Viihdyttävä, ärsyttävä Verenjanoa Dallasissa

Kuva: Gummerus
Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Living Dead in Dallas, 2002
Kustantaja: Gummerus, 2010
Suomentaja: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Sivuja: 292
Pisteet: 3,5/5

Hyvät lukijat! Sookie Stackhouse-sarjan toinen osa Verenjanoa Dallasissa oli erittäin viihdyttävä, vauhdikas, erotiikkaa tihkuva, mutta toisaalta kielellisesti hyvin kevyt ja hetkittäin ärtymystä herättänyt lukukokemus. Verenjanoa Dallasissa ei siis ollut mielestäni yhtä hyvä kuin kirjasarjan ensimmäinen osa Veren voima.

Verenjanoa Dallasissa jatkaa tarjoilijatar Sookien tarinaa. Sookie seurustelee yhä seksikkään vampyyri Billin kanssa. Vampyyrin kanssa seurustelussa on jo omat haasteensa (mm. vain yöaikaan ajoittuvat tapaamiset ja ulkopuolisten ennakkoluulot), mutta todellisia ongelmia on tiedossa, kun Sookien työkaveri Lafayette löytyy murhattuna. Sookie auttaa murhatutkinnassa käyttämällä telepaatin kykyjään ihmisten ajatuksia kuunnellen. Valitettavasti myös vampyyrit kiinnostuvat Sookien telepaatin lahjoista ja painostavat Sookien Dallasiin auttamaan kadonneen vampyyrin etsimisessä. Vastassa on lopulta niin inhimillistä kuin yliluonnollistakin pahuutta.

Juoni on siis varsin täyteläinen ja kirja eteneekin vauhdilla tilanteesta toiseen. Hyvin säännöllisesti päästään myös todistamaan vampyyriseksiä, mikä alkaa jo hivenen hymyilyttää kirjan loppupuolella. Mutta mikä minua siis kirjassa ärsytti? Sookie Stackhouse-sarjaa on muistini mukaan mainostettu suvaitsevuuden ja erilaisuuden hyväksymisen teemoilla. Vampyyrit ovatkin kirjassa ennakkoluulojen kohteena ja Sookiekin taistelee vampyyrien hyväksynnän puolesta. Valitettavasti tästä Louisianan kuvitteelliseen Bon Tempsin pikkukaupunkiin sijoittuvasta romaanista pilkahtelee välillä ihmistenvälistä rasismia ja homofobiaa. Tehokeino, tahallista provosointia, tarinaan kuuluvaa paikkakunnan hengen kuvaamista vai vain typeryyttä? Vai sittenkin vain minun yliherkkyyttäni? Joka tapauksessa kokemani kirjan alentuva suhtautuminen mm. homoseksuaalisuuteen onnistui saamaan karvani pystyyn.

"Mitä Andyn oikeusjutulle kuuluu?" kysyin. "Häntä vastaan ei ole vielä nostettu syytettä, mutta siitä seksiklubista liikkuu hurjia huhuja. Lafayette oli niin mielissään kutsusta, että hän mainitsi siitä aika monille. Sanotaan, että koska klubin ensimmäinen sääntö on vaikeneminen, Lafayette tapettiin lavertelun takia." "Mitä sinä ajattelet siitä?" "Ajattelen, että jos joku perustaisi seksiklubin Bon Tempsiin, hän kutsuisi minut mukaan", veljeni sanoi vilpittömän vakavissaan. "Olet oikeassa", sanoin ja ihmettelin veljeni järkevyyttä. "Olisit listalla ensimmäisenä." Miksi en ollut ajatellut sitä aikaisemmin? Jasonilla oli innokkaan häntäheikin maine, hän oli puoleensavetävä ja naimaton. "Ainoa mitä minulle tulee mieleen", sanoin hitaasti, "on se, että Lafayette oli homo, kyllähän sinä sen tiedät." "Niin?" "Niin että ehkä klubiin ei pääse jos ei hyväksy sellaista." "Tuossa voi olla perää", Jason sanoi. "Takuulla on, herra Homofobinen." Jason hymyili ja kohautti harteitaan. "Jokaisella on heikko kohtansa", hän sanoi. "Ja sitä paitsi olen tapaillut Liziä aika säännöllisesti. Kuka tahansa jolla on aivot tajuaisi, että Liz ei suostu jakamaan edes lautasliinaa saati sitten poikaystävää." Hän oli oikeassa. Lizin perhe piti ohjenuorastaan "Lainaa älä ota äläkä anna" kiinni aivan äärimmäisyyteen saakka. "Sinä olet kyllä aikamoinen, veli kulta", sanoin paneutuen mieluummin veljeni kuin Lizin perheen vikoihin. "On paljon, paljon pahempia asioita kuin homous." "Kuten?" "Varastaminen, pettäminen, murhaaminen, raiskaaminen..." "Hyvä on, hyvä on, kyllä minä tajuan." 

Ote Charlaine Harrisin kirjasta Verenjanoa Dallasissa.

Kommentit

  1. Minä en huomannut lukiessani juurikaan rasismia tai homofobiaa, mutta jokainenhan lukee eri tavalla ja reagoi eri tavalla eri asioihin :) Viihdyttävä kirja kaiken kaikkiaan, vosin lukea kolmannen osankin pian kun se odottaa jo kirjastosta lainattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika herkkä reagoimaan. Tuo lainaukseni Sookien kommentti "on paljon pahempiakin asioita kuin homous" sai minut vähän vetäisemään hernettä nenuun. Homoudessa kun ei ole mitään vikaa.

      Aina kun joku kirjailija käyttää kirjassaan n-sanaa (en puhu tästä kirjasta) saa se minut pettymään kirjailijaan. Sananvapaus on kirjailijoille tärkeää, mutta silti tunnen suurta pettymystä.

      Poista
    2. Samat sanat, minäkään en hirveästi siedä rasistisia tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä kommentteja. Minä luin tuon mainitsemasi Sookien kommentin niin, että hän torui veljeään homofobisuudesta eikä siis itse olisi sellainen :)

      Poista
    3. Minustakin on selvää, että Harris on kirjoittanut Sookien suvaitsevaiseksi, mutta se, miten tuo kohta on kirjoitettu hämää minua yhä. Olisi mielenkiintoista lukea, miltä tuo kohta kuulostaa alkuteoksessa ennen käännöstä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit