perjantai 9. marraskuuta 2012

Peppi Pitkätossu joulutunnelmissa!


















Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Kuvituksen väritys ja entisöinti: Björn Hedlund ja Gustaf Brundin
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 36
Pisteet: 4,5/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

"Mikäs se sinä olet miehiäsi?" Peppi kysyi. "Minä olen Eino", poika sanoi. "En minä aikonut koskea mihinkään." Ja sitten hän lisäsi kiireesti: "Voisinkohan minä päästä hetkeksi majaan, jos lupaan etten syö mitään?" Se luiskahti hänen suustaan ennen kuin hän ehti ajatella. Hänen teki niin kovasti mieli päästä hetkeksi sisälle lumimajaan. "Et missään tapauksessa" sanoi Peppi. No sitä Eino oli arvellutkin. Ja pala hänen kurkussaan tuntui entistä isommalta. "Et ikimaailmassa saa tulla majaan, jos lupaat olla syömättä mitään", Peppi sanoi. "Mutta jos lupaat syödä enemmän kuin kukaan muu, olet oikein tervetullut." Ja sitten hän työnsi Einon sisälle majaan. Poika istui lattialla muiden joukossa ja ahtoi mahaansa niin paljon kaakaota ja kakkua, ettei kurkussa enää ollut tilaa palalle, ja hänen silmänsä loistivat kilpaa majan seinillä palavien kynttilöiden kanssa. 

Hei lukijat! Olin innoissani kuullessani alkuperäisiä Peppi-tarinoita sisältävästä kuvakirjasta. Kuvakirja kuulosti oivalliselta tavalta aloittaa perheessämme tutustuminen Pepin seikkailuihin. Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset-kuvakirja sisältää kuitenkin sen verran paljon tekstiä, että aivan pienimmille lukijoille kirja ei sovellu. Kaksivuotiaamme saa siis vielä odotella omaa osuuttaan Peppi-tarinoista. Kuusivuotiaamme puolestaan kuunteli innoissaan tarinoita Pepin joulun vietosta.


Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset on tuttua ja taattua Astrid Lindgren Ingrid Vang Nymanin suloisella ja perinteisellä kuvituksella höystettynä. Kirja kertoo Pepin ystävilleen järjestämästä suuresta yllätyksestä; joulukuusenriisujaisista uskomattomine herkkuineen ja lahjapaketteineen! Paljastuupa kirjasta myös se, kuinka Peppi sai koiran, kuinka kohdellaan huonosti käyttäytyviä aikuisia ja mistä löytyy maailman hauskin pyllymäki!

Kirja on jaettu kuuteen lyhyehköön kappaleeseen. Kirja toimikin erinomaisesti iltasatukirjana. Yksi kappale oli oikein sopiva tarina yhtä iltaa kohden. Risuja tulee muutamista tekstin huolimattomuusvirheistä. Kirjoitusvirhe, kuvitus väärässä kohdassa ja sama lause kahteen kertaan painettuna hieman latistivat tunnelmaa. Välillä tuntuu, että huolimattomuusvirheet koskettavat erityisesti lastenkirjallisuutta. Toivoisinkin siis lisää malttia ja tarkkuutta lastenkirjallisuuden tekstin suhteen.

Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset-kirjasta huokuu lämpöä. Hauskojen tarinoiden takaa paljastuu vaivihkaa tärkeitä teemoja; ystävyyttä, oikeudenmukaisuuta, anteliaisuutta, kaikkien mukaan ottamista ja hädässä olevien auttamista. Mitään ei kuitenkaan tuputeta, vaan tarinat puhuvat puolestaan. Kirja ei myöskään peppimäiseen tyyliin unohda sitä tärkeintä eli hauskanpitoa ja herkuttelua! Kirjasta jää hyvä mieli niin lapselle kuin aikuiselle.

Kirjasta on tykätty ja blogattu myös Pinon päällimmäinen-blogissa täällä.

10 kommenttia:

  1. Onpa mukavaa lukea alkuperäisistä Peppi-tarinoista! Pepistä pidin kovasti silloin pienenä, sekä tarinoista että ruotsalaisesta sarjasta. Tästä postauksesta tuli hyvä mieli ja lisäksi joulutortut houkuttelevat. :)

    (ps. toisaalta olen kyllä samaa mieltä tuon tarkkuuden kanssa, kirjoitus/taittovirheet harmittavat "aikuisten kirjoissa" mutta veikkaan että ne ovat lapselle harmillisempia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella ihana hyvän mielen kirja! Ilman kirjoitus- ja taittovirheitä olisi. ehdottomasti antanut kirjalle täydet viisi pistettä.

      Kirjoitusvirheet harmittavat myös aikuisten kirjallisuudessa. Koska kirjassa oli vain 36 sivua, tuntui virheet jo häiritseviltä. Mutta suosittelen silti kirjaa lämpimästi. :)

      Nuo joulutortut ovat tietysti peppimäisesti vielä valmistettu mansikkamarmeladilla. Tuli hyviä! :)

      Poista
  2. Meillä luettiin eilen iltasaduksi Peppiä, jossa ei ole kuvia. Oli yllättävän vaikeita sanoja, joten varmaan kuvakirja sopisi meillekin paremmin. Tyttö 5.5-vuotias ja viihtyy kuvien kanssa paremmin iltasatujen äärellä.

    Meillä on yksi Pikku Prinsessa -kirja ja siinä on niin paljon painovirheitä, että ärsyynnyn niistä joka kerta. Är!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin iltasaduissa kuvat tuntuvat olevan kuusivuotiaalle yhä tärkeitä. Ehkä iltaisin pelkkä kuuntelu on tämän ikäisille jopa liiankin uuvuttavaa.

      Satuimme lukemaan tämän kirjan kanssa yhtä aikaa toista lastenkirjaa, joka myös sisälsi virheitä tekstissä. Tämä yhteensattuma sai hieman huolestumaan lastenkirjojen tekstin tasosta. Mutta mainio kirja sisällöllisesti! :)

      Poista
  3. Meillä on tämä Kuusenriisujaiset mukana Lingrenin kertomuksista koostuvassa Lapsen joulu -kokoelmassa, siinä on mustavalkoinen kuvitus. Siksi olisikin ihana saada käsiinsä tämä värikuvallinen versio. Tarinahan on mainio!

    Olen huomannut, että Lindgrenin kirjojen uusissa painoksissa on harmillisen paljon virheitä. Ainakin yksi oikolukukierros olisi tarvittu. Muistelen, että ainakin Marikissa ja Melukylän lapsissa (tarkoitan nyt värillisiä muutaman kertomuksen sisältäviä kirjoja, vähän kuin romaanin ja kuvakirjan välimuoto) noita virheitä on. Arhg.

    Meilläkin leivottiin jo ensimmäiset joulutortut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäilinkin vielä postaukseen kuvituksen värityksen ja entisöinnin suorittaneet Hedlund & Brundin-kaksikon. He ovat tehneet hyvää työtä. Nautimme kovasti värikuvista!

      Kiitos kun vinkkasit tuosta Lapsen joulu-kokoelmasta. Kuusivuotiaamme suorastaan rakastaa äänikirjoja, joten kun tuo kokoelma löytyy myös sellaisena, niin siinäpä on mukavaa kuunneltavaa joulua odotellessa. :)

      Harmillista nuo kirjoitusvirheet. Oikolukua, oikolukua!

      Täällä jo haaveillaan joulutorttujen toisesta kierroksesta (itse aattona kukaan perheestämme ei enää kykene syömään torttuja ;)).

      Poista
  4. Joulutortut ovat meilläkin ikisuosikki, ja onneksi kaikki perheessä pitävät niistä. Teen niitä silloin tällöin ihan ympäri vuotta.

    Tuo Peppi-kirja on kyllä kiva, ja olisi tosi loistavaa saada tuossa kuvakirjamuodossa muitakin Lidgrenejä pienemmillekin luettavaksi. Minä olin lukiessa missannut kirjoitusvirheet, ilmeisesti menin liian innokkaasti eteenpäin. Mutta se lauseen toisto harmitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoisin ehdottomasti lisää näitä värikuvin varustettuja, hieman lyhyempiä Lindgrenejä. Näillä on mukavan helppo aloittaa tutustuminen klassikkotarinoihin. :)

      Joulutortut maistuvat täälläkin vuodenajasta riippumatta. Ovat niin helppoja ja herkullisia! :)

      Poista
  5. Minä luulin, että tämä on sarjakuvakirja, kun sen jossain mainoksessa näin:) Kiitos selvennyksestä siis! Sarjakuvaksi olettaminen johtunee siitä, että Peppi sarjakuvistakin on otettu uusi, paranneltu painos. Niitä on meillä kaksi ja ne sopivat hyvin lapsen ensimmäisiksi sarjakuviksi. Toisesta olen tainnut kirjoittaa blogissankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tiennytkään, että Peppiä on kirjoitettu aikoinaan myös sarjakuvana (enkä tiennyt WSOY:n entisöimisprojektistakaan). Kuusivuotias pitää järjestään kaikista sarjakuvista joten Peppi-sarjakuvat ovat loistava lukuvinkki meille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!