keskiviikko 17. lokakuuta 2012

L. Onervan runoutta ja mustaherukkapiirakkaa

Ihastuttavan makoisan ja helpon mustaherukkapiirakan resepti löytyy täältä.




















L. Onerva: Liekkisydän. Valitut runot 1904-1964.
Toimittanut: Hannu Mäkelä
Kustantaja: Tammi, 2010
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 327
Pisteet: 3,5/5

Hyvät lukijat! Nautin siitä hetkestä, kun otan runokirjan syliini sohvalla ja tiedän pääseväni rentouttavalle vaeltelulle pitkin kirjan sivuja. Runot ovat minulle yksittäisiä, pieniä matkoja. Matkoja omiin tunteisiini runojen avustuksella. Tällä kertaa lähdin L. Onervan (Hilja Onerva Lehtinen 1882-1972) Liekkisydän-runokokoelman mukaan. Kirjan toimittanut Hannu Mäkelä toivottaa lukijalle esipuheessaan sopivasti hyvää matkaa. Lähtekäämme siis.

L. Onervan runous on hyvin soinnukasta ja keinahtelevaa. Ehkä hieman liiankin laulavaista minun makuuni. Runoista tulee mieleen kalevalainen runomitta. Siinä on jotain hyvin kiehtovaa, mutta toisaalta etäännyttävää. Minun oli vaikeaa päästä sisään runoihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta sävyltään hyvin tummia. L. Onerva koki elämässään paljon vastoinkäymisiä kuten orpouden, lapsettomuuden, alkoholismin, sulkemisen vastentahtoisesti psykiatriseen sairaalaan ja parisuhteiden rikkoontumisia. Runot kertovatkin tuskasta, haavoittuvuudesta ja unelmien särkymisestä. Toisaalta avioeron läpikäynyt runoilija paljastaa runoissaan ylpeästi villin ja epäsovinnaisen puolen itsestään. Ja jakaa samalla armoa muillekin.

Ei aina se ole musta,
jok' on kohdattu yössä
tai varjopuolella elon;
ei aina se ole huono,
jot' on herjattu työssä
tai vierottu vaiheilla pelon.

Ei aina se ole kirkas,
joka päivältä näyttää
ja kerskuen katsehet sietää,
ei aina se hyvä,
joka säännöt täyttää
ja kulkee keskellä tietä. 

Ote L. Onervan tekstistä Aforismeja.

6 kommenttia:

  1. Minä olin heti sisällä Onervan rajuissa, tummissa runoissa. Liekkisydän on tedella hieno teos ja Hannu Mäkelän alkusanat antavat sille mahtavasti painoarvoa - ja koskettavuutta.

    Hyllysäni odottaa lahjaksi saatuna kirja Nalle ja Moppe, Onervan ja Leinon rakkauskertomus. Yksi Leinon runo on suoraan R.lle ja minulle, enkä ole vielä kertaakaan voinut sitä kyynelehtimättä lukea.

    Joskus jotkut ovat toisilleen vastaparit, ikuisesti toisiinsa sidotut, mutta eivät koskaan toisiaan täydesti saa...Tämän kuulin ystävältäni, joka on kääntänyt Rainer Maria Rilken runoja. Niin...Nalle ja Moppe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle ja Moppe voisi avata minulle tätä runokokoelmaa. En kyennyt pääsemään L. Onervan epäonneen sisään. Hänhän kuitenkin sai Leinon, sai Madetojan. Muttei ilmeisesti silti ollut onnellinen. Taidan todella lukea Nallen ja Mopen jotta ymmärtäisin heidän rakkaustarinaansa paremmin. Sitten voisin päästä sisälle hänen tuskaansa.

      Poista
  2. Kiehtovaa miten kirjailijoiden oma elämä näkyy teoksissa. Ehkä runoudessa varsinkin? Voi miten vähän, liian vähän, runoja tuleekaan luettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runous on kyllä mielenkiintoista! Ensin runoilija avaa rohkeasti elämänsä kirjoittamalla siitä ja sitten lukija lukee runon omista lähtökohdistaan runon kokien. Tämä runokokoelma jättikin minut kylmäksi, koska en löytänyt itsestäni yhtä synkkiä tunteita.

      Poista
  3. Runous on kyllä minulle liian taiteellista (tai en ole antanut sille vielä mahdollisuutta) mutta tuo piirakka herätti kyllä tunteita, näyttää hyvältä! Jaatko ohjeen? =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin pitkään, että en ikinä tule ymmärtämään runoutta. Mutta sitten lainailin helposti ymmärrettäviä runokirjoja kirjastosta (Arno Kotroa ja Kai Niemistä) ja siitä se sitten lähti! :)

      Tuo mustaherukkapiirakka on kyllä niin hyvää, etenkin kylmänä. Juuri mutustan sitä täällä. Piirakka on ihan superhelppo valmistaakin (etenkin kun käytän valmista murotaikinapohjaa ;)). Ohje löytyy Koemaistaja-blogista täältä: http://koemaistaja.fi/?p=2128

      Poista

Kiitos kommentistasi!