Yhtä juhlaa
Johanna Venho: Yhtä juhlaa
Kustantaja: WSOY, 2006
Sivuja: 127
Pisteet: 4-/5
Hei lukijat! Bongasin Johanna Venhon runokokokoelman Yhtä juhlaa Sinisen linnan kirjasto-blogin Kirjallisuuden äidit-lukuhaasteesta. Vaikken haasteeseen mukaan virallisesti lähtenytkään (koska haasteet tuppaavat jäämään tältä spontaanihkolta lukijalta aina puolitiehen), niin olen löytänyt haasteen kirjalistalta paljon mielenkiintoisia lukuvinkkejä (kannattaa kurkata haastelinkin taakse!). Yhtä juhlaa oli yksi mainio löytö.
Yhtä juhlaa-runokirjassa äitiyden myytti kohtaa todellisuuden, rakkauden ensi huuma törmää perhearkeen, ikinuori yllättyy kuoleman portilla ja materialla onnea tavoitellut etsii itseään tavaroista puhdistautumalla. Tärkeitä, raadollisia aiheita. Luin runoteosta ensin nopeasti. En ymmärtänyt mitään. Runoelmat ovat pitkiä ja vaativat rauhoittumista. Kun muun perheen nukkuessa avasin teoksen uudelleen, runot alkoivat avautua. Johanna Venhon runot etenevät kuumeisessa poljennossa. Välillä kuin laulussa. Elämä näyttäytyy raakana, kuin päivänvalo osuisi siihen ensi kerran. Kannatti pysähtyä.
Me satsaamme
hyvään mieleen
mitä tahansa teemme
mielenrauhan tähden,
minäkin lähden
metsän läpi kauppaan
vaikken tarvitse mitään
lähden matkalle itään
ja minua viedään kuin vierasta sikaa
hyvä lääkäri, onko minussa vikaa,
kun kireä kerä ei vatsasta sula
vaikka ostan ja ostan, on rahapula,
minun on tässä välissä ahdas olla,
tätä taustaa vasten olen paljas nolla,
laulu vie minua kuin pistettyä sikaa,
herra lääkäriherra, onko minussa vikaa.
Ote Johanna Venhon runoelmasta Ummikko.
Ps. Kuvassa näkyvät kauralastut ovat todella herkullista lukuseuraa. Reseptin nappasin Tupun tupa-blogista täältä.
Mahtava runo!
VastaaPoistaOi, nyt muistan, että etsin juuri tuollaisi kaurakeksejä kaupasta. Joku firma tekee hyviä, mikähän se oli...
Kaunista Pyhäinpäivää sinulle!
Teoksesta olisi voinut napata useammankin makoisan maistiaisen. Tämä näytteenä materialismista kertovasta runoudesta. Osuvia runoja löytyi muistakin aiheista kuten parisuhteesta ja äitiydestä. Runoteoksen nimi on mukavasti syvän ironinen.
PoistaEt varmaankaan tarkoita Ikean kauralastuja? Nekin ovat sen verran hyviä, että syömisen lopettamisessa on hankaluuksia!
Oikein hyviä pyhiä! :)
Tämä kokoelma on yksi kirjahyllyni aarteista, johon palaan aika ajoin. Ja säkeet soivat myös itsekseen mielessäni välillä, juuri eilen muistui eräs säepari tästä mieleen...
VastaaPoistaTämä teos opetti minut pysähtymään, usein hypin malttamattomana pitkien runojen yli. Tästä teoksesta voi sanoa, että se on hyvin rehellinen. Asioita ei turhaan kaunistella. Hivenen olisin sitä onneakin kuitenkin kaivannut teokseen (tai en vain löytänyt sitä). Kiitos kun toit tämän esiin Kirjallisuuden äidit-haasteessa. :)
PoistaRunot ovat ikivihollisiani, sillä niiden lukeminen on minulle aina yhtä vaikeaa. (Paitsi Walt Whitmanin <3) Haluaisin kokeilla ja oppia, mutta se vaatii jotenkin liikaa. Ehkä joskus vielä...
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain. :)
Kävinkin jo kurkkaamassa mukavan yllärin blogistasi, kiitos! :)
PoistaRunouden pariin uskaltauduin itsekin vasta viime kesänä. Aloitin "helpoilla" Kai Niemisen ja Arno Kotron runoilla. Sille tielle jäin. :)
Whitmania en ole vielä lukenut mutta koin vakavan ihastumisen hänen teksteihinsä sitaattiarvontasi yhteydessä. Whitman on siis tukevasti lukulistallani. :)