Unet kukkina tielle-runokokoelma
Maaria Leinonen: Unet kukkina tielle. Valitut runot 1980-1994.
Kustantaja: Kirjapaja, 1996
Sivuja: 256
Pisteet: 4,5/5
Hyvät lukijat! Innostuin Maaria Leinosen runoudesta törmättyäni siihen Rakkaudesta kirjoihin-blogissa. Unet kukkina tielle-runokokoelma sisältää ryppään runoja vuosilta 1980-1994. Vaikka aika on eri, ovat runot yhä hyvin ajankohtaisia. Runoissa kuljetaan yksinäisyyden, työttömyyden, ikääntymisen ja rakkauden maisemissa. Leinosta on kuvattu uskonnollisen lyriikan taitajaksi, mutta tässä kokoelmassa aihetta sivuttiin lyhyesti. Leinonen keskittyy kokoelmassaan arkisiin asioihin ja antamaan äänen heikompiosaisille, joiden ääni jää muutoin helposti kuulematta.
Vaikka sinä joskus
lähtisitkin pois
en tämän jälkeen
ole enää koskaan
aivan yksin
en koskaan
täysin onneton
tai hukassa.
Rakkautesi jää jäljelle
ympäröi minua
kuin suojaava vaate
kuin hyväilevät kädet
kuin auringonvalo.
Tämäkö
tällaistako
se rakkaus
joka ei häviä?
Ote Maaria Leinosen runokokoelmasta Unet kukkina tielle.
Olen monessa yhteydessä kuullut Leinosesta mutta en ole koskaan enempää perehtynyt. Hienoa kun otit runoilijan esille!
VastaaPoistaNäin jälkikäteen tuntuu ihan ihmeelliseltä, miten en ollut aiemmin edes törmännyt Leinosen runoihin. Varmasti lainaan lisääkin hänen teoksiaan ja suosittelen! Ainakin tämä kokoelma oli oikein hyvä :)
PoistaLaitoit sitten tähän yhden lempparirunoistani :) Kiitos! Ihanaa, että olet Leinosen löytänyt.
VastaaPoistaKiitos sinulle että löysin Leinosen runojen pariin! Oli ihan vaikeuksia valita runoa postaukseen, niin moni kokoelman runoista kolahti. Tämä on kyllä ihana runo, lempeä. :)
PoistaMinä olen lukenut tuota Leinosen kirjaa paljonkin. Oli jotenkin yllättävää nähdä, että joku kirjoittaa tuollaisesta vanhasta ei niin tunnetusta runokokoelmasta täällä.
VastaaPoistaPitäisi ehkä etsiä taas käsiinsä. Siellä oli "Vain tyhjän päälle astumalla löytyy vastaus" -runokin, joka on jotenkin hämärästi jäänyt mieleen.
Pimenee.
PoistaOlemme tulleet kuilun partaalle.
Tiedämme:
vain tyhjän päälle astumalla
löytyy tie. Vastaus.
Vain askel
ja siihen tarvitaan
kaikki rohkeus.
Tai kaikki epätoivo.
Katkelma mainitsemastasi runosta. Kokoelman runot herättelevät huomaamaan, miten samojen asioiden kanssa painimme nyt kuin 1990-luvun alussa. Haluan kuitenkin uskoa, että nykyään olemme armollisempia niin itsellemme kuin toisille. Ehkä jokin on kuitenkin nytkähtänyt eteenpäin positiivisesti.
^tuo on myös yksi parhaista. Oikea voimaruno <3
PoistaTotta. Se jäi heti mieleen. Pidin myös kovasti seuraavasta (katkelma Leinosen runosta):
PoistaEtsivät, kyselevät
veljeni ja sisareni,
erehtyväiset
eksyläiset,
samaa sukua olemme
turvassa toistemme lähellä:
ei haavaisin sormin
voi poimia kiviä
toisten kivittämiseksi.