Kun mennyt palaa

Kuva: Tammi
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: Tammi, 2012
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 282
Pisteet: 4+/5

Hyvät lukijat! Karoliina Timosen Aika mennyt palaa-esikoista oli suorastaan jännittävää alkaa lukea. Lähdin lukemaan Kirjava kammari-blogin kautta tutun Timosen kirjaa jopa kriittisemmällä mielellä kuin mitä olisin uppo-oudon ihmisen kirjoittaman kirjan kohdalla tehnyt. En itsekään tiedä mistä kriittisyyteni juontui.

Aika mennyt palaa kertoo tarinan kahdesta naisesta kahdessa eri ajassa. Klarissa on uraohjautunut suomalainen vaimo ja äiti, joka lähtee miehensä Mikaelin työn perässä vuodeksi Bostoniin. Vuosi Bostonissa tarkoittaa Klarissalle vuotta kotiäitinä kahden pienen lapsen kanssa ja täydellistä muutosta hänen totuttuun elämäänsä. Nykyajassa kuvattu Klarissa on aina ollut herkkä tuntemaan tuntemuksia ja Bostonin vuoden lähestyessä Klarissa alkaa nähdä toistuvia unia menneisyydestä Corinne-nimisen naisen elämän muodossa. Merkki elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä vai ovatko unet ohjeita Klarissalle? Unet Corinnen traagisesta elämästä saavat Klarissan pikku hiljaa suunniltaan. Mitä pahaenteiset unet merkitsevät, ja miten ne saisi loppumaan?

Kirjaa taidetaan markkinoida romanttisena viihdekirjallisuutena, mutta kirja sisältää monta vahvaa teemaa, jotka tekevät kirjasta viihdyttävyyden lisäksi ajatuksia herättävän. Urakeskeisen äidin sopeutumisvaikeudet kotiäitiyteen, naisten mahdollisuudet toteuttaa itseään (tai oikeammin mahdollisuuden puute eri aikakausina) sekä pohdinta sielunvaelluksesta saivat minussa lukemisen aikana ja vielä pitkään kirjan viimeisen sivun käännettyäni aikaan uusia ajatuksia. Pidin erityisesti kirjan jälleensyntymäteemasta. En ole aiemmin törmännyt aiheeseen kaunokirjallisuudessa joten koin teeman virkistävänä. Aloin jopa pohtia omia fobioitani, ja mitä tarinaa ne voisivat kertoa mahdollisesta edellisestä elämästäni...

Kriittinen lähtökohtani kirjan lukemiseen johti tietysti muutamaan kriittiseen huomioon kirjasta. Alkuun etenkin Klarissan unista eli Corinnen elämästä kertovat kappaleet tuntuivat ulkokohtaisilta. Aivan kuin kappaleet olisivat olleet vain kuvailua, kuin käsikirjoitusta. Muutaman kappaleen jälkeen kuitenkin myös Corinne-kappaleet heräsivät täyteen eloon. Kotiäitiyden kuvaaminen kirjassa äidin lähes täydellisenä omien haaveiden uhraamisena ei täysin vakuuttanut minua. Varmasti löytyy miehiä, jotka eivät päästä vaimojaan milloinkaan toteuttamaan itseään. Omalla kohdallani olen kuitenkin havainnut, että jollain tapaa kotiäitiys myös mahdollistaa itsensä toteuttamista. Pystyn mm. harrastamaan enemmän kotiäitinä kuin jos yrittäisin lähteä yhtä usein harrastuksiin töiden jälkeen. Tietenkään en voi toteuttaa itseäni työn kautta, mutta ainakin minun kokemuksestani myös harrastukset voivat olla kanava minuuden ylläpitämiseen.

Kaiken kaikkiaan Aika mennyt palaa on erittäin taitavasti kirjoitettu. Kirja on koostettu lyhyistä, unen ja valveen, Klarissan ja Corinnen tarinoita vuorottelevista kappaleista. Kirjaa on suorastaan vaikea jättää kesken ja jokainen kappale imaisee syvemmälle tarinaan. Kirja viihdyttää, koskettaa ja koukuttaa nopeasti. Lisäksi Aika mennyt palaa herättää uusia ajatuksia. Etenkin, jollei omaa jo valmiiksi vahvaa käsitystä kuoleman jälkeisestä elämästä ja pystyy pitämään lukiessa mielensä avoinna.

