tiistai 23. lokakuuta 2012

Uudessa Risto Räppääjässä pihistellään





















Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli
Kuvitus: Christel Rönns
Kustantaja: Tammi, 2012
Sivuja: 116
Pisteet: 4,5/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta)

Hyvät lukijat! Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan kirjoittama Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli osui tietysti pihin naisen mielestä aiheeltaan täydellisesti maaliinsa. Tällä kertaa Risto Räppääjä-kirjan kantavana teemana on nimittäin nuukailu.

Tarina saa alkunsa, kun Risto huomaa ystävänsä Nellin perheessä kummallisia muutoksia. Räppääjien alakerrassa asuvat Perhoset ovat yhtäkkiä luopuneet autosta, syövät miltei pelkkää perunaa ja Nellin vaatteetkin alkavat näyttää kuluneilta. Selviää, että Perhoset ovat alkaneet jostain syystä hyvin säästäväisiksi. Risto ja hänen hassu Rauha-tätinsä alkavat miettiä ratkaisua Perhosten rahapulmaan. Yllättäin kirjan päätähdeksi nousee Nellin Alpo-kissa, jonka avustuksella Risto ja Rauha päättävät tienata. Kun soppaan lisätään vielä yksi arvokas postimerkki ja sitä tavoittelemaan pakotettu alakerran kiltti herra Lindberg, on keitos sitä myöten keitetty.

Kuusivuotiaamme nautti suunnattomasti Riston ja kumppaneiden seikkailuista, vaikkei pihistelyteema häneen niin paljon vedonnutkaan kuin äitiin. Alpo-kissan suuri rooli kirjassa oli puolestaan lapsesta mainiota seurattavaa. Christel Rönnsin kuvitukset vetosivat heti lapseen, vaikka äitiä hieman jännittikin kuvittajan vaihtuminen. Rönnsin kuvitus on värikästä ja iloista katsottavaa. Kuvitukset ovat isoja ja niitä tuntuu olevan enemmän kuin aiemmissa Risto Räppääjä-kirjoissa. Lasta pienillä kikoilla varustetut kuvat naurattivat makeasti. Minua puolestaan hieman mietitytti, oliko kuvittajalta ollut hyvä idea lähteä seuraamaan aiemmin kuvittajina toimineiden Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kikkailutyyliä. Lapsi nautti täysillä, äiti olisi ehkä toivonut kuvittajan tehneen rohkeasti ihan uudenlaisen, omannäköisensä kuvituksen, koska siihen kuvittajalla näyttäisi olevan mainiot rahkeet.


Kirjan teksti oli jälleen vetävää ja mielenkiinnon hyvin ylläpitävää. Ainut, mikä minua Risto Räppääjä-kirjojen teksteissä on vuosien mittaan pistänyt silmään, on usein toistuva änkyttää-verbi. Kukaan hahmoista ei oikeasti änkytä, ja monta vuotta änkyttäneen lapsen äitinä oli aina epämukavaa törmätä lapsen kanssa käytännössä turhaan änkyttää-sanan käyttöön. Änkyttäminen on aikuisellekin kova paikka, saati sitten lapselle. Yksi "hoitomuodoista" on se, ettei änkyttämistä korosteta eikä turhaan ajatella. Tuntuu varmaan pikkumaiselta huomauttaa tällaisesta, mutta änkytyksestä kärsivälle lapselle sanan toistuminen lempikirjoissa on ikävää. Lähetän lopuksi tsempit kaikille änkytyksen kanssa painiville. Meillä änkytys poistui lopulta pitkän puheterapian ja ajan myötä.

Osallistumme Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli-kirjalla Lukudiplomi-haasteeseen.

4 kommenttia:

  1. Mainiota, että blogin teema pääsee näin esille myös Risto Räppääjän sivuilla! :)

    Hienoa, että puheterapia - ja se, ettei asiaan kiinnitetä turhaa huomiota - on tehonnut änkytykseen. Kahdella lapsistani on äännevirheitä, joten puheterapeutti on tuttu asiantuntija täälläkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahan oli tosiaan kuin pihin naisen pamfletti! ;)

      Aina ei puheterapiat eikä mitkään keinot auta änkytykseen, meillä kuitenkin auttoi. Änkytys on yllättävän haastava juttu sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sinänsähän ongelma ei ole itse änkytys vaan se miten siihen suhtaudutaan. Jos ihmiset suhtautuisivat siihen neutraalisti, mitään ongelmaa ei oikeastaan olisi. Annetaan siis kaikille puherauha puhetavasta huolimatta. :) Ja onneksi nykyään on kehittyneet puheterapiat niin äännevirheisiin, änkytykseen kuin muihinkin puheen hankaluuksiin. :)

      Poista
  2. Minäkin olen änkyttäjän äiti. Ollaan luettu Risto Räppääjiä ja ollaan myös törmätty tuohon änkyttää sanaan. Minun änkyttävä poikani taas on ollut riemuissaan, myös Risto voi änkyttää, kaikki voivat välillä änkyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mukava kuulla, että olette puolestaan kokeneet sen positiivisena juttuna. :) Änkytys tuntui välillä meillä niin raskaalta asialta, että kaikki kevyt suhtautuminen änkyttämiseen tuntui ikävältä.

      Tuli mieleen, että me aloitimme kalaöljykapseleiden syöttämisen lapsille esikoisen änkytyksen ansiosta. Kalaöljyn kun näyttäisi joissakin tutkimuksissa auttavan neurologisiin pulmiin (kuten änkytykseen). Ei niistä varmaan haittaakaan ole. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!