tiistai 1. tammikuuta 2013

Suuren ystävyyden Leijapoika

Kuva: Otava (pokkariversio)
Khaled Hosseini: Leijapoika (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: The Kite Runner, 2003
Suomentanut: Erkki Jukarainen
Kustantaja: Otava, 2004
Sivuja: 432
Pisteet: 5/5

"En ole varma, haluanko lennättää leijaa tänään", sanoin. "Tänään on kaunis päivä", Hassan sanoi. Vaihdoin painoa jalalta toiselle. Yritin kiskoa katseeni pois katoltamme. "En oikein tiedä. Ehkä meidän pitäisi mennä kotiin." Silloin Hassan astui eteeni ja sanoi hiljaa jotain, mikä hieman säikäytti minua. "Muista, Amir-agha: mitään hirviötä ei ole. On vain kaunis päivä." Miten minä voin olla hänelle kuin avoin kirja, kun en itse tiennyt puoliakaan hänen päässään liikkuvista ajatuksista? Minä olin meistä se joka kävi koulua, se joka osasi lukea ja kirjoittaa. Minä olin fiksu. Hassan ei osannut lukea ensimmäisen luokan alkeiskirjojakaan, mutta minua hän luki kuin vettä vain. Se tuntui hieman häiritsevältä, mutta tavallaan myös lohduttavalta: lähelläni oli aina joku, joka tiesi mitä tarvitsin. "Ei hirviötä", sanoin ja tunsin oloni hieman paremmaksi. Hämmästyin siitä itsekin. Hän hymyili. "Ei hirviötä." "Oletko varma?" Hän sulki silmänsä. Nyökkäsi. Katsoin kadulla kirmailevia ja lumipalloja viskovia lapsia. "Kaunis päivä, eikö niin?" "Mennään lennättämään", hän sanoi.

Hei. Jouluna kävi niin, että pyhiksi varaamani kirjat loppuivat kesken. Onneksi olin joitakin kuukausia aiemmin innostunut Bookcrossingista ja olin sen kautta saanut käsiini Khaled Hosseinin Leijapojan. Leijapoika oli nököttänyt kirjapinossani jo pitkään. Nappasin kirjan luettavakseni ja yllättäin huomasin olevani matkalla Afganistanin karuihin maisemiin.

Leijapoika kertoo kabulilaisista ystävyksistä Amirista ja Hassanista. Pojista, jotka ovat olleet syntymästään lähtien läheiset. Amiria ja Hassania erottaa kuitenkin eri yhteiskuntaluokka. Hassan on isänsä kanssa Amirin perheen paveluksessa ja kuuluu Afganistanin syrjittyyn vähemmistöön, hazaroihin. Ylemmästä luokastaan huolimatta lukemisesta ja kirjoittamisesta kiinnostunut Amir tuntee isänsä Baban toivovan poikansa olevan yhtä rohkea ja urheilullinen kuin ystävänsä Hassan. Isänsä rakkautta tavoitellessaan Amir pettää ystävänsä Hassanin peruuttamattomalla tavalla. Neuvostojoukkojen rynniessä Kabuliin päättävät Baba ja Amir lähteä pakoon Amerikkaan. Amirille muutto on myös pakotie syyllisyydestä. Kymmeniä vuosia myöhemmin Amirille koittaa mahdollisuus yrittää sovittaa petturuutensa ja osoittaa vihdoin rohkeutensa nyt talebaanien verisesti hallitsemassa Kabulissa.

Leijapoika oli rankka mutta hieno lukukokemus. Vastoinkäymiset seuraavat kirjassa vääjäämättä toisiaan. Teemat ovat raskaita: syyllisyys, silmitöntä väkivaltaa sisältävä sota, läheisten ihmisten kuolema, seksuaalinen väkivalta ja lapsettomuus. Elämät ja rakennukset tuhoutuvat silmänräpäyksessä. Toisaalta kirja on kertomus rakkaudesta ja suuresta ystävyydestä, joka ei jätä silmiä kuiviksi. Kirja, joka uskoo parempaan tulevaisuuteen. Varovaisesti.

Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa!

18 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän, eilen. Järkyttävän hieno kirja, vaikka tarina olikin elokuvasta jo tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttävän hieno kuvaa kirjaa loistavasti. Minulla on Leijapoika "nauhoitettuna", tänään voisi olla aika katsoa leffaversio.

      Poista
  2. Tämä on kyllä vaikuttava teos. Yksi niistä, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja edelleen yksi parhaista lukemistani. Leffan näin vasta nyt, kun se tuli telkkarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon että tämä jää mieleen, tätä kirjaa ei helposti unohda.

