Elämän sattumanvaraisuutta kuvaava Etten palaisi tuhkaksi

Kuva. WSOY
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Før jag brenner ned, 2010
Kustantaja: WSOY, 2012
Suomentaja: Päivi Kivelä
Sivuja: 306
Pisteet: 4,5/5

Hyvät lukijat! Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi on kerännyt laajalti kehuja. Pitihän se sitten minunkin tarttua kirjaan. Kirjan ulkoasu vain on makuuni luotaansatyöntävä; viininpunasävyinen ja likaisenharmaa. Kantensa puolesta kirja vaikuttaakin vastenmieliseltä ja tylsältä. Onneksi sain kuitenkin avattua kirjan. Sisältö kun on kerrassaan hienoa luettavaa!

Etten palaisi tuhkaksi on Heivollin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä tarina pienestä norjalaiskylästä, joka koki vuonna 1978 sarjan kylää ravistelleita tuhopolttoja. Tuhopolttojen aikaan kirjailija itse syntyi, kastettiin ja täytti vuoden samaisessa kylässä. Tuhopolttaja, Heivoll ja molempien perheet ovatkin tarinan ytimessä ja tarkastelun alla. Heivoll antaa viitteitä, että kenelle tahansa saattaa käydä miten tahansa tässä sekavassa maailmassamme. Yksi loukkaantuu vakavasti hyppyrimäessä toisen selviytyessä samasta mäestä vammoitta. Toinen hyvästä kodista tuleva poika päätyy pyromaaniksi ja toinen puolestaan kunnialliseksi kirjailijaksi. Myrskytuulten puhaltaessa mutta kuitenkin.

Gaute Heivoll osaa todella kirjoittaa. Tarina saa huomaamaan, miten sattumanvaraista elämä todella onkaan, ja miten pienet asiat voivat vaikuttaa elämämme suuntaan. Pidin tarinasta todella paljon ja yli 300 sivua suorastaan lensi silmieni alla. Olisin kuitenkin toivonut tuntevani lopuksi vieläkin enemmän. Jotakin vieläkin vahvempaa tunnetta jäin kaipaamaan.

Tuntui kuin he olisivat halunneet saada asian kerrotuksi, kuin heille olisi ollut tärkeää saada sanotuksi, että isä oli ollut niin verraton mäkihyppääjä. Ettei kukaan lentänyt pitemmälle kuin hän ja että hänen salaisuutensa oli harvinainen uhkarohkeuden, pelottomuuden ja rämäpäisyyden yhdistelmä, se kantoi hänet kaikkia muita pitemmälle. 

Vai oliko asiassa jotain enemmänkin?

Jotain mitä he eivät kertoneet, ajattelivat mutteivat sanoneet. Että isä oli oikeastaan ylittänyt rajan näillä hypyillään. Että hänelle yhtä hyvin olisi voinut käydä huonosti. Hirvittävän huonosti. Että oli oikeastaan pelkkää onnea, että hän pääsi joka kerta ehjin nahoin alas. Etteivät he oikeastaan silloin aivan ymmärtäneet miksi hän teki niin, mikä niissä hypyissä oli niin tärkeää. Kaikki seisoivat mäen juurella katselemassa kun hän kiipesi yksin ylös sukset olalla, yhä ylemmäksi pimeään, kunnes hän seisoi ylimmällä tasanteella ja pani sukset jalkaansa. Eikä kukaan oikein ymmärtänyt häntä kun hän potkaisi vauhtiin ja kyyristyi, vauhti kiihtyi ja hyppyrinnokka lähestyi, ja hän ponnisti ja nojautui vasten viuhuvaa tuulta ja kasvoille hyökyvää kylmyyttä. 

Ote Gaute Heivollin kirjasta Etten palaisi tuhkaksi.

Kommentit

  1. Ihana lainaus - tippa silmässä taas luin.
    Tämä on niin, niin nerokas kirja ja tavattoman runsas!

    Mahtavaa, että sinäkin pidit.

    Mitä tykkään joppa kannesta. Olen ihan myyty :-)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jonkinasteinen ongelma viininpunaisten kirjankansien suhteen. Nytkin jo tiedän että kaikki kirjapinoni viininpunakantiset kirjat luen vasta aivan viimeisenä. Omituinen juttu!

      Mutta sisältö oli mahtava. Odotin lukiessani pakahduttavaa tunnetta, mutta ihan sitä en tavoittanut. Siksi kirja jäi nipin napin viidestä pisteestä.

      Poista
  2. Minulle jäi samanlainen fiilis kirjasta. Se oli mahtava, mutta jokin oivallus jäi lukukokemuksestani puuttumaan. En päässyt sisälle siihen The Juttuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en lopulta oikein osannut nivoa yhteen kirjan teemoja.. Jotakin jäi auki minunkin lukukokemuksessani, vaikka nautinkin tarinasta. :)

      Poista
  3. Minä ihastuin niin täysin tähän kirjaan! Kunpa saisimme lukea Heivollilta vielä lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon että saisimme Heivollilta pian lisää suomennoksia! Aivan täysin en kirjaan hullaantunut, mutta nautin kyllä kovasti kirjan lukemisesta. Ja kirjailija tuli erityiselllä tavalla tämän kirjan kautta lähelle :)

      Poista
  4. Minustakin kansi on suorastaan - noh - ruma. Ei kyllä herätä kiinnostusta tarttua. Mutta lukulistalla on, kun vielä saisi luetuksi jossain ihmeen välissä kaikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtelin tätä kirjaa jatkuvasti lukupinossa alemmaksi juuri kannen luotaantyöntävyyden vuoksi.. Mutta sisältö on onneksi aivan erilainen; raikasta luettavaa! :)

      Poista
  5. On omallakin lukulistallani ehdottomasti, niin paljon tätä on kehuttu. :) Kannesta en minäkään pidä, miten onkin löydetty tuollainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi antaa kirjasta todella raskaan vaikutelman. Sitten kun kirjan avaa, yllättyy, miten teksti soljuu eteenpäin. Ei aivan viiden pisteen kirja minun kohdallani (jotain jäin vielä kaipaamaan), mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit