maanantai 26. marraskuuta 2012

Ainoat todelliset asiat

Kuva: Tammi
Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. (<- Adlibrikseen)
Alkuperäinen käsikirjoitus: Det enda som egentligen händer oss: Ett år i livet.
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Tammi, 2012
Sivuja: 237
Pisteet: 4,5/5

Uppsalassa luen Alain de Bottonin kirjaa 'The Pleasures and Sorrows of Work', joka herättää minussa perin ristiriitaisia tunteita. 

Minua ärsyttää teoksen etäisen ironinen sävy. De Botton ei ole koskaan itse ollut riippuvainen työsuhteesta ja tarkastelee sen vuoksi työelämää niin kuin antropologi tarkastelee uppo-outoa kulttuuria, tai kuin jumala joka leijuu korkealla luomakuntansa yllä ja näkee ihmiset ötököinä. 

Aivan erityisesti minussa herättää vastahankaa teoksen provosoiva pessimismi. Kun Freud antaa ymmärtää, että elämän tarkoitus on työssä ja rakkaudessa, de Bottonin kanta on, ettei kummaltakaan pidä odottaa liikoja, koska voimme käytännössä pettyä yhtä pahasti molempiin--

Hei lukijat! Bestseller-hyllystä lainaamani Merete Mazzarellan teos Ainoat todelliset asiat täytti korkeat odotukseni. Ensinnäkin veikkasin, että Mazzarellan kirja on niin vetävää luettavaa, että sen lukee viikon lainausajalla. Toiseksi arvioin, että Mazzarella onnistuu herättämään minussa uusia ajatuksia. Molemmat kohdat täyttyivät kevyesti.

Ainoat todelliset asiat on hyvin polveileva teos, vaikka se pääasiallisesti keskittyykin tarkastelemaan kirjailijan omaa ja muiden suhdetta työhön ja rakkauteen. Näiden ns. ainoiden todellisten asioiden lisäksi Mazzarella käy sivupoluilla mm. syyllisyyden, kuolemanpelon, uskalluksen, ystävyyden, feminismin, taiteen ja ruotsin kielen muuttumisen maisemissa. Teemojen moninaisuuden vuoksi kirja on hyvin mielenkiintoinen ja lukijana jäin heti kirjan imuun. Toisaalta aiheet vaihtelivat niin tiheästi, että ehdin kirjan edetessä jo unohtaa osan aiemmasta sisällöstä. Ehkä teemat jäivät kuitenkin muhimaan aivoihini.

Kirja alkaa, kun Mazzarella on jäänyt eläkkeelle ja muuttaa uuteen kotiin. Hieman yllättäin uusiksi menee myös parisuhde. Avioliitto muuttuu avoliitoksi uuden miehen kanssa. Kirja kertoo kirjailijan syyllisyydestä ikääntyvää aviomiestään kohtaan ja toisaalta suuresta onnesta uuden kumppanin rinnalla. Osa ystävyyssuhteistakin katkeaa ystävien tuomitessa Mazzarellan toiminnan. En kyennyt ymmärtämään näin valtavaa syyllisyyttä avioerosta ja samalla muiden tuomitsevuutta. Mielestäni aikuiset ihmiset saavat tehdä omat valintansa. Kukaan ei mielestäni ole vastuussa toisesta ihmisestä niin pitkälle, että jäisi vasten tahtoaan liittoon pelkästään toisen vuoksi. Tuomitseminen on minun mielestäni isompi synti.

Muiden elämänmuutosten lisäksi Mazzarella on jäänyt eläkkeelle. Aluksi minusta oli jopa hieman hassua lukea, kuinka vaikeaa työelämästä irtautuminen voikaan olla. Useita vuosia työelämän ulkopuolella olleena oloni oli hivenen kuin Mazzarellalla itsellään de Bottonin tekstin suhteen (tekstini alussa oleva lainaus). Mutta juuri päinvastoin. Mazzarella on aina itse ollut työsuhteessa joten hän ei voi puolestaan täysin ymmärtää ihmisiä, joille työ ei ole elämän tärkeimpien asioiden listalla. Esimerkiksi minulle ainoat todelliset asiat voisivat olla rakkaus ja intohimo (joka ei siis välttämättä ole työ vaan vaikka harrastus).

Tämän älykkään, keskustelevan kirjan lopputulemaksi voisi vetää, että työ ja rakkaus eivät sinänsä itsessään ole välttämättä aikojen saatossa muuttuneet. Mutta suhtaudumme niihin nykyään eri tavalla. Odotukset ovat huimat. Koskettavin kohta kirjassa olikin Mazzarellan todetessa löytäneensä vihdoinkin rakkauden, joka hyväksyy hänet juuri hänenä itsenään. Ilman korkeita vaatimuksia.

Seuraavana päivänä Maureen kertoo, kuinka hän hämmentyneenä filosofianopiskelijana tuli Yhdysvalloista Britanniaan ja tapasi Davidin. 'Hänen ansiostaan minusta tuli oma itseni', hän sanoo. En sano mitään, mutta ajattelen hiljaa mielessäni, että olen vihdoin viimein tavannut ihmisen josta voisin sanoa samaa.

Mazzarellan teoksesta on kirjoitettu myös mm. seuraavissa blogeissa: Sinisen linnan kirjasto, Kirjava kammari, Minnan lukemaa, kirjan luin..., Vauhkon kirjat ja kirjaimet ja Kulttuuri kukoistaa.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sinäkin tykästyit tähän viisaaseen kirjaan! Mazzarella on siitä onnellisessa asemassa, että hänelle työ on intohimo, jota hän (kuten monet muut kirjailijat / tutkijat) on jatkanut pitkälle eläkeikään asti. Varmaan kauheen moni raskaan fyysisen / tylsän rutiinityön tekijä ei niin tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän Mazzarellan katsantokannan hyvin. Hänen työnsä kirjallisuuden professorina oli varmasti hyvin antoisaa.

      Jos ajatellaan, että rakkaus on meille kaikille yhteinen "todellinen asia". Jos toinen "todellinen asia" olisi intohimo, voisi kukin laittaa sen alle sen, joka kunkin intohimo on. Mazzarellalle (ja monelle muulle) se on työ. Jollekin toiselle jotain muuta. :)

      Poista
  2. Tässä syyllisyysasiassa taitaa vaikuttaa sukupolviero. Itse ymmärrän Mazzarellaa hyvin; kun on ollut kymmeniä vuosia naimisissa ei kyse enää ole (vain) rakkaudesta tai intohimosta vaan molemminpuolisesta huolenpidosta. Anteeksi karkea vertaus, mutta et varmaan jättäisi vanhaa koiraakaan kevyin mielin toisten hoidettavaksi, jos olisit sen pennusta asti kasvattanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti osaltaan on kyse sukupolvierosta ja siitä, että minulla on takana vasta vajaa 15 vuoden parisuhde (plus se, että sukupolvemme on valmistautunut ajatukseen, että toinen voi lähteä jos ei enää huvita). Heidän avioliittonsa kesti reilut kymmenen vuotta. Katsotaan mikä mielipiteeni on vanhana, mutta tällä hetkellä en voisi jättää koiravanhusta (ei osaa pitää huolta itsestään) mutta miehen kyllä, jos kokisin, että liitto olisi molemmille pettymys (kuten myös Mazzarellan puoliso totesi).

      Poista
  3. Tämä pitänee lukea. Minä tässä ihmettelen juuri tuota työstä irtautumista ja sen vaikutusta ihmiseen, kun omassa firmassa on YT:t päällä. Eihän sitä tietysti tiedä, tuleeko omalle kohdalle, mutta kuitenkin. Ehkä meidät on jotenkin kasvatettu uskomaan, että työ on elämän keskipiste. Kuitenkin tuttavapiirissa on ihmisiä, joille irtisanominen on itse asiassa ollut ihana matka itseensä ja sen kautta on löytynyt jotain uutta upeaa tekemistä... usein tietysti uuden työn muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Kirjassa on mainiota pohdintaa työelämästä (ja muustakin). Minä olen niin irrottautunut koko työelämän suhteesta identiteettiin, että välillä on suorastaan vaikea samaistua. Tärkeintä ihmiselle on omata intohimo. Oli se sitten työ tai joku muu juttu. Omaa intohimoaan siis kaikki miettimään! Siitä voi löytää uuden mielekkään alun niin työhön kuin vapaa-ajalleen. :)

      Poista
  4. Takuuvarmasti lukulistalle! Hirmu mielenkiintoisen kuuloinen kirja ja aiheet. Parisuhteita on mielestäni niin monenlaisia, että ei voi kauheasti yleistää. Ja lisäksi jokainen pitkä parisuhde ja parisuhteen osapuolet muuttuvat vuosien varrella. Onnellisissa tapauksissa muutokset ovat molempien arvomaailmaan sopivia ja suhde jatkuu miellyttävänä. Aina ei käy niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, todella mielenkiintoinen kirja! Tuon syyllisyyden tunteen ymmärtääkin (koska en ole itse kokenut, en voi täysin päästä siihen tunteeseen kiinni) mutta tuomitseminen ja avioeron takia ystävän hylkääminen on sen sijaan toisella tavalla käsittämätöntä. Samanlainen hylkääminen sekin. Itse en voisi kuvitella hylkääväni ystäviäni, tekivät he sitten mitä tahansa (no, jos he alkaisivat listiä ihmisiä, poistuisin kyllä takavasemmalle ;)).

      Poista
  5. Minulla on juuri menossa häneltä Matkalla puoleen hintaan ja tämä tuntuisi olevan samantapainen teos ja ainakin osin samoja teemoja kuten työelämästä irtautuminen. Olen kyllä ihastunut hänen tapaansa käsitellä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Matkalla puoleen hintaan kiinnostaa. Aiemmin lukemistani mazzarelloista voin todella lämpimästi suositella isovanhemmuutta ja anoppiutta käsittelevää Illalla pelataan Afrikan tähteä ja lempeän koskettavasti kuolemasta kertovaa Juhlista kotiin-teosta. Hänellä on kyllä todella mukaansatempaava tapa käsitellä asioita!

      Poista

Kiitos kommentistasi!