      Poista
  3. Siis mulla on tämä omassa kirjahyllyssä mutten ole lukenut! Hyi mua, täytyisi kyllä korjata virhe! Tuhat loistavaa aurinkoa on niin yksi kaikkien aikojen suosikeistani, joten olen siksi Leijapoikaa arkaillut, jos se ei olekaan yhtä hyvä. Mutta kiitos sulle, innostuin nyt teokseen -viimein- tarttumaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjasta valtavasti mutta tämä on minun mielestäni jopa parempi! Tuhat loistavaa aurinkoa tuntuu pintaraapaisulta tähän verrattuna. Tämä oli aivan liian pitkään lukemattomien pinossani. Suosittelen!

      Poista
  4. Mitä on Bookcrossing ?
    Kirja kuulostaa sen verran rankalta, että taidan jättää jonnekin myöhemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bookcrossing on kirjojen vapautusliike. Ihan mistä vain voi tarkkasilmäinen siis löytää vapaan kirjan; puistosta, kirjaston patterin päältä, kahvilasta.. Kirjaan on merkitty numerosarja, jonka nettiin kirjaamalla (www.bookcrossing.com) voi seurata kirjan liikkeitä. Kirjoja voi vapauttaa minne vaan. Joillakin paikkakunnilla on myös säännöllisiä tapaamisia, joissa voi vapauttaa kirjoja toisille. Helsingissä bookcrossaajat tapaavat joka kuun toinen tiistai klo 18 Sokoksen kahvilassa (Sokoksen 5. krs). Siellä aion vapauttaa Leijapojan matkaamaan eteenpäin ensi tiistaina. :)

      Leijapoika oli aika rankka. En ehkä itsekään olisi lukenut sitä ainakaan joulunpyhinä jollei se olisi ollut käytännössä ainut vaihtoehto. Hieno kirja tosin.

      Poista
  5. Kiva, että tykkäsit! Olin itsekin aika vaikuttunut luettuani tämän pari vuotta sitten. Etenkin kuvaukset rauhan ajan Afganistanista olivat kiehtovia ja kauniita. Sitä puolta harvemmin kuulee ainakaan täällä päin maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa rauhan ajan Afganistania oli kuvattu hienosti. Katsoin juuri leffavarsion ja valitettavasti siitä tuntui jääneen se puoli miltei pois. Ennen sotia Afganistan ja muutkin lähialueen maat olivat todella edistyksellisiä. Sota tuhoaa niin paljon.

      Poista
  6. Hosseinin kirjat ovat vaikuttavia. Tai olivat, luin ne pari vuotta sitten. Elokuvan katsoin jouluna osittain, olen sen joskus nähnyt kokonaan, ja se on kyllä tosi lässähtänyt versio Hosseinin vaikuttavuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin pettynyt Leijapojan leffaversioon. En siitä kirjan lukeneena paljon tunnetta irti saanut. Tuntui kuin elokuva olisi kulkenut pikakelauksella, niin paljon siinä harpottiin. Mies (ei ole lukenut kirjaa) puolestaan tykkäsi kovasti leffasta.

      Poista
  7. En ole vielä lukenut kirjaa, vaikka olen aina aavistellut, että se on hieno. Leffan katsoin joskus todella katkonaisesti pitkällä lennolla myöhään yöllä, joten mielikuvat ovat varsin hatarat...
    Voi kunpa Afganistaniin koittaisi taas rauhan ja vapauden aika ja ihmiset saisivat rakentaa elämänsä tulevaisuuteen luottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijapoika jopa ylitti odotukseni. Hieno kirja, joka kyllä veti aika usein mielen matalaksi. Ihmisten kyky pahoihin juttuihin järkyttää...

      Poista
  8. Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa avaavat länsimaalaiselle Afganistanin todellisuutta (oletettavasti). Leijapoikaa ei voi unohtaa. Kirjan jälkeen en halunnut elokuvaa nähdäkään. Useimmat elokuvaversiot kalpenevat kirjojen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin tapauksessa elokuvaversio oli heikko kirjaan verrattuna. Joskus elokuvaversiotkin sitten taas yllättävät positiivisesti. Hyviä elokuvasovituksia ovat mielestäni mm. Tunnit ja Sovitus.

      Poista
  9. No kylläpäs sattuikin taas! Kiertelin eilen charity shopeissa kirjoja kyttäämässä ja tämä tarttui käteeni. Pidin valtavasti Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjasta, joten pakkohan tämä oli saada.

    Jännä tuo bookcrossing, vaikuttaa kivalta idealta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjasta todella paljon! Leijapoika tuntuu ainakin näin tuoreella jälkimaulla jopa vieläkin paremmalta. Kirja on täynnä rankkoja teemoja. Välillä lukiessani mietinkin mentiinkö kirjassa teemojen kanssa liiallisuuksiinkin. Mutta elämä vaan voi oikeasti olla kovaa. Todella kovaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!