tiistai 15. tammikuuta 2013

Nälkäpeli-trilogian synkkä päätösosa

Suzanne Collins: Matkijanärhi (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Mockingjay, 2010
Kustantaja: WSOY, 2010
SuomentanutHelene Bützow
Sivuja: 362
Pisteet: 4/5

"Eikö se siis tuntuisi sinusta vaikealta? Ihmisten ampuminen tuolla aseella", minä kysyn. "En minä niin sanonut" Gale laskee jousen alas. "Mutta jos minulla olisi ollut ase, jolla olisin voinut tehdä lopun siitä, mitä tapahtui Vyöhykkeellä 12... jos minulla olisi ollut ase, jolla olisin voinut estää niitä lähettämästä sinua areenalle... minä olisin käyttänyt sitä." "Niin minäkin", minä myönnän. Mutta en tiedä, miten kertoisin Galelle tappamisen jälkiseurauksista. Niistä joista ei pääse koskaan eroon. 

Hei! Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia on nyt kohdaltani luettu. Olo on haikea. Kirjasarjan päähenkilöihin Katnissiin, Peetaan ja jopa Haymitchiin tuli kiinnyttyä. Onneksi voin addiktioni helpottamiseksi hankkia Nälkäpeli-leffan. Se on vielä näkemättä. Trilogian päättänyt Matkijanärhi koukutti minut jälleen kirjan pariin, muttei sytyttänyt lukuintoa aivan yhtä isoon liekkiin kuin aiemmat osat.

Matkijanärhi-kirjan alku on synkkä. Peeta on jäänyt Capitolin vangiksi ja kidutettavaksi. Katnissin kotivyöhyke 12 on kokonaan hävitetty ja tuhansia ihmisiä on kuollut taisteluissa Capitolia vastaan. Jo aiemmissa osissa Katnissia vaivannut syyllisyys muiden kärsimyksestä kasvaa nyt lähes sietämättömiin mittasuhteisiin. Syyllisyyden kanssa kamppailevasta Katnissista halutaan tehdä virallisesti kapinan johtaja, Matkijanärhi, joka hän on ollut tietämättään alusta saakka. Katniss päättää suostua tehtävään, jos saa ehtonsa läpi. Tärkeimmäksi ehdoksi Katniss asettaa etuoikeuden surmata hirviömäinen Capitolin presidentti Snow. Matkijanärhi-kirja onkin synkkä ja verinen kostotarina.

Trilogian päätösosassa keskitytään taisteluun, niin fyysiseen kuin henkiseen. Samalla kun Katniss etenee sotien kohti Capitolia, taistelevat Nälkäpeleistä selvinneet tribuutit omien haamujensa kanssa. Tappamisen ja kidutuksen jättämät jäljet tulevat pysymään heissä aina. Pystyvätkö he kuitenkin kaikesta kokemastaan huolimatta jatkamaan elämäänsä? Uskaltavatko he enää luottaa tulevaisuuteen? Katniss tekee vihdoin valintansa Galen ja Peetan välillä ja vastaa siten omalta osaltaan tulevaisuudelle kyllä.

10 kommenttia:

  1. Sinä kerkesit jo minun edelleni Nälkäpelissä. =D Minulla on yhä tämä kolmas osa lukematta; ei ole huvittanut yhtään lukea sen kakkososan jälkeen. Mutta kyllä minä vielä... Otan oikein tavoitteeksi, juu, parin kuukauden sisällä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykkösosa oli kyllä omaa luokkaansa kahteen seuraavaan verrattuna! Kakkososa paransi mielestäni juoksuaan puolivälissä (silloin se kyllä alkoi muistuttaa ykkösosan uusintaa kuten postauksessasi totesit, mutta meni meikäläiselle läpi).

      Kolmososan hyvä puoli on se, että se on ainakin melko erilainen kahteen ekaan osaan verrattuna. Tällä kertaa ei siis tule uusintaa.

      Poista
  2. Olen edelleen osassa yksi, en tiedä saanko näitä seuraavia osia ikinä luettua... Ykkönen toimi yllättävän hyvin myös elokuvana, joten "ajan säästämiseksi" saatan katsoa kakkosen ja kolmosenkin elokuvaversioina. Kunhan ilmestyvät.

    Vähän kyllä kiinnostaisi tietää, kumman Katniss valitsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollei hirveästi hinguta lukea jatko-osia niin leffojen katsominen voi olla hyvä vaihtoehto. Minä tykästyin niin kirjan hahmoihin, että halusin heti tietää, miten heille lopulta käy. Nyt en kyllä jaksaisi lukea enää yhtään Nälkäpeli-kirjaa.

      Kumpikin miehistä olisi ollut omalla tavallaan todella hyvä valinta. Sen voin paljastaa, että olisin itsekin valinnut saman miehen kuin Katniss. :)

      Poista
  3. Oon nykyisin niin kirjarajoittunut, etten voi Nälkäpeliäkään lukea/katsoa. Ehkä tää lieventyy vielä? Hyvä tietää että olet kuitenkin 4/5 arvoisesti tykännyt, ehkä tarttuu joskus munkin käteen tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkäpeli-trilogian ykkösosalle annoin täydet pisteet, se kyllä kannattaa joskus lukea. Toisaalta pysyvä herkkyys väkivaltaviihteelle kuulostaa ihan hyvältä. Löytyy sitä niin paljon muunkinlaista luettavaa/katsottavaa. Minulta jäi lasten myötä pois murhajännärit, CSI:t ja muut. Aluksi en herkkyyden takia yksinkertaisesti kyennyt katsomaan, nyt tuntuu niistä vieroittuneena ettei enää niin kiinnostakaan.

      Poista
  4. Nuortenkirjaksi tämä oli kyllä aivan kiva. Mutta ehkä toimi elokuvana jopa paremmin. Itse ainakin tykkäsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan kyllä kovasti leffan näkemistä! Minusta tämä oli melko rankahko sarja nuortenkirjoiksi. Tuntui vähän omituiselta laittaa tämä nuortenkirjojen tunnisteen alle. Mutta kun tämä on sellaiseksi määritelty niin laitoinpa sen sinne itsekin. :)

      Poista
  5. Vasta ykkösosan luettuani sain selville että kyseessä on nuorten kirjasarja, ja olin todella yllättynyt! Melko rankkoja aiheita kun kirjat käsittelevät tosiaan.

    Ja olen ihan samaa mieltä kanssasi "paremmuusjärjestyksestä", ykkönen oli paras! Itse en ole ollenkaan toiminnan/taisteluiden ystävä (en leffoissa enkä kirjoissa), joten siitä syystä tämä kolmonen oli näistä kolmesta vähiten suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat tosiaan aika rankkoja kirjoja nuorten kirjasarjaksi. Ilmeisesti nämä on pätkäisty nuortenkirjoiksi koska päähenkilöt ovat nuoria. Mielestäni päähenkilöihin pystyy samaistumaan erittäin hyvin aikuisetkin. Välillä kirjoja lukiessa unohtui miten nuoria päähenkilöt ovatkaan, helposti heitä alkoi ajatella aikuisiksi.

      Minullekin ykkösosa oli ehdoton ykkönen. Siinä oli eniten toivoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!