keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt! (Ota riski ja rakastu kirjaan-haaste)


















Simone Berteaut: Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt!
Alkuteos: PIAF, 1969
Suomennos: Leena Jokinen ja Heikki Kaskimies
Kustantaja: WSOY, 2007 (8. painos)
Sivuja: 515
Pisteet: 5/5

Lääkäri oli määrännyt hänelle kaksi pistosta päivässä ja hän otti neljä. Koska hän ei voinut saada lääkettä ilman reseptiä, hän osti sitä kaikenlaisilta lurjuksilta. Hän maksoi kortisoniampullista jopa viisikymmentä tuhatta (vanhaa) frangia eli yhtä paljon kuin huumausaineesta. Jos hän olisi ollut köyhä hänet olisi jätetty huutamaan tuskasta. Mutta "Edith Piaf" saattoi saada mitä halusi: hän pystyi maksamaan. Menestys ja raha ovat monesti vaarallisemmat kuin köyhyys.

Hei lukijat! Edith Piafin (Edith Giovanna Gassion 1915-1963) elämäkerta Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt! oli todella vaikuttava lukukokemus. Edith Piafin sisaren Simone Berteautin kuusi vuotta Piafin kuoleman jälkeen kirjoittama elämäkerta kuljettaa läpi laulajan huikean elämän aina syntymästä kuolemaan. Ja mikä matka tuolla välillä kuljetaankaan! Vain 47-vuotiaana kuollut Piaf koki elämässään isoja ammatillisia menestyksiä, suuria rakkauksia mutta myös monia mustia hetkiä. Hän menetti lapsensa sekä elämänsä rakkauden ja kärsi niin alkoholismista kuin huumeaddiktiostakin menettäen lopulta terveytenä. Aivan nuoresta asti Piafin rinnalla kulki kirjan kirjoittanut Berteaut, joka tunsi Piafin läpikotaisin. Kuten Berteaut kirjan alussa toteaakin, kirjan tekstin läpi voi todella kuulla Piafin naurun ja itkun.

Edith Piaf syntyi Pariisissa todelliseen köyhyyteen. Hänen äitinsä hylkäsi hänet Piafin ollessa aivan pieni. Tämä hylkäämiskokemus tuntui seuraavan häntä hänen elämänsä loppuun asti. Mitään muuta hän ei niin paljon pelännyt kuin hylkäämistä. Piaf aloitti laulamalla kadulla ja pitkän, sinnikkään yrittämisen jälkeen hän eteni laulamaan kapakoihin ja lopulta suurille lavoille. Kaiken rahan minkä Piaf sai hän tuhlasi iloisesti. Hän tarjosi juotavaa kaikille, osti lahjoja ja oli aina lopulta täysin vararikossa. Vain 147 cm pituisena hentona naisena hän joi uskomattomia määriä alkoholia. Hän ei säästellyt itseään. Hän eli aina kuin viimeistä päivää.

Edith Piafin voisi kirjan luettuaan kiteyttää kahdella sanalla; rakkaus ja musiikki. Ilman näitä hän ei kyennyt elämään. Piaf rakastui aina uudelleen, hän kaipasi rakkauden ensi huumaa. Miehet rakastuivat häneen palavasti ja pakkomielteenomaisesti. Hänessä oli sitä jotakin. Hänessä oli uskomaton määrä karismaa! Toisaalta myös hänen nimensä veti puoleensa miehiä, eikä hän voinut olla varma rakastettiinko häntä hänenä itsenään vai kuuluisana Edith Piafina.

Elämäkerrassa palataan taajaan Piafin esittämien kappaleiden teksteihin. Yhdessä hänen viimeisistä lauluistaan, kappaleessa Non, je ne regrette rien (En kadu mitään) hän vakuuttaa ettei kadu mitään. Viime hetkillään hän kuitenkin olisi toivonut kohdelleensa itseään ja muita paremmin. Loppuun asti hänen vierellään pysyi Berteautin lisäksi hänen toinen aviomiehensä, joka ei jättänyt häntä. Hän sai kuolla ilman hylkäämistä.

Iso kiitos Ota riski ja rakastu kirjaan- lukuhaasteesta Linnealle Kujerruksia-blogiin. Taisin oikeasti rakastua tähän kirjaan!

10 kommenttia:

  1. Asun melko lähellä sekä Piafin synnyinkotia että viimeistä leposijaa, mutta tunsin hänet lähinnä hänen musiikkinsa kautta. Sitten menin ja hankin sen Marion Cotillardin tähdittämän elämäkertaelokuvan. Vaikuttava mutta raskas elämäntarina. Tuo elämäkerta pitää lisätä lukulistalle, mutta taidan odottaa vasta joulunjälkeiseen aikaan. Piafin elämänkaareen keskittyminen tuntuu vähän turhan masentavalta kaikkineen näin marraskuulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli Piafin raskaista vastoinkäymistä huolimatta hyvin elämäniloinen, kuten oli itse Piafkin. Pelkäsin aloittaa tätä kirjaa mm. sen paksuuden vuoksi mutta päädyin ahmimaan teoksen muutamissa illoissa. Piaf nauroi, lauloi ja rakasti läpi elämänsä, vastoinkäymisistä huolimatta. Aivan ihana kirja! Tuo elokuva oli rankempi, siihen kun on pitänyt mahduttaa kaikki vastoinkäymiset (jolloin positiiviset asiat jäivät vähemmälle). Kirjassa puolestaan sai elää enemmän Piafin huumassa. :)

      Poista
  2. Ui, kuulostaa ihanalta! Tekstistä huomaa, että teos on tehnyt sinuun palavan vaikutuksen. Upeaa! Kyllä minäkin tämän vielä luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suorastaan ahmin tämän kirjan! Nyt on ihan tyhjä olo kun kirja loppui. Ei oikein mikään kirja maistu. Mutta tiedän, että jossain kulman takana odottaa taas se kirja, joka herättää intohimon lukea. :)

      Poista
  3. Olen aikoinaan ihastunut tähän kirjaan ihan kybällä. Pitäisi varmaan lukea uudelleen ja katsoa tekeekö vielä yhtä suuren vaikutuksen useiden vuosien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa törmätä "kohtalotoveriin", joka on jakanut kirjaihastuksen. Tämä kirjan maailmaan voisi varmasti upota uudelleenkin. :)

      Poista
  4. Tämä päätyy ehdottomasti lukulistalle !

    VastaaPoista
  5. Samoin täällä menee lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tämä vetää niin imuunsa ja Pariisin tunnelmaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!