjan herättävän joissakin vanhemmissa ärtymystä) ja Sinisen linnan kirjasto (jossa kirjaa suositellaan erityisesti isille).

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajot-haasteeseen kategoriassa psykologia.

20 kommenttia:

  1. Minusta tärkä ohje, tuo että "älkää verratko", mitä kauemmin se onnistuu sen parempi. Oikeasti todelliset valinnat tehdään vasta 15-, 18- ja 25 vuotiaina eli peruskoulun, toisen asteen ja korkea asteen jälkeen.
    ***
    Valitettavasti opettajat, vanhemmat ja myös lapset itse alkaavat vertailla itseään muihin ja kilpailu on aika kovaa parhaista lukiopaikoista, parhaista korkeakoulupaikoista, ja työmarkkinoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpailu kuulostaa raadolliselta. Meillä toiveena on, että lapsesta olisi mukava mennä kouluun. Mietin, unohtuuko vanhemmilta kilpailun humussa miettiä, mitä lapsi itse haluaa? Toivottavasti ei.

      Poista
  2. Tämä on kyllä mainio kirja. Luin sen syksyllä, kun oma esikoiseni aloitti koulun. Viisaasti, järkevästi ja sydämellä kirjoitettu kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja olisi hyvä kaikille ekaluokkalaisten vanhemmille. Kuten totesit: järkipuhetta lämpimästi kirjoitettuna.

      Poista
  3. Itse opena voin todeta, että koulumaailma on aikamoista hulabaloota välillä. Joskus luokka on niin vilkas, että siellä kärsii ne hiljaisimmat oppilaat. Opettajalta on liikaa rajattu valtaa, tuntuu, että oppilaat saavat touhuta mitä haluavat, pelottavaa! Sen takia kai luenkin avoimessa neljättä ammatti itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja antoi rauhoittavan kuvan, että koulu on vielä aika rauhallinen paikka. Ehkä se on sitä vielä ekaluokalla?

      Opettajien auktoriteettiasemaa pitäisi todella vahvistaa ja antaa opettajille enemmän valtaa. Lapsille ei ilmeisesti kotona pidetä rajoja(?), ja jollei koulussakaan sitä saa tehdä, niin viimeistään poliisilaitos laittaa sitten jäähylle. Vanhemmat voisivat pohtia tätä nakertaessaan opettajien auktoriteettia koulun säännöistä neuvotellessaan..

      Poista
  4. Tuo on totta, että vertailut kannattaa jättää vuosien päähän, ja että opettajaan tulee vanhemman suhtautua posiotiivisesti eli opettajaa tukien. Jos vanhemmat nakertavat opettajan arvovaltaa, tekevät he lapselle suuren karhunpalveluksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Minusta opettajan tukeminen työssään on itsestäänselvyys.

      Poista
  5. Olisi varmaan pitänyt lukea ennen kuin poitsut aloittivat koulun - vaikka ihan hyvinhän tuo on mennyt.

    Vertailu on kamalaa - itse muistan aina, miten koko lapsuuteni kuulin kahden serkkupojan erinomaisuudesta. Jätin yleisurheilunkin harrastuksena väliin ihan vain sen takia, etten halunnut minua verrattavan muutamaa vuotta vanhempiin suomenmestaruustason juoksijoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vallan hyvin pärjää ilman tätä kirjaakin jos on maalaisjärjellä varustettu. :)

      Ikävältä kuulostaa tuo vertailu. Minun kohdallani vertailu isompiin sisaruksiini alkoi yllättäin vasta lukiossa. Mutta sekin oli aivan riittävän kamalaa. Kaikki ovat omanlaisiaan vaikka olisivatkin sisaruksia. Ainoastaan kuviksenmaikkani oli ihana ja totesi, että kaikilla on omat vahvuutensa. Muistan häntä lämmöllä. :)

      Poista
  6. Olen lukenut Parvelan muita kirjoja, ja pitänyt niistä paljon. Vaikkei tämä aihe oikeastaan liity lainkaan minuun, tai ole ajankohtainen, tekisi mieli lukea kyseinen teos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minua tämän kirjan ansiosta puolestaan alkoi innostaa lukea enemmän Parvelan lastenkirjoja! Tässä kirjassa on muutamia todella mainioita katkelmia hänen lastenkirjoistaan. :)

      Poista
  7. Hei! Blogissani olisi sinulle jotain. :)

    http://cealelem.blogspot.fi/2013/04/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon haasteesta! Aloin heti miettiä vastauksia. :)

      Poista
  8. Pitää laittaa taas muistiin, tai palata tänne muistelemaan muutaman vuoden päästä (juurihan meidän esikoinen syntyi!!!) kun on ajankohtaista ja pitää muistaa suositella muille, joilla on jo ajankohtaista. Täältä löytyy mainioita kirjaideoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa voi tosiaan suositella! Koulun aloitus on aina vähän jänskä juttu, joten oli kiva saada perustietoa nykypäivän koulumaailmasta. :)

      Poista
  9. Tämä täytyy lukea ennen syksyä, kiitos muistutuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. :) Hyvä pointti kirjasa oli sekin, että täytyisi muistaa halailla ja ottaa oma ekaluokkalainen syliin usein. Meillä on poika todennut, että eskariin vietäessä ei mitään halipusuja saa äiti enää antaa. Kotona sitten kuitenkin kaipaa syliä. :)

      Poista
  10. Hyvä kirja vanhemmille. Blogissani on Sinulle tunnustus!

    Marja-Leenan nukkekodit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos tunnustuksesta! Täytyypä laittaa se pian eteenpäin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!