tiistai 4. joulukuuta 2012

Surumielinen Ryppyjä





















Paco Roca: Ryppyjä (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: RIDES, 2007
Kustantaja: WSOY, 2010
Suomentanut: Anu Partanen
Sivuja: 100
Pisteet: 4,5/5

Hei! Tutustumismatkani sarjakuvien maailmaan jatkui Paco Rocan (Francisco José Martínez Roca) alakuloisella teoksella Ryppyjä. Tai en tiedä onko teos itsessään alakuloinen, mutta minut se teki sellaiseksi. Ryppyjä kertoo vanhasta Emiliosta, joka sairastuu Alzheimeriin. Emilion muistin huonontuessa hänen aikuistunut poikansa perheineen väsyy ja päättää järjestää isälle paikan vanhainkodista. Emiliolle, joka ei itse käsitä sairastavansa muistisairautta tilanne on käsittämätön ja pelottava. Hyväkuntoisimmat asukkaista majoitetaan vanhainkodin alakertaan, mutta lähes jokainen joutuu lopulta siirtymään huonokuntoisten osastolle yläkertaan. Yläkerta on asukkaiden mielestä kammottava kurkistus omaan tulevaisuuteen. Sinne ei halua kukaan. 


Ryppyjä kertoo muistisairauden toivottomuudesta. Sairaus etenee vääjäämättömästi eteenpäin, vaikka Emilio yrittää pyristellä sitä vastaan. Kirja paljastaa lisäksi kuvan vanhusten huonosta asemasta yhteiskunnassa. Emilion ja hänen ikätovereidensa suurin ahdistus vanhainkodissa syntyykin arvottomuuden ja hyödyttömyyden tunteesta. Surumielisyydestään huolimatta sarjakuvasta välittyy onneksi myös rakkautta ja välittämistä. 



Ryppyjä oli avartava lukukokemus monella tapaa. Viimeistään nyt ennakkoluuloni sarjakuvasta kevyenä kirjallisuuden lajina on tipotiessään. Sarjakuva voi siis olla hyvin koskettava kokemus. Suvussamme on muistisairautta, joten aihe pääsi lähelle. Kirja oli myös erinomainen yhteiskunnallinen herättelijä ja kannanotto mielekkään vanhuuden puolesta. 



Ryppyjä on luettu myös blogeissa Bibliofile, Kirjava kukkoLukemisen kartasto ja Vauhkon kirjat ja kirjaimet




8 kommenttia:

  1. Jep, ei tämä tosiaan mikään kevyt ole, mutta vaikuttava yhtä kaikki. Sarjakuva oli mielestäni just oikea muoto kuvaamaan Emilion muistin ja mielen liikkeitä. Hankala kuvitella, että kaunokirjallisuus pystyisi niitä hetkiä kuvaamaan yhtä ytimekkäästi. Kiva, että löysit tästä jotakin. Jään innolla seuraamaan miten tutustumismatkasi sarjakuviin jatkuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa. Tiettyjä juttuja mitä tämä teos näytti, olisi todella vaikea kuvata perinteisessä romaanissa. Seuraava sarjakuva-albumi odottaa jo lukemistaan. :)

      Poista
  2. Mulla on hyllyssä odottamassa yksi romaani jossa kuulemma on kertojina myös vaihtelevista vanhuuden henkisistä vaivoista kärsiviä henkilöitä, saa nähdä miten se on toteutettu...(ilmeisesti kerronnaltaan aika kokeellinen, niinkuin tietysti tämä Ryppyjäkin vaikka selkeänä pysyykin)

    Ja surumielinenhän tämä on vaikka toisaalta mieleen jäivät vahvasti myös ne välittämisen hetket ja symppasin myös sitä Emilion huonetoveria jolle ei ollut liian myöhäistä vielä kasvaa ihmisenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on löytänyt tästä albumista myös huumoria. Ja kyllähän se siellä välillä pilkahteli, mutta aika surumielinen tämä tosiaan on. Ja saa mielestäni ollakin.

      Minullekin jäi vahvana mieleen, kuinka huonetoveri löysi itsestään kyvyn välittää toisista. Toisaalta mietin, miksi niin hyväkuntoinen oli vanhainkodissa. Huonetoveri jäikin minulle hivenen epäuskottavaksi hahmoksi.

      Poista
  3. Vaikuttavan kuuloinen kirja ja tärkeä aihe. Yritän löytää jostain. Mulle tulee mieleen se yks amerikkalainen leffa, jonka nimi on nyt päässyt unohtumaan. Siinä kuvattiin mielestäni hyvin onnistuneesti Alzheimeria myös (parisuhde, ihmissuhteet, laitoshoito).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Tämä on aika alakuloinen albumi, en tiedä kannattaako tätä kuitenkaan lukea näin joulunaikaan.

      Tuo kuvailemasi leffa kuulostaa mielenkiintoiselta, minullekaan ei tule nyt mitään nimeä mieleen. Pähkäilin olisiko Lisa Genovan Alzheimerin tautia kuvaavasta Edelleen Alice-kirjasta tehty elokuva? Edelleen Alice on muuten ehdottomasti lukulistallani.

      Poista
    2. Piti surittaa google-tutkimus: leffa on Away from Her ja perustuu Alice Munron kirjaan The Bear Came Over the Mountain (voi kuinka ihana nimi) - taidan muutenkin lukea kirjan, koska leffa oli pikkiriikkisen hollywood, vaikka pidin siitä kyllä kovasti ja suosittelen. Muutama kyynelkin tuli vuodatettua katsoessa.

      Poista
    3. Kiitos googlaustutkimuksesta! Tuo leffa on mennyt ihan ohi, suomeksi se on (googlailujen selvittämänä) ilmestynyt nimellä Kaukana poissa. Täytyy ehdottomasti katsoa leffa, kiitos vinkistä. Ja Alice Munro onkin ollut lukusuunnitelmissani jo pidempään. Tuo novelli näyttäisi löytyvän Munron kokoelmasta Viha, ystävyys, rakkaus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!