Kommentit

  1. Onpa hauskaa, että satuimme lukemaan ja kirjoittamaan tästä näin samaan aikaan! Olen aika samoilla linjoilla kanssasi, vaikka tuo sielunvaellusosuus ei minua erityisemmin puhutellutkaan. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että harvemmin olen siihen teemana törmännyt kaunokirjallisuudessa. Virkistävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sielunvaellus tupsahti ilmoille ensi kerran Aika mennyt palaa-kirjassa, reaktioni oli eiiiii! Mutta sittemmin lämpenin teemalle ja sitä oli lukiessa aika hauskakin pohtia :)

      Poista
  2. Viimeisessä kappaleessa kuvaat varsin hyvin sen, miksi minä pidin kirjaa hyvänä. Ja ehkä lukutavastasi ("kirjaa on suorastaan vaikea jättää kesken") ehkä poiketen lukenut kirjaa yhdeltä istumalta, vaan todella monessa pätkässä, tarina tuntui siitä huolimatta etenevän erittäin sujuvasti. "En pidä" -suuntaan tarinaa sitten vei sen "naisellisuus". Vaikken minään äijänä itseäni pidäkään, kirjan tunnelmaan ei oikein kyennyt samaistumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan rakenne (lyhyet, vetävät kappaleet) saa aikaan tosiaan sen, että tarina ei kärsi, vaikka kirjaa ei lue yhdeltä istumalta. Kirjan mukaansatempaavuudesta ovat tainneet miltei kaikki arvion kirjoittaneet ollakin samaa mieltä. Kirjan teemat ovatkin sitten jakaneet mielipiteitä. Kirjaa voisikin mielestäni suositella lukujumista kärsiville naislukijoille. Ymmärrän hyvin, ettei kirja ole välttämätää mieslukijalle helppo/maailman antoisin. Miesääni kun jäi melko yksioikoiseksi ja vähäiseksi kirjassa.

      Poista
    2. Hienoa, sait kommentistani selvää, vaikka siellä on aika kummallisia lauserakenteita ja ylimääräisiä sanoja. :D

      Poista
    3. Hyväähän tuo tekstisi on! Minun teksteistäni huokuu valitettavan usein taustani luonnontieteilyn parissa. Kirjoitusasulla ei siis moneen vuoteen ollut mitään väliä. Onneksi esim. Stadin Aikapankissa on paljon tekstien kanssa työskenteleviä. Sieltä voisinkin "palkata" jonkun virkistämään muistiani oikeinkirjoitussäännöistä. Kouluvuosien jälkeen tämä oikeinkirjoitussääntöjen unohtaminen taitaa olla aika yleinen vaiva. Nyt jopa mietin, voisiko esim. kirjaston ja aikapankin kanssa järjestää jonkinlaisen "pilkut paikoilleen"-kurssin, jossa voitaisiin hieman virkistää ihmisten oikeinkirjoitustaitoja.

      Poista
    4. Hämmentävä sattuma. Juuri tänään seikkailin Stadin aikapankin sivuilla tutkailemassa sitä systeemiä. Mutta tämä ei liity mitenkään enää kirjaan, josta bloggasit. Vaikka siinä nimessä tuo sana "aika" onkin.

      Poista
    5. Hauska sattuma! Nyt kun ollaan tukevasti sivupolulla, niin pakko vielä mainita että monesti luullaan että teen jatkuvasti virheen kirjoittaessani Stadin Aikapankin aikapankki-sanan isolla. Se on aikoinaan vahingossa kirjoitettu isolla ja jäänyt elämään. Toimittajat kyllä hikoilevat tämän asian kanssa eivätkä meinaa millään suostua kirjoittamaan aikapankki-sanaa isolla. En itse asiassa edes tiedä kuka asiassa on oikeassa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Positiivisella mielellä kadehdin sinua Karoliina, voit olla ylpeä kirjastasi! Seuraavaa kirjaasi odotellen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit