keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Himoitse, leiki ja rakasta - Avioliiton pelastustarina

Kuva: Gummerus
Suvi Tirkkonen: Himoitse, leiki ja rakasta - Avioliiton pelastustarina (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: Gummerus, 2011
Sivuja: 201
Pisteet: 5-/5

Jos pitäisi valita vain yksi parisuhdeopas, jonka itse lukisi tai jota suosittelisi, niin se voisi hyvinkin olla Suvi Tirkkosen kirjoittama Himoitse, leiki ja rakasta - Avioliiton pelastustarina. Kirjassa pureudutaan parisuhteen ongelmiin konkreettisesti (eli vähemmän puhetta ja enemmän elämänlaatua parantavia muutosehdotuksia) ja osuvia oivalluksia tehden. Tirkkonen kannustaa lopettamaan suorittamisen kotona ja hymyilemään(!) ja nauttimaan elämästä enemmän. Elämäänsä tyytyväistä puolisoa kun on melkoisen vaikea vastustaa.

Kirja perustuu Suvi Tirkkosen omakohtaisiin kokemuksiin. 18 epätyydyttävän avioliittovuoden jälkeen Tirkkonen tuli tienristeykseen. Erotako vaiko yrittää? Tirkkonen päätti yrittää. Aviomies oli jo vuosia sitten paennut työn taakse, lapset olivat hymyttömiä kodin kireässä ilmapiirissä ja Tirkkonen itse huomasi olevansa mariseva ja komenteleva, seksihaluton kotidiktaattori. Hän piti kodin aivan tip top, mutta kukaan ei tuntunut tulevan siitäkään iloiseksi. Tirkkonen päätti ensialkuun muuttaa oman elämänsä ja tehdä vain asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Kotityöt alettiin hoitaa rennommalla otteella. Pikku hiljaa aviomies alkoi uskaltaa ottaa vastuun kotitöistä, kun kotidiktaattorista kuoriutuikin miehen osaamiseen uskova puoliso. Ja kun suorittaminen ja stressaaminen loppui, syttyi pariskunnan välille jälleen intohimo ja ilo toisesta.

Himoitse, leiki ja rakasta - Avioliiton pelastustarina on lämpimän asialliseen sävyyn kirjoitettu, kuitenkaan huumoria unohtamatta. Kirjaa lukiessani välillä nauroin, välillä nyökyttelin vakavana ja lopuksi herkistyin. Suosittelen tätä kaunista ja viisasta kirjaa, joka osoittaa, että muutos on mahdollinen.

...Opettelin pois suorittavan naisen roolista ja opettelin olemaan elämästään nauttiva nainen. Ammattiauttajat eivät olleet koskaan esittäneet tätä mahdollisuutta. He toki tunnistivat stressaantumisen, mutta tarjosivat ratkaisuksi sitä, että mies osallistuisi vähän enemmän kotitöihin. Silloin ei kuitenkaan puututa todelliseen ongelmaan. Ei sanota stressaantuneelle naiselle, että irtoa kokonaan suorittamisesta ja ennen kaikkea turhasta vastuusta. Ainoa vastuu, josta en luopunut, on kasvattajan vastuu. Lasten kasvattaminen ei ole minulle uhrautumista, vaan haluan tehdä sitä, mutta varon tarkasti stressaantumasta kasvattajana. Kireä äiti ei nauti elämästään eikä lapsistaan. Minä halusin elää ihmisten keskellä ja vuorovaikutuksessa, mutta omilla arvoillani ja asenteellani. En toki ketään vahingoittaen. Sanouduin vain irti suorittajan roolista...

... Mieheni mukaan miehelle on tavattoman tuskallista, jos nainen on onneton. Tärkeintä miehelle on, että nainen on onnellinen. Mieheni ei vaatinut eikä edes odottanut minun olevan kotitalousihme, se oli oman pääni tuotetta. Siihen minut oli kasvatettu. Hänelle oli lopulta aivan sama, mitä tein ja miten elin, kunhan vain tulin onnelliseksi...

...Olin lähestulkoon kokonaan unohtanut, miltä eroottinen väreily miehen ja naisen välillä tuntuu. Lehtihaastatteluissa miehet sanovat katsovansa naisen silmiin, mutta kokonaisuus kuulemma joko miellyttää tai ei. Ehkä kaikkein tärkeintä on naisen hymy. Minä en edes muistanut, milloin olin viimeksi hymyillyt. Asiaa piti testata. Lähdin supermarkettiin. Otin katsekontaktin erääseen vanhahkoon mieheen ja hymyilin hänelle. Ja ihme tapahtui! Hän lähti tepastelemaan perässäni, vaikka hänen vaimonsa meni toiseen suuntaan. Nuori mies oli kaupassa vaimonsa kanssa vauva ostoskärryissä. Silti mies vastasi sympaattisesti hymyyni. Molempien kaupassa kohtaamieni miesten hymy oli erityinen, vaistonvarainen. Se ei ollut kohtelias, sosiaalinen hymy. Aloin nimittää tuota tiettyä hymyä biologiseksi hymyksi... ...Päätin, että mieheni kanssa me vielä hymyilemme toisillemme biologista hymyä, ja silloin maailma ympärillämme pysähtyy...

Otteet Suvi Tirkkosen kirjasta Himoitse, leiki ja rakasta - Avioliiton pelastustarina.

P.S. Kirjasta on blogannut myös Mari A.

P.P.S. Inhimillisen tekijän jakso Sittenkin yhdessä, jossa vieraana kirjan kirjoittanut Suvi Tirkkonen, avaa hyvin kirjan taustoja ja itse kirjaa. Jakson voi katsoa YLE Areenasta täältä.

8 kommenttia:

  1. Onhan se hyvä, jos edes 18 (!) epätyydyttävän avioliittovuoden jälkeen herää tekemään asialle jotain, vaikkapa sitten hymyilemään "biologista hymyä" tuntemattomille miehille ruokakaupassa :D

    Mutta uskon, että kirjassa on asiaakin ja siitä voi olla apua sellaisille, joilla on samantyyppisiä ongelmia kuin Tirkkosella - en vain voi olla hymyilemättä tuolle amerikkalaiselle menestystarinatyylille: "oivalsin yhden yksinkertaisen asian, ja sitten kaikki muuttui".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkäsinkin, etten osaa kirjoittaa tästä kirjasta niin, ettei siitä tule helppoheikkifiilistä. Sen vuoksi nappailin tuohon noita lainauksia kirjasta. Oli tässä ihan vahvojakin teemoja. Ei pelkästään hymyilyä, vaan oman elämän muuttamista mieleisekseen :)

      Myönnän kyllä itse olevani nopean toiminnan naisia, eli pidän tällaisista konkreettisten toimien kirjoista :)

      Poista
    2. Tämäntyyppisistä kirjoista ei ole kovin helppo kirjoittaa, ja minusta se onnistui sinulta hyvin :). Helpostihan noista lyhyistä lainauksista löytää jotain koomista jos haluaa, uskon, että kokonaisuudessaaan tuossa on ihan pointtinsa. Olen lukenut tästä kirjasta muualtakin ja Tirkkosella on ihan hyviä, tuoreita ajatuksia.

      Eikä se ole aina kirjailijan vika, jos tavallisesta elämäntarinasta tehdään simsalabim-menestystarina. Eräs tietokirjailija kertoi lopettaneensa neuvottelut erään kustantamon kanssa siihen, kun tuli vaatimus ns. "onnellisesta lopusta" - kirjailija halusi kuitenkin kirjoittaa rehellisen kirjan kokemuksistaan ja siitä, miten oma projekti (joka siis oli vielä kesken) oikeasti onnistuu.

      On ihan varma, että positiivisuus, rentous ja iloisuus vetää puoleensa.

      Poista
    3. Luin muutaman muun arvion tästä kirjasta ja ne olivat onnistuneempia, rauhallisempia analyysejä. Minulla oli kiire päästä kirjoittamaan kirjasta. Itse huomaan, että innostuneena kirjoittaessa jää kirjan huonot puolet helposti unholaan. Näin jälkikäteen tunnustan, että etenkin kirjan lopussa tuntui osa tekstistä toistolta. Ja osassa kohtaa kirjaa feministinä ärsyynnyin. Mutta kirjan hyvät pointit saivat minut antamaan anteeksi nämä jutut.

      Tuo hymyilytesti supermarketissa itse asiassa nauratti minua kirjaa lukiessani. Liekö sitten tarkoituksellisesti koominen vai tarkoituksettomasti. :)

      Poista
  2. Minua jäi kiinnostamaan: oliko vika 18 onnettomaan vuoteen ainoastaan kirjoittajassa? Voiko epätyydyttävän avioliiton pelastaa yksin, vai vaaditaanko toiseltakin osapuolelta jonkinlaista heräämistä ja tietoisia muutoksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa aviomies oli heti avioliiton alusta asti kärsinyt työnarkomaniasta, mikä oli johtanut siihen, että vaimosta oli kehittynyt kotiasioissa nariseva kontrollifriikki. Kirja alkoikin lähtötilanteesta, jossa vaimo ei edes yrittänyt enää muuttaa miestään. Kun vaimo relasi, huomasi mieskin, että kotona voi olla ihan hauskaa ja lopulta vaihtoi työpaikkaa ja teki selvät säännöt työajoista pomon kanssa.

      Jollei mies olisi ollsi ollut myös valmis muutokseen, olisi lopputulos ollut varmasti toinen.

      Poista
  3. Luin kirjan joku aika sitten, toivottavasti nyt muistan oikein. Minusta oli mahtavaa, että mieskin lähti mukaan liiton parantamiseen ja jopa lopulta muutti työtapojaan. Eihän se liiton pelastaminen onnistu yksin. Ensin luulin, että kirja antaa jonkin epämääräisen taikatemppuneuvon vaimoille, että näin saat yksin ponnistelemalla kaiken toimimaan. Onneksi ei ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta tosiaan välittyy hyvin, että suhde on aina kahden kauppa. Tirkkonen taisikin (jos en väärin muista) päättää, että jollei mies reagoi muutoksiin nopeasti ja tee omaa osuuttaan suhteen pelastamiseksi, hän ei jatka yrittämistä. Aika nopeasti mies kuitenkin lähti mukaan liiton parantamiseen ja hyvä niin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!