lauantai 23. maaliskuuta 2013

Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: The Thing Around Your Neck, 2009
Suomentanut: Sari Karhulahti
Kansi: Emmi Kyytsönen
Kustantaja: Otava, 2011
Sivuja: 271
Pisteet: 5-/5

Nkem kuvittelee, miten beniniläiset kaiversivat alkuperäiset naamiot 400 vuotta sitten. Obiora on kertonut, että naamioita käytettiin hovin seremonioissa: ne asetettiin kuninkaan kahta puolta suojelemaan häntä ja torjumaan pahaa. Vain tarkoin valitut alamaiset saivat huolehtia naamioista, samat alaiset, joiden tehtävänä oli hankkia vastikään irti leikattuja ihmispäitä kuninkaan hautajaisiin... ...Nkem kuvittelee - kuvittelee ihan itse, sillä Obiora ei ole viitannut mihinkään sensuuntaiseen - miten nuo ylpeät nuorukaiset toivoivat, ettei heidän tarvitsisi mestata vieraita ihmisiä kuninkaansa hautajaisten takia, että he voisivat suojella myös itseään naamioiden avulla, että heilläkin olisi jotain sananvaltaa. 

Olen pitkään pysytellyt erossa novelleista, sillä olen kokenut niiden lyhyydessään joko jäävän pahasti kesken tai olevan muuten jotenkin päättömiä pieniä tarinoita. Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana muutti kuitenkin totaalisesti käsitystäni novelleista. Novelli voi todellakin olla täyteläinen, juuri sopivan pituinen ja sisällöltään merkittävä.

Huominen on liian kaukana-novellikokokoelman novellit olivat kaikki tarinallisesti hyvin vahvoja ja tasaisen hyviä. Aiheet vaihtelivat Biafran verisestä sodasta ja maanpakolaisuudesta modernin Nigerian ongelmien tarkasteluun. Maanpakoon lähteneet nigerialaiset kipuilevat Amerikassa oman identiteettinsä kanssa, ja Afrikassa asuvat puolestaan ärsyyntyvät, kun länsimaalaiset yrittävät yhä määritellä millainen Afrikka on.

Miltei jokaista kirjan novellia yhdisti nigerialaisten naisten aseman tarkastelu. On hemmoteltu esikoispoika ja syrjitty pikkusisko, tuntemattomalle miehelle naitettu nainen, seksuaalista häirintää työpaikalla kokeva nainen ja sukulaismiesten toimesta puille paljaille joutunut leski. Kirjassa on siis paljon naisiin kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta. Novellien naiset päättävät kuitenkin nousta vastarintaan. He eivät aio jäädä uhrin asemaan.

Huominen on liian kaukana oli elämänmakuinen, Afrikan tuuliin ja kuumuuteen vienyt lukukokemus. Pidin suomennoksesta ja kirjan kansikin on hieno. Tämä oli niitä kirjoja, jonka lopetettuani istuin jonkin aikaa sohvalla ja vain tuijotin kirjan etu- ja takakantta. Hieno kirja.

Kirjasta on blogattu myös mm. Kirsin kirjanurkassa (jossa ei petytty muttei huumaannuttukaan), Morren maailmassa (jossa novellikokoelman kuvataan toistavan itseään, mutta jossa ihastutaan palavasti yhteen kirjan novelleista), Kirjanaisen blogissa, (jossa novellikokoelmasta pidettiin niin paljon, että kirjan uusintakierroskin oli jo suunnitelmissa) ja Kirjavalaassa, (jossa pidettiin kovasti jokaisesta kirjan novellista).

10 kommenttia:

  1. Tämä on aivan pakollista luettavaa mutta otan sen Purppuranpunaisen ensin. Tällä hetkellä kirjapinot kaatuvat niskaan, joten seuraavat tärpit ehdin vasta kesällä... Mutta onpahan silloin odotettavissa upeaa luettavaa :) Adichie on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onnellisella vielä edessä mahtavia Adichie-hetkiä! Ei voi kuin hämmästellä, miten taitavasti Adichie osaa viedä lukijansa aina keskelle tarinaa. Hän kirjoittaa samaistuttavan yksilön näkökulmasta, joten vaikeisiinkin teemoihin pääsee todella sisälle.

      Poista
  2. Hei minulla onkin tämä juuri kesken! Luen tätä muiden kirjojen ohella, novellin silloin tällöin. Ja itsekään en ole mikään novellien suurin ystävä, mutta tässä on kyllä vallan hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä novellikokoelmaa voisi suositella novellikammon hoitoon. Minulta huominen on liian kaukana suorastaan poisti kammon. Nyt meinaan uskaltautua muidenkin kirjailijoiden novellien pariin. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirja. Nyt kun oon pitkällä saikulla niin kirjapinokin on pienentynyt kummasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella mielenkiintoinen kirja ja onnistui kuljettamaan minut Nigerian maisemiin. Parantumisia ja hyviä lukuhetkiä. :)

      Poista
  4. Hienoa, että löysit novellien hienouden! Minä pidän kovasti novelleista. Luin juuri toisen kiinnostavan Afrikka-aiheisen novellikokoelman, Petina Gappahin Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Huominen on liian kaukana on myös lukulistalla, mutta sitä ennen vuorossa Adichielta on Puolikas keltaista aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin lisäksi, että novellit ovat aika mukavia iltalukemisia. Voi lukea esim. yhden tai kaksi novellia per ilta. Kiitos tuosta novellikokoelmavinkistä, laitoin heti varaukseen kirjastosta. Kuulostaa mielenkiintoiselta!

      Hyviä lukuhetkiä Puolikas keltaista aurinkoa-kirjan parissa! On rankka mutta mahtava kirja. Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.

      Poista
  5. Minäkin olen lukenut tämän ja pidin kovasti. Chimamanda totisesti tietää, mistä kirjoittaa ja tekee sen taiten.

    Minusta alkuperäinen nimi (The thing around your neck) kuvastaa tätä novellisarjaa täydellisesti. Jokin kiristävä tunne on läsnä jokaisessa novellissa, tietynlainen kulttuurien "ristituli".

    Jos kiinnostaa, tässä linkki omaan arviooni:

    http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2012/12/novelleja-nigeriasta-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Löysin arviostasi paljon samoja mietteitä joita oli tullut itsellekin mieleen novellikokoelmaa lukiessa. Minustakin jokaisessa novellissa oli jotain samaa, mutta minäkään en kokenut sitä toistona. Tuntui, että novellit loivat hyvä kokonaisuuden kun eivät olleet aivan erilaisia keskenään. Lisäilin postaukseeni linkin sinun arvioosi.

      Minä pidän myös tuosta eteerisestä Huominen on liian kaukana-nimestä. Asiat muuttuvat hitaasti. Turhauttavan hitaasti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!